En­si sun­nun­tain ot­sik­ko­na on ”Et­sik­ko­ai­ko­ja”. Pap­pi­na ja seu­ra­kun­nan työn­te­ki­jä­nä op­pii rip­pi­kou­lus­sa nuo­ril­ta uu­sia sa­no­ja, mut­ta van­han hen­gel­li­sen kie­len siir­ty­mi­nen tu­le­vil­le pol­vil­le on pal­jon ra­ja­tum­paa. Us­kon­nol­li­sen kie­len käyt­tö on haas­teel­lis­ta myös meil­le ai­kui­sil­le. Mis­tä et­sik­ko­a­jas­sa on kyse? Se on jo Ag­ri­co­lan käyt­tä­mä sana, jo­ten sitä myö­tä et­sik­ko­ai­ka on ol­lut käy­tös­sä jo 1500-lu­vul­la. Suo­men kie­len pe­rus­sa­na­kir­jas­sa on yti­me­käs mää­ri­tel­mä: ”Ajan­jak­so, jol­loin Ju­ma­la kut­suu ih­mis­tä.”

Raa­ma­tun kie­les­sä sa­nan mer­ki­tys­si­säl­tö on vie­lä laa­jem­pi. Et­sik­ko­ai­ka voi kos­kea myös yh­tei­söä ja kan­saa. Esi­mer­kik­si seu­raa­vin pro­feet­ta Je­sa­jan kir­jan sa­noin: ”Py­säh­ty­kää ja kat­so­kaa, min­ne olet­te me­nos­sa, ot­ta­kaa op­pia men­neis­tä ajois­ta! Va­lit­kaa oi­kea tie ja kul­ke­kaa sitä, niin löy­dät­te rau­han” (Jes. 6).

Mi­ten Ju­ma­la kut­suu? Tah­toi­sin sa­noa, et­tä ko­vin mo­nin ta­voin. Muu­ten ei oli­si kyse Ju­ma­las­ta. Lii­an usein lai­tam­me oman ko­ke­muk­sem­me mal­lik­si muil­le. Muis­te­taan ai­na kun­ni­oit­taa jo­kai­sen hen­gel­lis­tä mat­kaa, sil­lä Ju­ma­lan ja ih­mi­sen vä­liin ei tule lait­taa mi­tään. Voim­me kui­ten­kin roh­kais­ta toi­si­am­me. Pro­feet­ta Je­sa­jan kir­jan lu­vus­sa 55 ovat sa­nat: ”Et­si­kää Her­raa, kun hä­net voi löy­tää, huu­ta­kaa hän­tä avuk­si, kun hän on lä­hel­lä!”

Et­sik­ko­ai­kaan liit­ty­vä ydin­ko­ke­mus on, et­tä Ju­ma­la on lä­hel­lä. Yh­tä lail­la tie­däm­me elä­mäs­säm­me ole­van ajan­jak­so­ja, jol­loin ko­em­me Ju­ma­lan ole­van kau­ka­na tai jopa pois­sa. Kaik­ki tämä liit­tyy luon­nol­li­se­na osa­na ih­mi­sen hen­gel­li­seen mat­kaan. Sa­mal­la se on vä­lil­lä raas­ta­van ki­pe­ää. Il­man yh­tei­söl­li­syyt­tä ja seu­ra­kun­taa olem­me hel­pos­ti or­po­ja. Sik­si tar­vit­sem­me uu­del­leen ja uu­del­leen toi­nen tois­tam­me. ”Jos me ra­kas­tam­me toi­si­am­me, Ju­ma­la py­syy meis­sä ja hä­nen rak­kau­ten­sa on saa­vut­ta­nut meis­sä pää­mää­rän­sä” (1. Joh. 4:12).

Juk­ka Tas­ki­nen

vt. kirk­ko­her­ra