Ratin takana
Kolumni
Olen tykännyt ajaa autoa siitä saakka, kun lakkasin pelkäämästä omassa kyydissäni.
Ajettuani ajokortin ihmettelin, millaisille kuskeille sitä ajolupa myönnetäänkään. Sittemmin on kilometrejä kertynyt, ja vuosien mittaan olen tyypitellyt kuljettajia ajotavan mukaan.
Tuulispäät edustavat yhtä valtasukupuolta, jota en mainitse, ettei kukaan pahoita mieltään. Sanottakoon kuitenkin, että he harvemmin osoittautuvat naisiksi. Tuulispäitä eivät koske
nopeusrajoitukset, joten ohituskaistalla he suhaavat keula edellä ajavan pyrstössä kiinni ja yrittävät pakottaa tämän ajamaan ylinopeutta.
Seurallisille on tietenkin tärkeää huomioida matkakumppanit, joten he köröttelevät satasen alueella vauhtia, joka parhaiten sopii kulloiseenkin peltilaatikon sisällä kerrottavaan viihdyttävään juttuun. Nopeus satasen alueella vaihtelee yhdeksästäkymmenestäviidestä kahdeksaankymppiin. Siinä vaiheessa, kun oma kolme kilometriä liikaa osoittava nopeusmittarini näyttää 80, alan saada oireita hiljalleen nousevasta rattiraivosta.
Seurallinen ei huomaa taakseen kertyviä jonoja saati ajonopeutensa vaihtelua ennen kuin hänet on muutaman kerran ohitettu. Päämäärä ei ole tärkeä, vaan matkanteko. Mihinkäs sitä kiire, valamiissa mualimassa.
Ohituskaistalla tunnolliselle iskee moottoritieilluusio.
Tunnolliset ajavat pientä alinopeutta ja valvontakameran osuessa kohdalle he jarruttavat, jotteivat vahingossakaan joudu salamavalon räiskeeseen. Annettakoon anteeksi, he säästävät meidät kärsimättömätkin sakoilta.
Ohituskaistalla tunnolliselle iskee moottoritieilluusio. Hän kiihdyttää ja ajaa tapojensa vastaisesti ylinopeutta. Niinpä pitkää matkaa ajaessani painan kaasua, ja kiidän arveluttavaa vauhtia suu tiukkana viivana. Olen oppinut, että tunnollisesta täytyy päästä tilaisuuden tullen ohi, sillä välittömästi ohituskaistan päätyttyä hän palaa omaksi itsekseen ja ajaa nippa nappa sallittua nopeutta. Ohitettuani taputan kojelautaa ja kiittelen kärryäni hyvästä kiihtyvyydestä. Meissä molemmissa asuu turbo.
Yltiökohteliailla on tarve tuon tuostakin vilkaista vieressä istuvaa. Pahimmassa tapauksessa he kääntyvät katsomaan takapenkillä istuvia, koska haluavat huomioida heidätkin. Sellaisessa kyydissä minua hirvittää. Kuskin katseen tulee olla liikenteessä ja pientareissa. Siitäkin huolimatta, ettei hän muista, keitä kyytiinsä nappasi tai miltä nämä näyttävät.
Kun tullaan taajamaan, olen itse tien tukkona, sillä en lukeudu epäloogisiin. He noudattavat satasen ja kahdeksankympin alueilla nopeusrajoituksia, mutta alhaisissa nopeuksissa ajavat selvää ylinopeutta. Heille 50 on lähes 60 ja niin edelleen. Kuvittelen olevani jossain määrin looginen, joten minun on vaikea ymmärtää epäloogisia.
Tärkeintä tien päällä on mielestäni luottamus siihen, että me kaikki noudatamme sääntöjä.
Ainakin kutakuinkin. Toivotan kesäliikenteeseen rattoisia ja turvallisia matkoja.
Kirjoittaja on Ruovedellä asuva pöytälaatikkoon kirjoittaja