Koro­na on tun­tu­nut tyh­mäl­tä. Kun pi­tää ol­la ko­to­na. Näin tii­vis­tää kol­mas­luok­ka­lai­nen kou­lu­lai­nen pan­de­mi­a­vuo­den aja­tuk­si­aan.

Tä­män jy­väs­ky­lä­läi­sen lap­sen te­ke­mä pii­rus­tus aloit­taa lap­si­a­si­a­val­tuu­te­tun toi­mis­ton tuo­reen te­ok­sen Kä­sien­pe­sua ja ko­to­na oloa: kol­mas­luok­ka­lais­ten las­ten ko­ro­na­ko­ke­muk­sia. Se koos­tuu las­ten pii­rus­tuk­sis­ta ja vas­taa ky­sy­myk­seen, mil­lai­sia aja­tuk­sia ko­ro­na he­rät­tää.

Ku­vis­sa nä­kyy hau­ta­ki­viä, lääk­kei­tä, ko­ro­na­vi­rus­ta, sai­raa­loi­ta ja tes­ti­paik­ko­ja. Niis­sä on myös ko­te­ja, su­rul­li­sia kas­vo­ja, etä­kou­lua, har­ras­tuk­sia, tur­va­vä­le­jä, mas­ke­ja, suo­ja­hans­ko­ja, kä­si­de­siä ja kä­sien pe­se­mis­tä.

Ku­vat ja nii­den oheen lii­te­tyt teks­tit si­säl­tä­vät pel­koa, epä­tie­toi­suut­ta, har­mia ja tur­hau­tu­mis­ta. Tämä ei yl­lä­tä, sil­lä tä­tä­hän se on ol­lut ai­kui­sil­le­kin.

Kaik­ki ei ol­lut yh­tä au­voa van­hem­mil­le­kaan, joi­den ve­ny­mis­tä voi pi­tää ih­me­suo­ri­tuk­se­na.

Osal­le lap­sis­ta ko­to­na vie­te­tyn ajan li­sään­ty­mi­nen oli mu­ka­vaa ja etä­kou­lun tuo­ma va­paam­pi ar­ki iloi­nen asia.

Toi­sil­le koti näyt­täy­tyi tyl­sä­nä paik­ka­na, kos­ka ar­jes­ta puut­tui­vat har­ras­tus­pai­kat ja kou­lut. Ai­kuis­ten par­haas­ta yri­tyk­ses­tä huo­li­mat­ta joku lap­sis­ta pu­to­si kel­kas­ta.

Teos on vä­ke­vä muis­tu­tus sii­tä, et­tä las­ten kuu­le­mi­nen pi­tää muis­taa myös poik­keu­sai­koi­na. Mil­tä tun­tuu, kun ra­kas ur­hei­lu­har­ras­tus pi­tää kes­keyt­tää, kou­lua käy­dään ko­toa kä­sin, kir­jas­toon ei pää­se, ei­kä ka­ve­rei­ta ja iso­van­hem­pia voi ta­va­ta. Lap­sen maa­il­mas­sa ra­joi­tuk­set kes­ti­vät ikui­suu­den.

Kaik­ki ei ol­lut yh­tä au­voa van­hem­mil­le­kaan, joi­den ve­ny­mis­tä voi pi­tää ih­me­suo­ri­tuk­se­na elä­män ku­tis­tut­tua nel­jän sei­nän si­säl­le: omien töi­den ohel­la piti huo­leh­tia las­ten kou­lun­käyn­nis­tä ja tai­teil­la ar­jen pyö­ri­tyk­ses­sä.

Onnek­si moni sai suun­sa au­ki ja ker­toi jul­ki­ses­ti, et­tä ti­lan­ne kuor­mit­taa lii­kaa.

Las­ten li­säk­si mie­les­sä­ni ovat nuo­ret, eri­tyi­ses­ti ne uu­det opis­ke­li­jat, jot­ka aloit­ti­vat tut­kin­ton­sa suo­rit­ta­mi­sen omal­ta sän­gyl­tä kä­sin nä­ke­mät­tä to­ve­rei­taan muu­ten kuin etäyh­teyk­sien kaut­ta ja yrit­tä­en luo­via oma­toi­mi­ses­ti opin­nois­saan.

Vaik­ka it­se pär­jää­mi­sen myyt­ti kuu­luu tiu­kas­ti suo­ma­lai­seen kult­tuu­riin, on­nek­si moni sai suun­sa au­ki ja ker­toi jul­ki­ses­ti, et­tä ti­lan­ne kuor­mit­taa lii­kaa. Opis­ke­li­joi­den mie­len­ter­veys­pal­ve­lu­jen ky­syn­tä kas­voi­kin ku­lu­nee­na vuon­na mer­kit­tä­väs­ti.

Kun miet­tii omia opis­ke­lu­ai­ko­jaan, on vai­kea ku­vi­tel­la, mil­tä se oli­si tun­tu­nut il­man mui­ta ih­mi­siä. Il­man oman vuo­si­kurs­sin uu­sia ys­tä­viä, il­man ruo­ka­lan hä­li­nää, il­man mas­sa­lu­en­to­jen sa­tun­nai­sia tut­ta­vuuk­sia, il­man har­ras­tuk­sia ja il­ta­rien­to­ja.

Vie­rai­luis­ta tuli vir­kis­tä­viä, mut­ta olo oli koko ajan kuin var­kaan.

Poik­ke­sin al­ku­ke­vääs­tä Lah­des­sa. Yl­lä­tyk­sek­se­ni jo tuol­loin kak­si mu­se­o­ta piti ovi­aan au­ki pan­de­mi­an yhä jyl­lä­tes­sä.

Vie­rai­luis­ta Ra­dio- ja tv-mu­se­oon sekä Hiih­to­mu­se­oon tuli vir­kis­tä­viä, mut­ta olo oli koko ajan kuin var­kaan. Oli vai­kea us­koa, et­tä kult­tuu­ri­ko­ke­muk­sis­ta saa naut­tia il­man syyl­li­syyt­tä. Tur­va­vä­leis­tä ei ol­lut vai­kea huo­leh­tia, sil­lä pai­kal­la ei ol­lut ke­tään mui­ta mu­se­o­vie­rai­ta.

Tämä oli kuin al­ku­pa­lo­ja uu­des­ta nor­maa­lis­ta.

Ke­sä­ta­pah­tu­mien kir­joa se­la­tes­sa olo on suo­ras­taan epä­us­koi­nen. On­ko tämä tot­ta­kaan, et­tä saam­me vie­lä jos­kus ko­kea Noi­ta­kä­rä­jien koko kir­jon, is­tua Pih­la­ja­lah­den ke­sä­kon­ser­tin tun­nel­mas­sa ja läh­teä hel­let­tä pa­koon Vil­ja­ma­ka­sii­nin hir­si­sei­nien suo­jaan.