Jeesus toi muutoksen – ei perin­teitä

Vas­toin mo­nia en­nak­ko­kä­si­tyk­siä Jee­sus Na­sa­re­ti­lai­ses­ta – kris­ti­tyil­le Ju­ma­lan Po­jas­ta ja Mes­si­aas­ta – hän ei ha­lun­nut se­men­toi­da sitä, mikä ai­na oli ol­lut. Hän ei ol­lut ta­po­jen ja tra­di­ti­oi­den säi­lyt­tä­jä, vaan suu­ren muu­tok­sen tuo­ja.

Ei ole täällä mitään pysyvää

Useim­mat ih­mi­set in­nos­tu­vat hel­pos­ti kai­kes­ta uu­des­ta. Hei­dän on help­po tu­tus­tua uu­siin ih­mi­siin, vaih­taa työ­paik­kaa ja asuin­paik­ka­kun­taa, yli­pään­sä läh­teä sata la­sis­sa mu­kaan kaik­keen muu­hun­kin kuin sii­hen, mi­hin on he ovat tot­tu­neet. Toi­saal­ta on pal­jon hei­tä­kin, joil­le kaik­ki muu­tok­set elä­mäs­sä ovat kau­his­tus. Kai­ken pi­täi­si ol­la niin kuin se on ai­na ol­lut. Muu­ten ah­dis­taa.

Mitä se hyödyttää ihmistä…

…jos hän voit­taa omak­seen koko maa­il­man mut­ta me­net­tää sie­lun­sa? Mil­lä ih­mi­nen voi os­taa sie­lun­sa ta­kai­sin?” (Mat­teus 16:24–27). Nämä ovat ai­na tar­peel­li­sia ky­sy­myk­siä. Jo­kai­nen su­ku­pol­vi jou­tuu vas­taa­maan nii­hin omal­la koh­dal­laan.

Strii­mattu hautaus?

– Hei! Mä oon Roby An­ders­son sta­dis­ta. Mua ei pa­ra­ne muu­ten se­kot­taa Ro­nyyn. Se on mun broi­di sii­tä tsemp­pa­reis­ta, tee­vee sar­jas­ta, jos ti­ät­te…

Hyvä Paimen kulkee kans­sam­mme

En­si py­hä­nä vie­te­tään Hy­vän pai­me­nen sun­nun­tai­ta. Aja­tuk­se­na on, et­tä Jee­sus on hyvä pai­men, joka pi­tää huol­ta lam­pais­taan. Hyvä pai­men an­taa tar­vit­ta­es­sa jopa hen­ken­sä lam­mas­ten­sa edes­tä näi­tä puo­lus­ta­es­saan. Jee­sus an­toi­kin hen­ken­sä mei­dän puo­les­tam­me so­vit­taak­seen mei­dän syn­tim­me. Tuo rak­kau­den­te­ko kir­kas­tui ylös­nou­se­muk­sen aa­mus­sa. Hyvä Pai­men joh­dat­taa mei­dät kuo­le­man läpi pe­ril­le tai­vaan kirk­kau­teen.

Ylös­nous­sutta etsimässä

Jo­han­nek­sen evan­ke­liu­mis­ta muis­tam­me, kuin­ka Mag­da­lan Ma­ria sei­soi hau­dan suul­la ja it­ki. Hän et­sii Her­raan­sa. Et­si, mut­tei heti löy­tä­nyt. "Mis­sä Hän on? Mi­hin Hä­net on vie­ty? En­sin Ma­ri­an elä­män­si­säl­tö kam­mot­ta­val­la ta­val­la te­loi­tet­tu Gol­ga­tal­la, nyt oli vie­lä hau­ta­kin tyh­jä. Voi­ko lyö­tyä vie­lä enem­pää lyö­dä?

Kenellä on mer­ki­tystä?

Van­hem­mil­le omat lap­set ovat maa­il­man tär­kein asia. Mi­kään uh­raus hei­dän puo­les­taan ei ole lii­an suu­ri. Heil­le toi­vo­taan kaik­kea hy­vää, me­nes­tyk­sel­lis­tä ja mer­ki­tyk­sel­lis­tä elä­mää.

Efraim Syy­ri­a­lai­sen paas­to­ru­kous

An­na mi­nul­le, si­nun pal­ve­li­jal­le­si, sie­lun puh­tau­den, nöy­ryy­den, kär­si­väl­li­syy­den ja rak­kau­den hen­ki.

Lapsi on arvokas

Lap­sen elä­mä vai­kut­taa eri­tyi­sen ar­vok­kaal­ta var­sin­kin sil­loin, kun se me­ne­te­tään. Kun lap­set kär­si­vät tai jopa me­neh­ty­vät so­dan kes­kel­lä, se jär­kyt­tää ja kos­ket­taa mei­tä sy­väs­ti. Ta­pauk­sia uu­ti­soi­daan laa­jas­ti.

Meillä on toivo, meillä on Kristus

Kat­se­lin pi­me­ä­nä pak­ka­syö­nä täh­ti­tai­vaal­le ja mie­tin mil­lai­nen tai­vas Uk­rai­nas­sa mah­taa nä­kyä. Nä­kyy­kö siel­lä tai­vaal­la lain­kaan enää täh­tiä vai vain sa­vua ja tul­ta. Kuun­te­lin kirk­kaa­na ke­vät­tal­ven päi­vä­nä tu­le­van lin­tu­kon­ser­tin en­si­sä­ve­liä ja to­te­sin su­rul­li­ses­ti, et­tä lin­nun­lau­lu tai­taa Uk­rai­nas­sa ol­la täl­lä erää hil­jen­ty­nyt. Uu­ti­set so­das­ta al­ka­vat elää omaa elä­mään­sä si­säl­läm­me.