Uu­den vuo­den juh­li­mi­nen on yk­si maa­il­man rie­hak­kaim­mis­ta kar­ne­vaa­leis­ta.

Sitä vie­te­tään kai­kis­sa mais­sa, mut­tei tie­ten­kään sa­maan ai­kaan, vaan kai­kil­la kan­soil­la on ole­mas­sa omat pe­rin­teen­sä.

Meil­lä, niin kuin mo­nes­sa muus­sa­kin maas­sa, nou­da­te­taan ny­ky­ään roo­ma­lais­ten ai­koi­naan muok­kaa­maa ka­len­te­ria, mut­ta mui­nai­set suo­ma­lai­set viet­ti­vät uut­ta vuot­ta kek­ri­nä, eli heti sa­to­kau­den jäl­keen.

Tu­le­van vuo­den ta­pah­tu­mia en­nus­tet­tiin sil­loin heit­tä­mäl­lä löy­lyt­te­lyn jäl­keen vih­ta sau­nan ka­tol­le ja sen asen­nos­ta voi­tiin sit­ten näh­dä, mitä vuo­si tuo tul­les­saan.

Jos­kus tu­le­via kuu­los­tel­tiin myös heit­tä­mäl­lä hei­niä ylös kat­toon.

Mitä enem­män jäi ol­kia or­sil­le, sitä pa­rem­paa oli vuo­den ai­ka­na tie­dos­sa.

”Uu­si vuo­si, uu­det ku­jeet”, kuu­luu van­ha sa­non­ta ja se pi­tää hy­vin paik­kan­sa, niin kuin van­hat sa­nan­las­kut yleen­sä te­ke­vät.

Moni sat­saa kaik­ken­sa ni­me­no­maan uu­teen vuo­teen ja uu­den al­kuun, kos­ka sil­loin on kaik­kein pa­ras ja mie­leen­pai­nu­vin het­ki aloit­taa uu­si ja pa­rem­pi elä­mä.

Kuin­ka mon­ta tu­pak­ka­lak­koa tai rait­tius­lu­paus­ta on teh­ty juu­ri sil­loin.

Kuin­ka mon­ta die­et­tiä tai kun­to-oh­jel­maa on­kaan aloi­tet­tu vuo­den vaih­tu­es­sa.

Juh­li­mis­ta on päät­tä­jien ta­hol­ta ra­joi­tet­tu, ihan mei­dän oman etum­me täh­den.

Kun van­ha vuo­si on räm­mit­ty huo­no­ja ta­po­ja nou­dat­ta­en jo­ten­ku­ten maa­liin, niin ih­mi­nen ha­lu­aa kai­vaa it­ses­tään esiin pa­rem­pia luon­teen­piir­tei­tä ja tah­don lu­juut­ta ja us­koo vil­pit­tö­mäs­ti nii­den löy­ty­mi­seen, vuo­si toi­sen­sa jäl­keen.

Minä koi­tin jos­kus väl­tel­lä lu­paus­ten an­ta­mi­sen ikä­vää pai­net­ta ja kek­sin­kin muka ne­rok­kaas­ti lu­va­ta, et­tä tu­le­va­na vuon­na ei muu­tu koh­dal­la­ni mi­kään. On­han se lu­paus se­kin. Mut­ta se oli paha vir­he. Sii­nä sitä vas­ta oli­kin lu­paus­ta pi­det­tä­väk­si.

Uu­den vuo­den juh­lin­taan on usein lii­tet­ty shamp­pan­ja, tai joku muu hal­vem­pi si­hi­juo­ma. Pi­ka­ri kou­ras­sa las­ke­taan vii­mei­set se­kun­nit pois kel­los­ta ja ta­san puo­lel­ta öin al­kaa sit­ten hil­li­tön rie­mu ja kaik­kien lä­hel­lä ole­vien ha­laa­mi­nen.

Toi­nen hy­vin pe­rin­tei­nen tapa on ol­lut pau­ku­tel­la kai­ken­lai­sia pom­me­ja ja ra­ket­te­ja.

En­nen sai am­mus­kel­la mie­lin mää­rin koko jou­lun jäl­kei­sen vii­kon, mut­ta nyt se on ra­jat­tu vain aat­toil­taan. Myös pe­rin­tei­nen lyi­jy­pi­toi­sen uu­den vuo­den ti­nan va­la­mi­nen on ol­lut jo muu­ta­man vuo­den Eu:n mää­räyk­ses­tä ko­ko­naan kiel­let­tyä.

Juh­li­mis­ta on päät­tä­jien ta­hol­ta ra­joi­tet­tu, ihan mei­dän oman etum­me täh­den.

Suo­ma­lai­set ovat tun­ne­tus­ti jäy­hää, tot­te­le­vais­ta ja har­vi­nai­sen on­nel­lis­ta kan­saa.Tääl­lä luo­te­taan vie­lä päät­tä­jiin ja po­lii­siin ja on to­tut­tu nöy­räs­ti sii­hen, et­tä kaik­keen mitä ha­lu­ai­si teh­dä, pi­tää muis­taa ky­syä lupa. Mo­nes­ti use­am­mas­ta­kin pai­kas­ta.

Ver­tai­lu naa­pu­ri­mai­hin on­kin ai­ka hu­pai­sa:

Suo­mes­sa on kaik­ki kiel­let­tyä, jos ei sitä ole erik­seen sal­lit­tu.

Ruot­sis­sa on kaik­ki sal­lit­tua, jos ei sitä ole erik­seen kiel­let­ty.

Tans­kas­sa taas kaik­ki on sal­lit­tua, vaik­ka se oli­si kiel­let­ty­ä­kin.