JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.

Hyvä arki, hyvä mieli, älä jää yksin kotiin!

Ku­lu­va viik­ko on val­ta­kun­nal­li­nen Van­hus­ten­viik­ko. Ruo­ve­del­lä on pal­jon oh­jel­maa ja vii­kon päät­tää mes­su ja kirk­ko­kah­vit Aa­tok­ses­sa. Van­hus­neu­vos­to on ja­ka­nut oh­jel­maa use­al­le vii­kol­le. Vuo­den jo­kai­nen viik­ko on van­hus­ten­viik­ko!

Sirkku Somero

Usko ja epäusko

Jär­ki ja tun­teet. Voi­si­ko sa­noa, et­tä sii­nä ovat tär­keim­mät asi­at, jot­ka ih­mi­sen elä­mään ja toi­min­taan vai­kut­ta­vat? Usein kyl­lä niin, et­tä toi­nen joh­dat­taa toi­seen suun­taan ja toi­nen toi­seen…

Älä lausu väärää todis­tusta

Ruo­ve­del­lä on piin­ty­nyt tapa rat­kais­ta asi­oi­ta juo­ru­a­mal­la. Sii­hen si­säl­tyy myös se, et­tä oma mie­li­pi­de muo­dos­te­taan sen mu­kaan, ke­nen kans­sa ei ha­lu­ta ol­la sa­maa miel­tä. Iki­van­hat juo­rut hait­taa­vat edel­leen naa­pu­ri­suh­tei­ta.

Rohkeus vai pelko?

On­ko kris­tit­ty­jen tun­to­merk­ki tu­le­vai­suu­den edes­sä roh­keus vai pel­ko? Lu­te­ri­lai­sen kirk­kom­me kat­to vuo­taa. Imat­ral­la Al­var Aal­lon kirk­ko on ro­mu­kun­nos­sa. Hel­sin­gis­sä ja Tam­pe­reel­la hyl­ky­tuo­mi­on on saa­nut use­am­pi­kin seu­ra­kun­ta­ko­ti. Teis­kon Iso­saa­ren lei­ri­kes­kus on jä­tet­ty, unoh­det­tu. Seu­ra­kun­ta­pe­liä har­ras­te­taan siel­lä ja tääl­lä. Ketä ku­nin­gas­ta seu­ra­kun­nat ku­mar­ta­vat, ih­mis­vii­saut­ta vai kun­ni­an ku­nin­gas­ta?

Aina väärin

Olet­ko avan­nut kark­ki­pus­sin ai­na vää­rin? Vai olet­ko sol­mi­nut ken­gän­nau­hat ai­na vää­rin? Olet eh­kä kä­vel­lyt ai­na vää­rin.

Jumalan sylissä

Pie­ni vau­va tar­vit­see jat­ku­vaa huo­len­pi­toa. Tur­val­li­suu­den­tun­ne kas­vaa ja voi­mis­tuu, kun elin­tär­kei­siin tar­pei­siin vas­ta­taan lä­hes heti, kun nii­tä il­me­nee. Riit­tä­vä ra­vin­to, puh­taus, so­pi­va läm­pö­ti­la ja syli an­ta­vat vau­val­le tar­peel­lis­ta hoi­vaa ja tur­vaa. Vau­van avut­to­muus on sy­dän­tä raas­ta­vaa, on­nek­si ih­mi­sel­le on an­net­tu hoi­va­viet­ti ja tai­toa aut­taa.

Fariseus ja pub­li­kaani

Ker­to­mus fa­ri­seuk­ses­ta ja pub­li­kaa­nis­ta temp­pe­lis­sä ru­koi­le­mas­sa on mo­nel­le tut­tu. Sii­nä Jee­sus muis­tut­taa mei­tä, et­tei ole oi­kein ylen­tää it­se­ään, vä­hek­syä tois­ta ih­mis­tä tai tuo­mi­ta hän­tä. Roh­ke­nen omas­ta ko­ke­muk­ses­ta­ni väit­tää, et­tei var­mas­ti ole ko­vin mon­taa kris­tit­tyä, joka ei jos­sain vai­hees­sa oli­si ol­lut rin­nas­tet­ta­vis­sa fa­ri­seuk­seen.

