Kun vuo­si sit­ten ko­ro­na­e­pi­de­mia saa­vut­ti myös Suo­men ja suu­ri osa yh­teis­kun­nan toi­min­nois­ta lai­tet­tiin kiin­ni, ei voi­nut aa­vis­taa kuin­ka pit­käk­si poik­keuk­sel­li­set olo­suh­teet ve­nyi­si­vät. Aja­tel­tiin, et­tä ke­sään men­nes­sä kaik­ki oli­si ohi ja voi­sim­me viet­tää ke­sä­juh­lat ja muut ta­pah­tu­mat en­ti­seen mal­liin. Kuin­ka vää­räs­sä olim­me­kaan. Osal­la meis­tä elä­män­me­no muut­tui mel­koi­ses­ti, ei­kä vie­lä­kään ole tie­toa, mil­loin ”van­ha nor­maa­li” pa­laa, vai pa­laa­ko kos­kaan.

It­sel­lä­ni muu­tok­set ver­rat­tu­na en­ti­seen ar­keen oli­vat huo­mat­ta­vat. Yli kah­den­kym­me­nen vuo­den reis­su­e­lä­mä vaih­tui ker­ta­hei­tol­la ko­tie­lä­mäk­si. Vii­mei­sen vuo­den ai­ka­na olen ol­lut pois ko­toa kak­si­tois­ta yö­tä ja pa­kan­nut mat­ka­lau­kun vii­des­ti. Ai­em­min vie­tin noin 150 yö­tä vuo­des­sa ho­tel­lis­sa tai lai­val­la. Myös ra­vin­to­la­lou­nai­den ja -il­lal­lis­ten mää­rä on vä­hen­ty­nyt mur­to-osaan ai­em­mas­ta ja kor­vau­tu­nut ko­ti­ruu­al­la.

Ko­to­na vie­te­tyn ajan li­sään­ty­mi­nen nä­kyi heti ai­na­kin vesi- ja ruo­ka­las­kuis­sa, on­han rei­lu sata aa­mu­suih­kua ja ho­tel­li­aa­mu­pa­laa siir­ty­nyt maa­il­mal­ta ko­tiin.

Vie­lä ei, ai­na­kaan ää­neen, ole juu­ri ky­sel­ty, et­tä mil­loin­ka­han isä taas läh­ti­si taas reis­suun.

Li­sään­ty­nyt ko­ti­ai­ka tuli it­se asi­as­sa per­he-elä­män kan­nal­ta so­pi­vaan ai­kaan. Lap­set ovat ai­kuis­tu­mas­sa ja muut­to pois ko­toa on heil­lä muu­ta­man vuo­den si­säl­lä ajan­koh­tai­nen. Vaik­ka van­hem­pia ei tuos­sa iäs­sä ihan joka het­ki enää kai­va­ta, us­kon et­tä koko per­heel­le on ol­lut mu­ka­vaa, kun isä­kin on ol­lut ko­to­na lä­hes joka il­ta ja aa­mu. Vie­lä ei, ai­na­kaan ää­neen, ole juu­ri ky­sel­ty, et­tä mil­loin­ka­han isä taas läh­ti­si taas reis­suun.

Lä­hes jo­ka­viik­koi­set ko­kous­mat­kat Tam­pe­reel­le, Lah­teen, Hel­sin­kiin tai min­ne lie vaih­tui­vat Te­ams-, Zoom-, Go­To­We­bi­nar tai mikä lie -etä­ko­kouk­sik­si. Ai­em­min pa­rin tun­nin ko­kouk­seen saat­toi men­nä mat­koi­neen koko pit­kä päi­vä, nyt ko­kouk­seen pys­tyi osal­lis­tu­maan ko­ti­soh­val­ta tai vaik­ka ta­ka­pi­han te­ras­sil­ta au­rin­gos­ta sa­mal­la naut­tien. Toki ko­kous­tar­joi­lut me­ni­vät nyt omaan piik­kiin.

Mat­kat ym­pä­ri Suo­mea ja Eu­roop­paa ovat ol­leet lä­hes ko­ko­naan tau­ol­la jo yli vuo­den ajan.

