Aurinkoinen päivä, ajan Unkarin kotikylästäni Várbalogista naapurikylään Jánossomorjaan neuvotellakseni Veronican, automekaanikon kanssa kesärenkaitten vaihdosta autoon. Kylän lähellä tien vasemmalla puolella on pieni männikkö, ja sen kohdalla hiljennän nykyään automaattisesti vauhtia ja tutkin katsellani puskia ja puitten alustoja. Aivoihini on etsautunut kuva talviselta matkalta samalla tiellä, muistan sen joka kerta metsikön ohi ajaessani. Onneksi en ollut autossa yksin silloin talvella.
Jo kaukaa näin metsikön reunassa tien laidalla suuria mustia möykkyjä.
– Mitä nuo möykyt ovat? Suuria petolintuja?, ihmettelin matkaseuralleni ja hiljensin vauhtia nähdäkseni, mistä oli kysymys. Mutta kun pääsin “möykkyjen“ kohdalle, ne olivat kadonneet. Tai eivät ne kokonaan hävinneet olleet, ne vain olivat siirtyneet kauemmas metsikköön. Ja ne olivat ihmisiä, tummiin vaatteisiin pukeutuneita kyyristyneitä miehiä, viisi tai kuusi. Pakolaisia!
Unkari tunnetaan siitä, ettei se anna pakolaisille oleskelulupaa. Ei maksa vaivaa edes yrittää. Siispä pakolaisten ainoa mahdollisuus on päästä rajan yli Itävallan puolelle, siellä heillä saattaa – ainakin teoriassa – olla onnea, mahdollisuus olekelulupaan.
Itävallan ja Unkarin välinen raja kulkee noin kilometrin päässä kylätiestä. Avarien peltoaukeitten välissä on muutama parinkymmenen metrin levyinen alue puita ja pensaita, niin etteivät tuulet ja tuiskut – ennen oli täällä niitäkin talvisin – pääse puhaltamaan halki laajojen aukeitten. Juuri tällainen puskikko on tien oikealla puolella, ja siihen oli joku jättänyt pakolaisjoukon, rahastanut jokaisen ja sanonut, että kun tuosta juoksette suoraan Itävallan puolelle, olette turvassa. Näin arvelen.
Pakolaisia pelätään tässä rajakylässä aivan kuin he olisivat ampumaan valmiita vihollisia. Kylän katujen varrella olevista puista, etenkin kuusista, karsitaan alaoksat, “etteivät pakolaiset pääse piiloutumaan puitten alle“. Surkean näköisiä kuusia, alimmat oksat parin metrin korkeudella maasta. Absurdia on se, että asia on täysin päinvastainen: pakolaiset pelkäävät kyläläisiä, eihän voi koskaan tietää, kuka ilmoittaa poliisille nähneensä tiellä täysin tuntemattoman hahmon. En usko, että Itävallan puolelle suunnistavat pakolaiset edes tulevat kylään, kyllä he pysyttelevät varmuuden vuoksi puitten ja pensaitten suojissa.
Itse ajan nykyään Itävallan puolelle pienen raja-aseman kautta Albertkasmérpuztassa. Siellä seisoo vahdissa pari itävaltalaista rajamiestä, mutta he tuntevat autoni, niin ettei minun juuri koskaan tarvitse näyttää papereitani. Jonoja ei ole, minut ja useimmat muutkin vinkataan mutkattomasti eteenpäin. Joskus näen pienen rajamökin kupeella kyyhöttävän muutamia ihmisiä, pakolaisia, niitä, jotka ovat onnistuneet pääsemään Itävallan puolelle. Mielessäni toivon heille onnea turvapaikan hakemisprosessissa!
Olin hiljattain Wienin Philharmonikkojen sunnuntaiaamupäivän matineakonsertissa, ja se on mainittava tapaus sen takia, ettei niihin konsertteihin noin vain lippuja saa: suurin osa paikoista on sarjalippuja, jotka on varattu säännöllisille Musikvereinin kantajäsenille, ja ne menevät perintönä perheissä, uusia tuskin on jaossa. Jos paikkoja on vapaana, ne ovat kalliita ja menevät kuin kuumille kiville.
Olin hiljattain Wienin Philharmonikkojen sunnuntaiaamupäivän matineakonsertissa, ja se on mainittava tapaus sen takia, ettei niihin konsertteihin noin vain lippuja saa: suurin osa paikoista on sarjalippuja, jotka on varattu säännöllisille Musikvereinin kantajäsenille, ja ne menevät perintönä perheissä, uusia tuskin on jaossa. Jos paikkoja on vapaana, ne ovat kalliita ja menevät kuin kuumille kiville.