Niilo Kustaa ja Ruovesi

Ri­to­nie­men kar­ta­noon tuli ko­ti­o­pet­ta­jak­si Ru­ne­ber­gin jäl­keen nuo­ri yli­o­pis­to-opis­ke­li­ja Nii­lo Kus­taa Malm­berg. Kar­ta­non omis­ta­ja tuol­loin oli Erik Gus­taf av Eneh­jelm. Nii­lo Kus­taa so­lah­ti sää­ty­läis­nuor­ten seu­ra­e­lä­mään su­ju­vas­ti.

Anu Kuivasmäki

Sokeana syntynyt

En­si sun­nun­tain evan­ke­liu­min ää­rel­lä (Joh. 9) mie­lee­ni pa­lau­tuu muis­to yli kah­den­kym­me­nen vuo­den ta­kaa. Olin te­o­lo­gi­an opis­ke­li­ja ja mu­ka­na Hel­sin­gin yli­o­pis­ton saar­na­har­joi­tuk­sis­sa. Mei­dän pien­ryh­määm­me joh­ti sil­loin ny­kyi­nen Kuo­pi­on piis­pa Jari Jolk­ko­nen vii­sal­la ja asi­an­tun­te­val­la ta­val­la. Sain vii­sas­ta kri­tiik­kiä ja kan­nus­tus­ta, joil­la mo­lem­mil­la on tär­keä paik­kan­sa ih­mi­se­los­sa.

Sanojen mahti

Kipu ei kos­kaan tun­nu miel­lyt­tä­väl­tä, oli­pa ky­sees­sä fyy­si­nen tai hen­ki­nen louk­kaan­tu­mi­nen. Jos em­me tun­ti­si ki­pua, asi­at oli­si­vat huo­nos­ti. Ker­ro­taan erääs­tä per­hees­tä, jos­sa ter­veet van­hem­mat mo­lem­mat kan­toi­vat tie­tyn­lais­ta gee­niä, joi­den yh­teis­vai­ku­tuk­ses­ta lap­set sai­ras­tui­vat har­vi­nai­seen pe­rin­nöl­li­seen sai­rau­teen. He ei­vät tun­te­neet ki­pua. Las­ten leik­kies­sä he ei­vät huo­man­neet va­hin­goit­ta­neen­sa it­se­ään tai toi­si­aan.

Sirkku Somero

Sopivasti hommia

Ojan kai­va­mi­nen la­pi­ol­la on help­po miel­tää työk­si, jon­ka te­ke­mi­nen saa ih­mi­sen vä­sy­mään. Vä­hän­kään pi­tem­pään kes­tä­neen la­pi­oin­nin jäl­keen on hy­väk­syt­tä­vää to­de­ta, et­tä oli­pa rank­kaa. On teh­ty ruu­miil­lis­ta li­has­voi­maa vaa­ti­vaa työ­tä ja saa­tu nä­ky­vää ai­kaan, mai­se­ma on muut­tu­nut. Jois­sa­kin muis­sa töis­sä ei ai­na saa­da ai­kaan ko­vin pal­jon mi­tään kä­sin kos­ke­tel­ta­vaa, vaik­ka ol­tai­siin kuin­ka ah­ke­ria.

Uskol­li­suus Jumalan lahjoille

Ei saa jää­dä tu­leen ma­kaa­maan, niin kuu­luu van­ha so­dan­käyn­ti­vii­saus. Toi­saal­ta myös on niin, et­tä laa­ke­reil­laan le­päi­ly on yh­tä vaa­ral­lis­ta kuin ma­kuul­le­käy­mi­nen ark­ti­sel­la va­el­luk­sel­la. Sitä nu­kah­taa, ja pa­lel­tuu nuk­ku­es­saan. Pai­kal­leen jää­mi­ses­sä on omat vaa­ran­sa.

