Oppia ikä kaikki

Näin vas­ta­si pik­ku-Ans­si 40 vuot­ta sit­ten elo­kuus­sa en­sim­mäi­sen kou­lu­päi­vän jäl­keen, kun ky­syt­tiin mil­lais­ta kou­lus­sa oli ol­lut.

Oppia ikä kaikki

Näin vas­ta­si pik­ku-Ans­si 40 vuot­ta sit­ten elo­kuus­sa en­sim­mäi­sen kou­lu­päi­vän jäl­keen, kun ky­syt­tiin mil­lais­ta kou­lus­sa oli ol­lut.

20 pennin hedel­mä­merk­ka­reita

Vin­han Kir­ja­kau­pan vii­mei­se­nä au­ki­o­lo­päi­vä­nä muis­te­lin erääl­le kah­vit­te­lu­kump­pa­nil­le, kuin­ka pik­ku­poi­ka­na ih­met­te­lin mik­si kir­ja­kau­pas­sa käy­des­sä ei tar­vin­nut os­tok­sia kos­kaan mak­saa.

20 pennin hedel­mä­merk­ka­reita

Vin­han Kir­ja­kau­pan vii­mei­se­nä au­ki­o­lo­päi­vä­nä muis­te­lin erääl­le kah­vit­te­lu­kump­pa­nil­le, kuin­ka pik­ku­poi­ka­na ih­met­te­lin mik­si kir­ja­kau­pas­sa käy­des­sä ei tar­vin­nut os­tok­sia kos­kaan mak­saa.

On ilmoja pidellyt

Me asi­a­kas­pal­ve­lu­teh­tä­vis­sä työs­ken­te­le­vät tie­däm­me jo aa­mul­la ai­na­kin yh­den pu­hee­nai­heen, jos­ta tu­lem­me päi­vän ai­ka­na asi­ak­kai­den kans­sa kes­kus­te­le­maan; sään. Se on help­po ja tur­val­li­nen ai­he aloit­taa kes­kus­te­lu ke­nen ta­han­sa kans­sa tie­tä­mät­tä kans­sa­kes­kus­te­li­jan po­liit­tis­ta tai mi­tään muu­ta­kaan mie­li­pi­det­tä. Sääs­tä har­voin saa­daan niin ko­vaa kiis­taa ai­kai­sek­si, et­tä ku­kaan ko­vin pa­has­ti miel­tään pa­hoit­tai­si.

On ilmoja pidellyt

Me asi­a­kas­pal­ve­lu­teh­tä­vis­sä työs­ken­te­le­vät tie­däm­me jo aa­mul­la ai­na­kin yh­den pu­hee­nai­heen, jos­ta tu­lem­me päi­vän ai­ka­na asi­ak­kai­den kans­sa kes­kus­te­le­maan; sään. Se on help­po ja tur­val­li­nen ai­he aloit­taa kes­kus­te­lu ke­nen ta­han­sa kans­sa tie­tä­mät­tä kans­sa­kes­kus­te­li­jan po­liit­tis­ta tai mi­tään muu­ta­kaan mie­li­pi­det­tä. Sääs­tä har­voin saa­daan niin ko­vaa kiis­taa ai­kai­sek­si, et­tä ku­kaan ko­vin pa­has­ti miel­tään pa­hoit­tai­si.

Kokous-Anssi

Erää­nä päi­vä­nä täs­sä ke­vääl­lä toi­mis­to­huo­nee­ni ovel­la oli jäl­leen lap­pu ”Ko­kous käyn­nis­sä, hil­jai­suus kii­tos!”. Täs­tä ins­pi­roi­tu­nee­na vel­je­ni an­toi­kin mi­nul­le lem­pi­ni­men Ko­kous-Ans­si. Täy­tyy it­se­kin myön­tää, et­tä ei tuo vält­tä­mät­tä ihan vää­rä lem­pi­ni­mi ole. Muu­ta­ma viik­ko sit­ten Kui­vas­mä­en Anu ky­se­li seu­raa­van blo­gi­kir­joi­tuk­sen pe­rään ja sil­loin lu­pa­sin, et­tä kir­joit­te­len kun­han ke­vään ko­kous­ruuh­ka on ohi. Ja kun­han kek­sin ai­heen. Sa­mal­la het­kel­lä sen kek­sin­kin; ko­kouk­set ja luot­ta­mus­toi­met.