Viime perjantaina, 24.toukuuta., poimin tämän satokauden ensimmäiset mulperit ja keitin ne hilloksi. Ne olivat suuria möykkyjä, alkukesä on täällä ollut sateinen. Koskaan ennen en ole näin aikaisin voinut mulpereita kerätä, kevät tuli tänä vuonna historiallisen aikaisin. Jännitin puuni kukinnan puolesta, kun samaan aikaan tuli vielä hallaöitä, mutta ilmeisesti kukat eivät ole kovin hallanarkoja, sato näyttää runsaalta.
Viime perjantaina, 24.toukuuta., poimin tämän satokauden ensimmäiset mulperit ja keitin ne hilloksi. Ne olivat suuria möykkyjä, alkukesä on täällä ollut sateinen. Koskaan ennen en ole näin aikaisin voinut mulpereita kerätä, kevät tuli tänä vuonna historiallisen aikaisin. Jännitin puuni kukinnan puolesta, kun samaan aikaan tuli vielä hallaöitä, mutta ilmeisesti kukat eivät ole kovin hallanarkoja, sato näyttää runsaalta.
“In Prater blüh´n wieder die Bäume“ eli Praterissa – se on Wienin Linnanmäki – kukkivat taas puut, lauletaan Itävallassa tähän aikaan.
“In Prater blüh´n wieder die Bäume“ eli Praterissa – se on Wienin Linnanmäki – kukkivat taas puut, lauletaan Itävallassa tähän aikaan.
Olen Ruovesi-lehdestä ja facebookista seurannut Ruoveden epätoivoista kamppailua peruspalvelujen, kuten terveysaseman ja vuodeosaston säilyttämisen puolesta kunnassa ja allekirjoittanut vetoomuksen asian puolesta päättäjille, semminkin kun minulla on omakohtaista kokemusta Ruoveden oman pienen sairaalan työstä ja tehokkuudesta.
Olen Ruovesi-lehdestä ja facebookista seurannut Ruoveden epätoivoista kamppailua peruspalvelujen, kuten terveysaseman ja vuodeosaston säilyttämisen puolesta kunnassa ja allekirjoittanut vetoomuksen asian puolesta päättäjille, semminkin kun minulla on omakohtaista kokemusta Ruoveden oman pienen sairaalan työstä ja tehokkuudesta.
Lempivillapaitani kyynärpää on ollut pitkään jo puhki. Pakkaspäivänä kokosin teemukin, villapaidan ja parsimislangat olohuoneen lattialle. Ähersin kyynärpään kimpussa. Näppärästi tungin tyhjän mukin hihaan ja parsin mukia vasten.
Lempivillapaitani kyynärpää on ollut pitkään jo puhki. Pakkaspäivänä kokosin teemukin, villapaidan ja parsimislangat olohuoneen lattialle. Ähersin kyynärpään kimpussa. Näppärästi tungin tyhjän mukin hihaan ja parsin mukia vasten.
Jouluun liittyy monia taidonnäytteitä keittiössä. Herkut ovat oleellinen osa joulua. Monelle perinteiset jouluruuat ovat kaikki kaikessa mutta toiset taas kaipaavat erilaista twistiä joulupöytään. Joulun alla uusia reseptejä putkahtelee lehdistä ja vyöryy somesta vastaan niin paljon kun etusormella vain jaksaa selata. Taidan itse olla kuitenkin perinteisten jouluherkkujen ystävä.
Jouluun liittyy monia taidonnäytteitä keittiössä. Herkut ovat oleellinen osa joulua. Monelle perinteiset jouluruuat ovat kaikki kaikessa mutta toiset taas kaipaavat erilaista twistiä joulupöytään. Joulun alla uusia reseptejä putkahtelee lehdistä ja vyöryy somesta vastaan niin paljon kun etusormella vain jaksaa selata. Taidan itse olla kuitenkin perinteisten jouluherkkujen ystävä.
Luetuimmat
Tuoreimmat
Arto Petäjä kuvasi Pouruntien varrella kauniin kukan, joka googletettuna vaikuttaa olevan kielikämmekkä.
Arto Petäjä
Valtuusto kokokouksessa on käsiteltävänä vain kaksi asiaa. Kuva maaliskuulta 2023.
Sirkku Somero
Uutiset
Elämänmeno
Kulttuuri
Pääkirjoitus
Kolumnit
Blogit
Kirkonkellot
Yleisöltä
Lukijan kuva
Jätä ilmoitus Ruovesi-lehteen
Ruovesi-lehden mediakortti
Jätä ilmoitus Teisko-Aitolahti-lehteen
Teisko-Aitolahti-lehden mediakorttii
Pohjoisviitta-lehden mediakorttii
Rekisteriseloste
Tilaa Ruovesi-lehti
Osoitteenmuutos Ruovesi-lehti
Tilaa Teisko-Aitolahti
Osoitteenmuutos Teisko-Aitolahti
Ruoveden Sanomalehti Oy • Honkalantie 2 • 34600 Ruovesi •
Puh. 03 476 1400 • Rekisteriseloste