Viime perjantaina, 24.toukuuta., poimin tämän satokauden ensimmäiset mulperit ja keitin ne hilloksi. Ne olivat suuria möykkyjä, alkukesä on täällä ollut sateinen. Koskaan ennen en ole näin aikaisin voinut mulpereita kerätä, kevät tuli tänä vuonna historiallisen aikaisin. Jännitin puuni kukinnan puolesta, kun samaan aikaan tuli vielä hallaöitä, mutta ilmeisesti kukat eivät ole kovin hallanarkoja, sato näyttää runsaalta.
Marjat kypsyvät vähitellen parin viikon kuluessa ja putoilevat kypsinä herkästi maahan. Poimiessa on pidettävä keräilyastia oksan alla, muuten osa sadosta menee sivusuun. Poimiminen on hauskaa, kun voi kumartelun sijasta kurkotella, mutta samalla se on kinkkistä: juuri kun tavoittelet jotain mehevää marjaa, viisi sen vieressä killuvaa putoaa maahan etkä takuulla löydä niitä nurmikosta. Raakoja tai puolikypsiä ei voi poimia, ne eivät irtoa karastaan. Niillä on luonnetta, sanon aina, ne tietävät aikansa.
Kun hankin tämän talon Unkarista vuonna 1994, minulla ei ollut aavistustakaan, mikä on mulperipuu. Niitä näytti olevan melkein joka talon puutarhassa ja ne reunustavat teitten varsia. Naapurini selitti minulle, että sota-aikana niitä istutettiin siinä tarkoituksessa, että jokainen voisi kehittää itselleen pienen sivubisneksen hoivaamalla silkkiperhosia tai paremminkin niitten toukkia, jotka kääriytyvät mulperipuun lehtiin. Toukkien koteloista saatiin silkkiä, jota tarvittiin laskuvarjojen tuotantoon. Bisnesidea ei tainnut kovin hyvin ottaa tulta, mutta mulperipuut jäivät kylään.
Kaiken tietävä naapurini selitti, ettei mulperipuun karhunvatukkaa muistuttavia marjoja voi syödä ja aluksi minä uskoin häntä. Eivät ne myrkyllisiä ole, mutta mauttomia, hän selitti. Vasta vähän myöhemmin luin jostakin, että mulperit ne vasta terveellisiä ovat, oikeaa superfoodia nykysuomeksi sanottuna. Makeita ne ovat, täysin hapottomia, mutta kun lisään hillokeitokseeni vähän sitruunahappoa, saan varsin oivallista hilloa, jota lisään aamumysliini. Ystäväpiirissänikin on muutamia mulperifaneja, joille hillopurkki silloin tällöin on tervetullut.
Kolmekymmentä vuotta sitten, kun tutustuin mulperipuuhun, ei ollut mahdollista ottaa googlaamalla selvää, mikä mulperi oikeastaan on ja mitkä sen ominaisuudet. Nyt sen tein, ja google kertoo seuraavaa:
Mulperi on todella ravinnerikas marja, se sisältää erityisen runsaasti C-vitamiinia, kalsiumia ja rautaa. Se on runsaskuituinen ja siinä on paljon proteiinia. Mustat mulperit sisältävät enemmän antioksidantteja kuin kultaiset sukulaisensa. Marjat sisältävät myös polyfenoleita ja flavonoideja, jotka puolustavat kehoamme vapailta radikaaleilta. Mulperi onkin hyvin suosittu naposteltava hyvinvointiaan aktiivisesti ylläpitävien ihmisten keskuudessa.
Ei sitten muuta kuin ulos puutarhaan tutkimaan, olisiko uusia mulpereita kypsynyt vai onko viime yön rankkasade tiputtanut ne kaikki maahan.
Várbalog 26.5.2024
Olin hiljattain Wienin Philharmonikkojen sunnuntaiaamupäivän matineakonsertissa, ja se on mainittava tapaus sen takia, ettei niihin konsertteihin noin vain lippuja saa: suurin osa paikoista on sarjalippuja, jotka on varattu säännöllisille Musikvereinin kantajäsenille, ja ne menevät perintönä perheissä, uusia tuskin on jaossa. Jos paikkoja on vapaana, ne ovat kalliita ja menevät kuin kuumille kiville.
Olin hiljattain Wienin Philharmonikkojen sunnuntaiaamupäivän matineakonsertissa, ja se on mainittava tapaus sen takia, ettei niihin konsertteihin noin vain lippuja saa: suurin osa paikoista on sarjalippuja, jotka on varattu säännöllisille Musikvereinin kantajäsenille, ja ne menevät perintönä perheissä, uusia tuskin on jaossa. Jos paikkoja on vapaana, ne ovat kalliita ja menevät kuin kuumille kiville.
“In Prater blüh´n wieder die Bäume“ eli Praterissa – se on Wienin Linnanmäki – kukkivat taas puut, lauletaan Itävallassa tähän aikaan.