Kirk­ko­ve­ne­sou­tua ja kama­ri­mu­siik­kia

Mu­siik­kia Ruo­ve­si! kon­ser­teis­sa soit­ta­jia on ol­lut kah­des­ta kym­me­neen. Täl­lai­nen mää­rä soit­ta­jia ei tar­vit­se or­kes­te­rin­joh­ta­jaa, ryh­mä toi­mii it­se­oh­jau­tu­va­na. Muu­si­kot so­pi­vat kes­ke­nään, kuka mää­rää tah­din ja aloi­tuk­set. Soit­to soi ja ryt­mi toi­mii. Kat­seil­la vies­ti­te­tään. Tämä on so­pui­saa yh­teis­työ­tä par­haim­mil­laan.

Kris­tuk­sen kir­kas­tu­mi­nen

Ruo­ve­den kau­niin So­fia Mag­da­le­nan kir­kon alt­ta­ri­tau­lu ku­vaa Kris­tuk­sen kir­kas­tu­mi­sen päi­vää. Tau­lu on eri­koi­sen yl­väs ja pu­hut­te­le­va, jopa har­vi­nai­nen, kos­ka tau­lun sa­no­maa ko­ros­te­taan vie­lä teks­til­lä:

Tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat

Täl­lä vii­kol­la kir­kois­sa ope­te­taan vi­ha­mies­ten ra­kas­ta­mi­ses­ta, par­jaa­jien puo­les­ta ru­koi­le­mi­ses­ta ja ki­ro­a­jien siu­naa­mi­ses­ta. (Luuk. 6:27–31)

Pietari, Paavali

ja me muut pyhät syntiset

Kuu­si viik­koa hel­lun­tain jäl­keen Suo­men evan­ke­lis-lu­te­ri­lai­ses­sa kir­kos­sa ja mo­nis­sa muis­sa­kin kirk­ko­kun­nis­sa ja kris­til­li­sis­sä yh­tei­söis­sä vie­te­tään sun­nun­tai­ta, jon­ka van­hin evan­ke­liu­mi­teks­ti (Luuk.5:1–11) ker­too ka­las­ta­ja Si­mon Joo­naan­po­jan (tai Jo­han­nek­sen­po­jan) elä­män erääs­tä kään­ne­koh­das­ta.

Sirkku Somero

Luonto huokaa

Pa­hoit­te­len toi­si­na­jat­te­lu­a­ni. Ju­han­nuk­sen kak­kos­mies Jo­han­nes Kas­ta­ja kui­ten­kin roh­kai­see. On jos­kus sa­not­ta­va jo­tain ylei­sen kes­kus­te­luil­ma­pii­rin vas­tais­ta.

Kup­la­e­lä­mää

Tie­sit­kö elä­vä­si kup­las­sa? Kup­lan si­säl­lä on kaik­ki se, min­kä hy­väk­syt ja ul­ko­puo­lel­la se, mis­tä et ha­lua edes ot­taa sel­vää. Me kaik­ki eläm­me län­si­mai­ses­sa kup­las­sa, jos­sa tie­däm­me, mitä tar­koit­taa oi­keu­den­mu­kai­suus ja de­mok­ra­tia. Po­liit­ti­ses­ti voim­me elää oman puo­lu­een kup­las­sa, jos­sa on ai­no­at oi­ke­at rat­kai­sut yh­teis­kun­nan on­gel­miin. Kaik­kein ou­doim­pia kup­lia ovat sa­la­liit­to­te­o­ri­at, jois­sa sel­vät to­si­a­si­at kiel­le­tään ja py­sy­tään tiu­kas­ti har­ha­kä­si­tys­ten kup­las­sa. On myös hen­gel­li­siä kup­lia, jois­sa on se ai­noa oi­kea op­pi ja muil­la ei ole pää­syä tai­vaa­seen.