Kokous-Anssi

Erää­nä päi­vä­nä täs­sä ke­vääl­lä toi­mis­to­huo­nee­ni ovel­la oli jäl­leen lap­pu ”Ko­kous käyn­nis­sä, hil­jai­suus kii­tos!”. Täs­tä ins­pi­roi­tu­nee­na vel­je­ni an­toi­kin mi­nul­le lem­pi­ni­men Ko­kous-Ans­si. Täy­tyy it­se­kin myön­tää, et­tä ei tuo vält­tä­mät­tä ihan vää­rä lem­pi­ni­mi ole. Muu­ta­ma viik­ko sit­ten Kui­vas­mä­en Anu ky­se­li seu­raa­van blo­gi­kir­joi­tuk­sen pe­rään ja sil­loin lu­pa­sin, et­tä kir­joit­te­len kun­han ke­vään ko­kous­ruuh­ka on ohi. Ja kun­han kek­sin ai­heen. Sa­mal­la het­kel­lä sen kek­sin­kin; ko­kouk­set ja luot­ta­mus­toi­met.

Vuosi koronaa, mutta ei vieläkään asiaa neuvolaan

Kun vuo­si sit­ten ko­ro­na­e­pi­de­mia saa­vut­ti myös Suo­men ja suu­ri osa yh­teis­kun­nan toi­min­nois­ta lai­tet­tiin kiin­ni, ei voi­nut aa­vis­taa kuin­ka pit­käk­si poik­keuk­sel­li­set olo­suh­teet ve­nyi­si­vät. Aja­tel­tiin, et­tä ke­sään men­nes­sä kaik­ki oli­si ohi ja voi­sim­me viet­tää ke­sä­juh­lat ja muut ta­pah­tu­mat en­ti­seen mal­liin. Kuin­ka vää­räs­sä olim­me­kaan. Osal­la meis­tä elä­män­me­no muut­tui mel­koi­ses­ti, ei­kä vie­lä­kään ole tie­toa, mil­loin ”van­ha nor­maa­li” pa­laa, vai pa­laa­ko kos­kaan.

Vuosi koronaa, mutta ei vieläkään asiaa neuvolaan

Kun vuo­si sit­ten ko­ro­na­e­pi­de­mia saa­vut­ti myös Suo­men ja suu­ri osa yh­teis­kun­nan toi­min­nois­ta lai­tet­tiin kiin­ni, ei voi­nut aa­vis­taa kuin­ka pit­käk­si poik­keuk­sel­li­set olo­suh­teet ve­nyi­si­vät. Aja­tel­tiin, et­tä ke­sään men­nes­sä kaik­ki oli­si ohi ja voi­sim­me viet­tää ke­sä­juh­lat ja muut ta­pah­tu­mat en­ti­seen mal­liin. Kuin­ka vää­räs­sä olim­me­kaan. Osal­la meis­tä elä­män­me­no muut­tui mel­koi­ses­ti, ei­kä vie­lä­kään ole tie­toa, mil­loin ”van­ha nor­maa­li” pa­laa, vai pa­laa­ko kos­kaan.

Sovinko luo­vut­ta­jaksi?

Ot­si­kon mu­kai­nen ky­sy­mys on tul­lut tu­tuk­si ve­ren­luo­vu­tuk­ses­sa käy­des­sä. En­nen jo­kais­ta ve­ren­luo­vu­tus­ta on vas­tat­ta­va pa­riin­kym­me­neen ky­sy­myk­seen, joi­den avul­la sel­vi­te­tään voin­ko luo­vut­taa ver­ta sil­lä ker­ral­la. Nyt en kui­ten­kaan aja­tel­lut kir­joit­taa täs­tä erit­täin tär­ke­äs­tä va­paa­eh­tois­toi­min­nas­ta, vaan luo­vut­ta­mi­ses­ta toi­ses­sa mer­ki­tyk­ses­sä.

Sovinko luo­vut­ta­jaksi?

Ot­si­kon mu­kai­nen ky­sy­mys on tul­lut tu­tuk­si ve­ren­luo­vu­tuk­ses­sa käy­des­sä. En­nen jo­kais­ta ve­ren­luo­vu­tus­ta on vas­tat­ta­va pa­riin­kym­me­neen ky­sy­myk­seen, joi­den avul­la sel­vi­te­tään voin­ko luo­vut­taa ver­ta sil­lä ker­ral­la. Nyt en kui­ten­kaan aja­tel­lut kir­joit­taa täs­tä erit­täin tär­ke­äs­tä va­paa­eh­tois­toi­min­nas­ta, vaan luo­vut­ta­mi­ses­ta toi­ses­sa mer­ki­tyk­ses­sä.