Sydämen puhe

Raa­mat­tu pu­huu pal­jon Ju­ma­las­ta ja ih­mis­sy­dä­mes­tä. Ih­mi­nen on Luo­jal­leen tut­tu ja ra­kas. Myös sy­dä­mem­me tila kos­ket­taa Ju­ma­laa. Hän tun­nis­taa avut­to­muu­tem­me ja ah­dis­tuk­sem­me jo en­nen kuin eh­dim­me kään­tyä hä­nen puo­leen­sa ja pyy­tää apua. Ju­ma­la tun­tuu ole­van eri­tyi­sen lä­hel­lä nii­tä, joi­den mie­li on mur­tu­nut tai sy­dän sär­ky­nyt.

Tur­val­li­silla vesillä

Tänä ke­vää­nä joku ohi­kul­ki­ja on ken­ties pan­nut mer­kil­le lai­va­ran­nan kirk­ko­ve­ne­kop­pe­lis­ta lei­jai­le­van tuo­reen ter­van tuok­sun. Ar­vo­kas kirk­ko­ve­ne on saa­nut pin­taan­sa pe­rin­tei­sen suo­jauk­sen, joka var­mis­taa ve­neen säi­ly­mi­sen ja käyt­tö­kel­poi­suu­den. Läm­min kii­tos kai­kil­le tal­koo­lai­sil­le ar­vok­kaas­ta työs­tän­ne tär­ke­än pe­rin­teen yl­lä­pi­tä­mi­sek­si!

Taivaan kan­sa­lai­sena maa­il­massa

Ur­hei­lu­jouk­ku­eil­la on omat tun­nuk­sen­sa ja hei­dän kan­nat­ta­jan­sa tun­nis­taa jo kau­kaa jouk­ku­een vä­rei­hin pu­keu­tu­mi­ses­ta. Jot­kut et­ni­set ryh­mät ja tiet­ty­jen mu­siik­ki­vir­taus­ten edus­ta­jat­kin erot­tu­vat yleen­sä sel­väs­ti ym­pä­ris­tös­tään. Olet­ko kos­kaan ih­mi­siä kat­sel­les­sa­si miet­ti­nyt mis­tä voi­si tun­nis­taa ihan ta­val­li­sen kris­ti­tyn? On­ko se edes mah­dol­lis­ta?

Haudalla

Pyhä Ju­ma­la on mi­nul­le tä­män tien ja teh­tä­vän osoit­ta­nut. Täl­le hau­dal­le olen nyt py­säh­ty­nyt ys­tä­vä­ni kans­sa. Olen tot­tu­nut sii­hen, et­tä yl­lä­tyk­siä sat­tuu. Ai­na sat­tuu ja ta­pah­tuu. On ol­lut mo­nen­lai­sia kään­tei­tä, ih­mi­siä, teh­tä­viä, het­kiä, jot­ka ovat jos­tain vain kuin tul­leet. Ne ovat ti­lan­tei­ta, jot­ka on mi­nul­le an­net­tu, mer­kit­tä­viä eh­kä toi­sil­le­kin.

Matkalla yhdessä

Mo­net seu­ra­kun­ta­nuo­ret 1980-lu­vun alus­sa Tam­pe­reel­la pu­keu­tui­vat pai­taan, jos­sa oli teks­ti With Christ ne­ver alo­ne eli Kris­tuk­sen kans­sa et ole kos­kaan yk­sin. Muis­tan it­se­kin pu­keu­tu­nee­ni tuol­lai­seen pai­taan ja ol­lee­ni jos­kus kou­lu­to­ve­rie­ni kes­kel­lä ten­tat­ta­va­na pai­dan ku­vas­ta ja teks­tis­tä. En muis­ta, et­tä mi­nua oli­si pil­kat­tu tai kiu­sat­tu, mut­ta pai­ta he­rät­ti ute­li­ai­suut­ta ja sel­väs­ti ky­sy­myk­siä. Ajat­te­lin var­maan tuol­loin, et­tä pai­dan pi­tä­mi­nen oli help­po tapa ker­toa omas­ta us­kos­ta.

Pii­na­viikko

Ju­ma­la ih­mis­ten kä­sis­sä. Mei­dän edes­säm­me on taas pää­si­äis­vii­kon ar­mo­ton sa­no­ma. Jos kaik­ki­na maa­i­man­kaik­keu­den mui­na ai­koi­na me ih­mi­set olem­me Ju­ma­lan käm­me­nel­lä, tä­män yh­den vii­kon ajan oli to­sin. Ja jäl­ki ei ole mi­ten­kään kau­nis­ta kat­sel­ta­vaa. Kris­tus­ta ha­kat­tiin, syl­jet­tiin naa­mal­le, pil­kat­tiin, ruos­kit­tiin, hä­väis­tiin ja lo­pul­ta hä­net te­loi­tet­tiin.

Muuttuuko ihminen?

Mi­ten­käs on paas­to su­ju­nut? Olet­ko syö­nyt ja so­met­ta­nut vä­hem­män? En­tä olet­ko muu­ten elä­nyt to­dek­si paas­ton ai­kaa, hil­jaa mie­tis­kel­len ja kat­set­ta it­ses­tä pois kään­tä­en?

Ystäviä ja tuttavia

Ajat­te­len van­ho­ja ys­tä­vi­ä­ni. Heis­tä mo­net ovat vie­lä fa­ce­book- ka­ve­rei­ta­ni, mut­ta yh­teyt­tä en ole pi­tä­nyt hei­hin enää vuo­siin. Joil­ta­kin saa­tan saa­da syn­ty­mä­päi­vä­on­nit­te­lun, kos­ka tämä so­si­aa­li­sen me­di­an pal­ve­lu sii­tä heil­le ys­tä­väl­li­ses­ti muis­tut­taa. Ai­em­min olem­me eh­kä ja­ka­neet pal­jon­kin elä­män suu­ria asi­oi­ta, ilo­ja ja su­ru­ja. Nyt ys­tä­vä on enää nimi pa­pe­ril­la tai tie­to­ko­neen näyt­tö­ruu­dul­la. Elä­mä on men­nyt eteen­päin, ei­kä van­ho­ja enää muis­tel­la.

Minä olen sitä mieltä

Jos si­nul­la on vah­va mie­li­pi­de, olet mer­kit­tä­vä per­soo­na. Mitä vah­vem­pi mie­li­pi­de, sitä enem­män si­nua ar­vos­te­taan. En­tä, jos si­nul­la ei ole sel­vää mie­li­pi­det­tä? Sil­loin si­nua ei kuun­nel­la ei­kä ar­vos­te­ta; olet mer­ki­tyk­se­tön.

Hyvän katseen alla

Jois­sa­kin kult­tuu­reis­sa pu­hu­taan pa­has­ta sil­mäs­tä, jon­ka tai­kaus­ko­no­mai­ses­ti aja­tel­laan voi­van vai­kut­taa ih­mi­sen elä­mää va­hin­goit­ta­vas­ti, jopa tu­ho­a­vas­ti. Pelk­kä us­ko­mi­nen pa­han sil­män ole­mas­sa­o­loon luo­vut­taa val­lan omas­ta ja lä­heis­ten elä­mäs­tä sen kä­siin, joka yh­tei­sös­sä ker­too pa­han sil­män liik­keis­tä. Us­ko­taan, et­tä paha sil­mä ki­ro­aa ih­mi­siä ja tuo­mit­see hei­tä on­net­to­muuk­siin, it­se­tu­hoon ja kuo­le­maan.