Var­maan meis­tä jo­kai­nen on huo­man­nut jou­lun muut­tu­neen vii­me vuo­si­na ja vuo­si­kym­me­ni­nä ai­na vain pin­nal­li­sem­mak­si ku­lu­tus­juh­lak­si. Eten­kin las­ten kes­kuu­des­sa jou­lun suu­rin mer­ki­tys on saa­duis­ta lah­jois­ta, joi­ta ver­tail­laan ka­ve­rei­den kans­sa koko lo­man ja al­ku­vuo­den ajan.

Sa­maan ai­kaan lap­set voi­vat enem­män tai vä­hem­män huo­nos­ti. Ih­mis­suh­tei­den ja elä­män pin­nal­li­suus sekä nii­den tuo­ma ylei­nen tur­vat­to­muus tuo­vat var­mas­ti osan­sa, mut­ta kaik­kein mer­ki­tyk­sel­li­sim­pä­nä te­ki­jä­nä on vuo­ro­vai­ku­tuk­sen ja läs­nä­o­lon tai­to­jen ylei­nen taan­tu­mi­nen. Tämä nä­kyy va­li­tet­ta­van usein ko­deis­sa, kou­luis­sa ja jopa pie­nim­pien las­ten kes­kuu­des­sa päi­vä­ko­deis­sa.

Sen vuok­si toi­von­kin, et­tä tänä jou­lu­na jo­kai­nen lap­si sai­si lah­jak­si yh­teis­tä ai­kaa sekä en­nen kaik­kea ai­toa läs­nä­o­loa, sy­liä, hel­lyyt­tä ja kes­kus­te­lua, jot­ka va­paut­ta­vat lap­sen ole­maan lap­si.

Jätä siis pu­he­lin, TV sekä ko­ti­as­ka­reet het­kek­si ja heit­täy­dy het­keen – lap­sen maa­il­maan. Tie­dän, se ei ole help­poa, mut­ta si­tä­kin voi har­joi­tel­la. Ai­to, ute­li­as ja vil­pi­tön lap­si on rik­kaan mie­li­ku­vi­tuk­sen­sa kans­sa pa­ras mah­dol­li­nen opet­ta­ja.

Tut­ki­kaa uu­sia le­lu­ja, leik­ki­kää niil­lä yh­des­sä. Pe­lat­kaa sitä uut­ta lau­ta­pe­liä tai ope­ta vaik­ka jo­kin kort­ti­pe­li omas­ta lap­suu­des­ta­si.

Tur­val­li­nen, läs­nä­o­le­va ai­kui­nen on pa­ras lah­ja, min­kä lap­si voi tänä jou­lu­na, täs­sä maa­il­mas­sa saa­da. Ei­kä mi­kään muu ku­vaa on­nis­tu­nut­ta yh­teis­tä het­keä niin hy­vin kuin lap­sen hymy, no­pea ha­laus tai sa­not­tu kii­tos!

“Näin pää­sim­me jou­luun

on val­kea maa

vaan ys­tä­vät rak­kaat

on toi­vot­ta­vaa

et­tä jou­lui­lon jäl­keen

vie­lä iloi­ta vois

ja tu­le­vat päi­vät veis

pel­kom­me pois”

(Jou­lun rau­haa, John Len­non, Yo­ko Ono, suom. Juha Vai­nio, Juk­ka Vir­ta­nen)

Kir­joit­ta­ja on var­hais­kas­va­tuk­sen opet­ta­ja ja luo­ka­no­pet­ta­ja