“In Prater blüh´n wieder die Bäume“ eli Praterissa – se on Wienin Linnanmäki – kukkivat taas puut, lauletaan Itävallassa tähän aikaan.
Aurinkoinen päivä, ajan Unkarin kotikylästäni Várbalogista naapurikylään Jánossomorjaan neuvotellakseni Veronican, automekaanikon kanssa kesärenkaitten vaihdosta autoon. Kylän lähellä tien vasemmalla puolella on pieni männikkö, ja sen kohdalla hiljennän nykyään automaattisesti vauhtia ja tutkin katsellani puskia ja puitten alustoja. Aivoihini on etsautunut kuva talviselta matkalta samalla tiellä, muistan sen joka kerta metsikön ohi ajaessani. Onneksi en ollut autossa yksin silloin talvella.
Aurinkoinen päivä, ajan Unkarin kotikylästäni Várbalogista naapurikylään Jánossomorjaan neuvotellakseni Veronican, automekaanikon kanssa kesärenkaitten vaihdosta autoon. Kylän lähellä tien vasemmalla puolella on pieni männikkö, ja sen kohdalla hiljennän nykyään automaattisesti vauhtia ja tutkin katsellani puskia ja puitten alustoja. Aivoihini on etsautunut kuva talviselta matkalta samalla tiellä, muistan sen joka kerta metsikön ohi ajaessani. Onneksi en ollut autossa yksin silloin talvella.
Olen Ruovesi-lehdestä ja facebookista seurannut Ruoveden epätoivoista kamppailua peruspalvelujen, kuten terveysaseman ja vuodeosaston säilyttämisen puolesta kunnassa ja allekirjoittanut vetoomuksen asian puolesta päättäjille, semminkin kun minulla on omakohtaista kokemusta Ruoveden oman pienen sairaalan työstä ja tehokkuudesta.
Olen Ruovesi-lehdestä ja facebookista seurannut Ruoveden epätoivoista kamppailua peruspalvelujen, kuten terveysaseman ja vuodeosaston säilyttämisen puolesta kunnassa ja allekirjoittanut vetoomuksen asian puolesta päättäjille, semminkin kun minulla on omakohtaista kokemusta Ruoveden oman pienen sairaalan työstä ja tehokkuudesta.
Lempivillapaitani kyynärpää on ollut pitkään jo puhki. Pakkaspäivänä kokosin teemukin, villapaidan ja parsimislangat olohuoneen lattialle. Ähersin kyynärpään kimpussa. Näppärästi tungin tyhjän mukin hihaan ja parsin mukia vasten.
Lempivillapaitani kyynärpää on ollut pitkään jo puhki. Pakkaspäivänä kokosin teemukin, villapaidan ja parsimislangat olohuoneen lattialle. Ähersin kyynärpään kimpussa. Näppärästi tungin tyhjän mukin hihaan ja parsin mukia vasten.
Jouluun liittyy monia taidonnäytteitä keittiössä. Herkut ovat oleellinen osa joulua. Monelle perinteiset jouluruuat ovat kaikki kaikessa mutta toiset taas kaipaavat erilaista twistiä joulupöytään. Joulun alla uusia reseptejä putkahtelee lehdistä ja vyöryy somesta vastaan niin paljon kun etusormella vain jaksaa selata. Taidan itse olla kuitenkin perinteisten jouluherkkujen ystävä.
Jouluun liittyy monia taidonnäytteitä keittiössä. Herkut ovat oleellinen osa joulua. Monelle perinteiset jouluruuat ovat kaikki kaikessa mutta toiset taas kaipaavat erilaista twistiä joulupöytään. Joulun alla uusia reseptejä putkahtelee lehdistä ja vyöryy somesta vastaan niin paljon kun etusormella vain jaksaa selata. Taidan itse olla kuitenkin perinteisten jouluherkkujen ystävä.
Luetuimmat
Tuoreimmat
Arto Petäjä kuvasi Pouruntien varrella kauniin kukan, joka googletettuna vaikuttaa olevan kielikämmekkä.
Arto Petäjä
Valtuusto kokokouksessa on käsiteltävänä vain kaksi asiaa. Kuva maaliskuulta 2023.
Sirkku Somero
Uutiset
Elämänmeno
Kulttuuri
Pääkirjoitus
Kolumnit
Blogit
Kirkonkellot
Yleisöltä
Lukijan kuva
Jätä ilmoitus Ruovesi-lehteen
Ruovesi-lehden mediakortti
Jätä ilmoitus Teisko-Aitolahti-lehteen
Teisko-Aitolahti-lehden mediakorttii
Pohjoisviitta-lehden mediakorttii
Rekisteriseloste
Tilaa Ruovesi-lehti
Osoitteenmuutos Ruovesi-lehti
Tilaa Teisko-Aitolahti
Osoitteenmuutos Teisko-Aitolahti
Ruoveden Sanomalehti Oy • Honkalantie 2 • 34600 Ruovesi •
Puh. 03 476 1400 • Rekisteriseloste