Parsiminen ja paikkaaminen
Lempivillapaitani kyynärpää on ollut pitkään jo puhki. Pakkaspäivänä kokosin teemukin, villapaidan ja parsimislangat olohuoneen lattialle. Ähersin kyynärpään kimpussa. Näppärästi tungin tyhjän mukin hihaan ja parsin mukia vasten.
Onneksi parsimisasiantuntijat eivät olleet katsomassa. Yritin kyllä muistella äitini parsimisohjeita, kun kävin kyynärpäässä ammottavan reiän kimppuun. Ristikkoparsintani sujui kohtuullisesti. Lopuksi pyöräytin paikan päälle virkatun läpyskän, kuin nahkapaikan. Toisin sanoen piilotin parsintajäljet.
Siinä se on: reikä.
Anna Häyrynen
On hienoa, että paikkaamisesta ja korjaamisesta on tullut trendikästä, sillä samaan aikaan tuskailemme pikamuodin ja ylikulutuksen kanssa. Google Mapsista voi ihmetellä surullisia tekstiililäjiä, jotka lepäilevät Atacaman autiomaassa.
On hienoa, että paikkaamisesta ja korjaamisesta on tullut trendikästä, sillä samaan aikaan tuskailemme pikamuodin ja ylikulutuksen kanssa.
Moni vaatevalmistaja ja -liike sekä asiantuntijat ovat kiertotaloustrendin ja vastuullisuuden myötä ryhtynyt tuottamaan vinkkisisältöjä omiin kanaviinsa, kuten verkkosivuille ja someen, vaatteiden huoltamisesta sekä korjaamisesta. Vaateharjoja ja nukkakampoja hädin tuskin muistettiin vielä muutama vuosi sitten. Uusi tuore ote on nostanut kädentaidot kulttuuriperinteenä uuteen arvoonsa.
Kenenpä meistä isoäidit ja -isät eivät olisi taitaneet villasukan paikkuuta. Siitähän olisi syntynyt suorastaan rähinä, jos kulunut sukka olisi paiskattu muitta mutkitta jätteiden sekaan. Vaatteista huolehtiminen, tuulettaminen, silitys ja mankelointi sekä paikkaaminen tarvittaessa ovat olleet arkipäivää joka perheessä.
Paikkaamista ja korjaamista voi lähestyä monella tavalla. Nopeasti ja helposti tai pieteetillä. Joustavat paikkalaput, jotka soveltuvat jopa teknisille ja tyyriille retkeilytamineille ovat korvaamaton apu kärsimättömälle luonnossa rymyäjälle. Lapuista löytyy väri ja kuviovalikoimaa moneen makuun. Korjatun kohdan pystyy joko piilottamaan tai korostamaan sitä.
Paikkaamista ja korjaamista voi lähestyä monella tavalla. Nopeasti ja helposti tai pieteetillä.
Kintsugi on vanha japanilainen korjausfilosofia, jossa rikkoutunut keramiikkaesine korjataan näkyvästi upeiksi kulta- tai hopeapölyllä höystetyllä lakalla. Tärkeä esine saa uuden luvun omaan tarinaansa.
Myös sashiko-tekniikka on lähtöisin Japanista. Se on kirjontatekniikka, joka tarkoittaa kirjaimellisesti pieniä pistoja.
Vielä kolmaskin japanilainen korjaustekniikka putkahti tutkaani: boro. Siinä lätkitään kangaspaikkoja korjattavan kohdan päälle. Eikä miten vain lätkitä. Molemmilla tekniikoilla voidaan luoda rikkinäisestä tekstiilistä entistä somempi. Näppärimmät paikkaajat ja käsityöläiset tekevät rikkinäisestä vaatteesta taidetta korjaamalla.
Virkattu läpyskä koristaa parsittua kohtaa.
Anna Häyrynen
Toinen lempivillapaita saanee vielä sashiko-käsittelyn. Siihen on pinttynyt tahra, joka ei lukuisista sappisaippuakuureista huolimatta enää häviä. Kyynärpäät paidasta onkin jo korjattu. Oikein somilla nahkapaikoilla. Se on toiminut etäpalaveripaitana, sillä mahan kohdalla olevaa tahraa ei ruudun takana oleva keskustelukumppani huomaa. Jospa tänä vuonna paita saa vielä ylennyksen pikku pistojen kera livekäyttöpaidaksi.