Niin kuin moni muu­kin, eni­ten olen kai­van­nut so­si­aa­lis­ta kans­sa­käy­mis­tä, mui­den ih­mis­ten ta­paa­mis­ta. Ko­kouk­siin kul­ke­mi­nen sa­man suun­nan kol­le­go­jen kans­sa, vii­kon­lop­pu­ta­paa­mi­set opis­ke­lu- tai har­ras­tus­ka­ve­rei­den kans­sa tai vuo­sien saa­tos­sa tu­tuik­si tul­lei­den asi­ak­kai­den kans­sa teh­dyt mat­kat ym­pä­ri Suo­mea ja Eu­roop­paa ovat ol­leet lä­hes ko­ko­naan tau­ol­la jo yli vuo­den ajan.

Ke­säl­lä ja al­ku­syk­sys­tä on­nek­si eh­dit­tiin to­teut­taa muu­ta­mia reis­su­ja, ko­kouk­sia ja ta­paa­mi­sia, mut­ta suu­rim­man osan kans­sa on näh­ty ja kuul­tu vain tie­to­ko­neen näy­tön kaut­ta. Toi­vo­taan, et­tä vii­meis­tään en­si syk­sy­nä oli­si lu­vas­sa iloi­sia jäl­leen­nä­ke­mi­siä sekä töi­den, et­tä va­paa-ajan mer­keis­sä.

Töi­den hil­jen­nyt­tyä, ko­kouk­sis­sa ramp­paa­mi­sen ja mui­den har­ras­tus­ten tau­ot­tua oli vii­me ke­vää­nä en­tis­tä enem­män ai­kaa oman kun­non hoi­ta­mi­seen. Maa­lis­kuus­sa al­ka­nut kun­to­kuu­ri kui­ten­kin kat­ke­si vä­hien töi­den yh­tey­des­sä ta­pah­tu­nee­seen työ­ta­pa­tur­maan. On­ni on­net­to­muu­des­sa oli se, et­tä tämä tä­hän men­nes­sä työ­u­ra­ni ai­noa ta­pa­tur­ma ja pi­dem­pi sai­ras­lo­ma osui ai­kaan, jol­loin lä­hes kaik­ki au­tot sei­soi­vat tal­lis­sa. Nor­maa­li­na ke­vää­nä rei­lu kuu­kau­den työ­ky­vyt­tö­myys kes­ken vuo­den vilk­kain­ta ai­kaa oli­si ol­lut ka­tast­ro­fi.

Vie­lä on muu­ta­ma kilo ta­voit­tee­seen ja neu­vo­lan asi­ak­kaak­si

Ke­vään kun­toi­lun, ra­vin­to­la­ruo­kai­lui­den tau­ko­a­mi­sen ja eh­kä osit­tain myös ti­lan­teen ai­heut­ta­man stres­sin ta­kia pää­sin hy­vin al­kuun ta­voit­tees­sa saa­da ”pai­no­ko­neen” (ku­ten minä kuu­lem­ma pie­ne­nä vaa­kaa kut­suin) lu­ke­ma pit­käs­tä ai­kaa kak­si­nu­me­roi­sek­si.

Työ­ta­pa­tur­man ai­heut­ta­ma tau­ko lii­kun­nas­sa sekä ke­säk­si ja syk­syk­si lä­hel­le van­haa nor­maa­lia pa­lau­tu­nut elä­mä ra­vin­to­la­ruo­ki­neen py­säyt­ti hy­vin al­ka­neen ke­hi­tyk­sen. Vie­lä on muu­ta­ma kilo ta­voit­tee­seen ja neu­vo­lan asi­ak­kaak­si. Sil­lä van­ha sa­non­ta­han mei­dän hy­vin­syö­nei­den kes­kuu­des­sa on: ”Al­le sa­ta­ki­loi­set pun­ni­taan neu­vo­las­sa”. Jos­pa jo en­si ke­säk­si pää­si­si ke­sä­kun­toon?