Vai­kea sitä on ny­ky­maa­il­mas­sa ku­vi­tel­la: kuu­kau­den mat­ka ju­nal­la ym­pä­ri Eu­roop­paa il­man in­ter­ne­tiä, kän­nyk­kää, luot­to­kort­tia ja eu­ro­ja.

Ju­na­mat­kai­lun mul­lis­ta­neen in­ter­rail­kor­tin nos­tal­gi­sis­ta al­ku­het­kis­tä on ku­lu­nut tänä vuon­na tis­mal­leen puo­li vuo­si­sa­taa.

Se­laan mat­ka-al­bu­mia va­lo­ku­vi­neen, lap­pui­neen ja teks­tin­pät­ki­neen. Ai­kuis­tu­mis­riit­ti­hän se oli – kuin kuu­kau­den kes­tä­vät fes­ta­rit.

Suo­men li­pul­la va­rus­tet­tu put­ki­rink­ka ja ma­kuu­pus­si vain sel­kään ja kau­la­pus­si tiu­kas­ti t-pai­dan al­le. Mu­ka­na in­ter­rail­kor­tin li­säk­si si­ni­kan­ti­nen pas­si, muu­ta­man eri maan va­luut­taa, mat­ka­sek­ke­jä, eh­kä pari sa­na­kir­jaa ek­soot­ti­sim­pien mai­den kie­lil­lä, kau­pun­kien kart­to­ja.

Ky­syt­ty­nä yö­si­jaa Eu­roo­pas­sa asu­vien su­ku­lais­ten ja ys­tä­vien luo­ta. Ka­len­te­ris­sa pari etu­kä­teen so­vit­tua pe­räk­käis­tä tref­fi­päi­vää eri reit­tiä mat­kus­ta­vien ka­ve­rei­den kans­sa, sil­lä ei­hän voi­nut tie­tää, mi­ten suun­ni­tel­mat muut­tu­vat mat­kan ede­tes­sä.

To­si­aan, kän­nyk­kää ei ol­lut. Ko­tiin lä­he­tet­tiin pos­ti­kort­ti tie­dok­si sii­tä, et­tä hen­gis­sä ol­laan. Eh­kä ker­ran vii­kos­sa raas­ki soit­taa kal­liin ko­lik­ko­pu­he­lun pu­he­lin­ko­pis­ta.

Kos­kaan ei voi­nut tie­tää etu­kä­teen, ke­nen kans­sa jaat eväät.

Eu­roop­paa avan­nut mat­kai­lu si­säl­si mo­nen­lais­ta häm­mäs­tys­tä maa­lais­ty­töl­le, joka oli sii­hen men­nes­sä käy­nyt vain Tuk­hol­mas­sa.

Lä­hes pa­ras­ta rei­laa­mi­ses­sa oli it­se ju­nas­sa is­tu­mi­nen. Kos­kaan ei voi­nut tie­tää etu­kä­teen, ke­nen kans­sa jaat eväät, ja kyy­dis­tä voi hy­pä­tä mil­lä ase­mal­la ta­han­sa.

Sin­ne jää­tiin, mis­sä miel­lyt­ti, ja nok­ka otet­tiin koh­ti seu­raa­vaa paik­kaa, jos ruo­ho näyt­ti vih­re­äm­mäl­tä ai­dan ta­ka­na. Luen mat­ka­päi­vä­kir­jas­ta­ni la­ko­ni­sen mer­kin­nän: ”31.7.86 München. Et­sit­tiin hal­paa ma­ja­paik­kaa – ei löy­ty­nyt. Pää­tet­tiin läh­teä Wie­niin.”

Nyt mat­kaan pää­se­vät se­ni­o­rit­kin, mikä on tuo­nut mie­leen aja­tuk­sen, vie­lä­kö mat­kan­te­ko hou­kut­tai­si.

Ny­ky­ään in­ter­rail ei ole nuo­ri­sol­le en­sim­mäi­nen mie­leen tu­le­va vaih­to­eh­to mat­kaa suun­ni­tel­ta­es­sa. Ne­tis­tä voi kli­ka­ta äk­ki­läh­dön len­to­ko­nee­seen ja nau­tis­kel­la jo il­lal­la pu­na­vii­niä ja pa­ton­kia Eif­fel-tor­nin juu­rel­la.

Hi­das ju­na­mat­kus­te­lu jäi mi­nul­le en­si ker­ras­ta sy­dä­meen. Nyt mat­kaan pää­se­vät se­ni­o­rit­kin, mikä on tuo­nut mie­leen aja­tuk­sen, vie­lä­kö mat­kan­te­ko hou­kut­tai­si. Ja kas kum­maa, VR:n si­vuil­ta sel­vi­ää, et­tä kak­si las­ta saa mat­kus­taa il­mai­sek­si ai­kui­sen seu­ras­sa.

Enää en kel­lis­tyi­si ma­kuu­pus­sii­ni tun­te­mat­to­mien symp­pis­punk­ka­rien vie­rel­le lon­too­lai­sel­le met­ro­a­se­mal­le. Ha­lu­ai­sin­ko­han yö­pyä edes brit­ti­läi­sen ka­ra­tek­lu­bin pak­suil­la pat­joil­la? Ko­ti­ma­joi­tus Bu­da­pes­tis­sa kel­pai­si mai­ni­os­ti edel­leen.