Pyy­tä­mässä

Kun suo­ma­lai­nen me­nee met­säs­tä­mään tai ka­las­ta­maan, hän me­nee pyy­tä­mään. Hän ei mene käs­ke­mään tai mää­räi­le­mään. Hän me­nee pyy­tä­mään. ’An­na Ah­ti pari ah­ven­ta’ -tyy­liin.

Eutanasia

”Mi­nua ei tar­vi­ta tääl­lä.” Näin lau­sui tun­ne­tun kir­jai­li­jan ai­kui­si­käi­nen poi­ka oman elä­män­sä syk­sys­sä. Nuo­ren mie­hen elä­män­tah­to oli hii­pu­nut. Ar­ki tun­tui ole­van tois­tu­vaa har­maut­ta, sel­lais­ta, mitä ei ha­lun­nut koh­da­ta, mitä piti väis­tää.

Sirkku Somero

Sanotun ymmär­tä­mi­nen

On hie­noa osa­ta vie­rai­ta kie­liä ja pys­tyä näin kes­kus­te­le­maan mui­den­kin kuin suo­mea pu­hu­vien kans­sa. Hie­noa on myös kau­ka­na vie­rail­la mail­la mat­kail­les­sa tun­nis­taa jon­kun pu­hu­van suo­mea. Sitä tu­lee sil­loin hel­pos­ti men­tyä ju­tul­le up­po-ou­to­jen­kin kans­sa.

Luja lupaus

Ylös­nou­se­mi­sen­sa jäl­keen Jee­sus näyt­täy­tyi ope­tus­lap­sil­leen usei­ta ker­to­ja opet­ta­en heil­le vie­lä li­sää Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta. Kun pää­si­äi­ses­tä oli ku­lu­nut 40 päi­vää, niin Jee­sus nou­si ope­tus­las­ten näh­den tai­vaa­seen. Tuo­ta Jee­suk­sen tai­vaa­see­nas­tu­mi­sen päi­vää muis­te­lem­me he­la­tors­tai­na. Jee­suk­sen oli ai­ka men­nä ja ope­tus­las­ten oli ai­ka jää­dä odot­ta­maan Jee­suk­sen lu­paa­maa Py­hän Hen­gen voi­maa. Lu­paus to­teu­tui kym­me­nen päi­vän ku­lut­tua, hel­lun­tai­na.

Onnel­li­suu­den salaisuus

Suo­mi ja muut Poh­jois­maat keik­ku­vat laa­jo­jen on­nel­li­suus­mit­taus­ten kär­jes­sä vuo­des­ta toi­seen. On­nel­li­suus on sub­jek­tii­vi­nen ko­ke­mus, mut­ta se ker­too suu­res­sa mit­ta­kaa­vas­sa, min­kä­lai­se­na jon­kun maan kan­sa­lai­set ko­ke­vat elä­män­laa­tun­sa eri­lai­sil­la mit­ta­reil­la mi­tat­tu­na.

Anu Kuivasmäki

Tie

Tu­le­van sun­nun­tain evan­ke­liu­mis­sa (Joh. 14:1–7) niin Jee­sus kuin apos­to­li Tuo­mas pu­hu­vat ties­tä. Tuo­mas ky­syy: ”Kuin­ka voi­sim­me tun­tea tien?” Pe­rus­ta­vaa laa­tua ole­va ky­sy­mys, jo­hon me it­se ku­kin et­sim­me vas­taus­ta. Eläm­me jat­ku­vas­sa muu­tok­ses­sa, maa­il­ma eh­tii muut­tua näi­den ri­vien kir­joit­ta­mi­sen ja jul­kai­se­mi­sen vä­lis­sä. Sa­mal­la ko­koon­num­me vii­koit­tain ko­ti­kirk­koon hil­jen­ty­mään ikui­sen sa­nan ää­rel­lä. On­ko tie jo it­ses­sään vas­taus?

Qua­si­mo­do­ge­niti

Ele­tään pää­si­äi­sen jäl­keis­tä en­sim­mäis­tä sun­nun­tai­ta. Päi­vää, joka ot­si­kon mu­kaan on niin kuin vas­ta­syn­ty­neet tai val­kois­ten vaat­tei­den sun­nun­tai. Tämä kaik­ki viit­taa kas­tee­seen elää uu­te­na ih­mi­se­nä.

Kan­sal­li­nen vete­raa­ni­päivä

Vii­me lau­an­tai­na 27. huh­ti­kuu­ta vie­tim­me kan­sal­lis­ta ve­te­raa­ni­päi­vää. Tätä päi­vää kans­sam­me maas­sam­me juh­lii enää hy­vin pie­ni jouk­ko ve­te­raa­ne­ja.

Ylös­nous­sutta etsimässä

Jo­han­nek­sen evan­ke­liu­mis­ta muis­tam­me, kuin­ka Mag­da­lan Ma­ria sei­soi hau­dan suul­la ja it­ki. Hän et­sii Her­raan­sa. Et­si, mut­tei heti löy­tä­nyt.

Pää­si­äi­saamu Puu­tar­ha­hau­dalla

Tu­han­net tu­ris­tit eri puo­lil­ta maa­il­maa ko­koon­tu­vat joka pää­si­äi­saa­mu Puu­tar­ha­hau­dal­le ylis­tä­mään Ju­ma­laa Jee­suk­sen ylös­nou­se­muk­sen ih­mees­tä. Eri kie­let se­koit­tu­vat yh­tei­sek­si ylis­tys kuo­rok­si. Aa­mun kos­teu­des­sa lin­tu­kuo­ro yh­tyy ylis­tyk­seen. Si­ni­sel­lä tai­vaal­la au­rin­ko he­lot­taa kirk­kaa­na. Siel­lä me pie­net ih­mi­set olem­me maa­il­man suu­rim­man ih­meen ää­rel­lä. Edes­säm­me on tyh­jä hau­ta.

Sirkku Somero

Kiitos riparista!

Pie­nen seu­ra­kun­nan työn­te­ki­jä­nä olen tot­tu­nut te­ke­mään mil­loin mi­tä­kin seu­ra­kun­ta­e­lä­mään liit­ty­vää työ­tä, jo­hon mi­nul­la ei ole opin­to­jen tuo­maa pä­te­vyyt­tä.

Erityinen Maria

En­ke­li Gab­riel il­mes­tyi nuo­rel­le Ma­ri­al­le Na­sa­re­tin kau­pun­gis­sa Ga­li­le­as­sa. Ma­ria koki var­mas­ti yh­den elä­män­sä suu­rim­mis­ta yl­lä­tyk­sis­tä, kun en­ke­li ker­toi hä­nel­le vies­tin it­sel­tään Ju­ma­lal­ta. Neit­syt Ma­ria oli tu­le­va ras­kaak­si ja syn­nyt­tä­vä maa­il­maan Ju­ma­lan Po­jan. Raa­ma­tus­ta saa kä­si­tyk­sen, et­tä Ma­ria vas­taa­not­ti teh­tä­vän yl­lät­tä­vän tyy­nes­ti. Hän to­te­si: ”Minä olen Her­ran pal­ve­li­ja­tar. Ta­pah­tu­koon mi­nul­le niin kuin sa­noit.”

ViikonRkysymys

R

Tilaa uutiskirje

R

Lukijan kuvat

Syyskuun aurinkoiset terveiset Kurusta!

Syyskuun aurinkoiset terveiset Kurusta!

Terttu Kylmäniemi

R

Striimaukset

Sirkku Somero