Kolumni
Maailman niin sanotuista suurista ilmiöistä yksi kummallisimmasta on muoti. Kuinka jossain, tai jollain voi olla niin paljon valtaa, että pystyy sanomaan, mikä väri on nyt in, tai mistä kohtaa housuja ja mekkoja pitää löysentää, tiukentaa tai mittaa muuttaa ja pitääkö olla isot, vai luirut olkapäät ja pitkät vai lyhyet kaulukset.
Sen verran on iän takia kertynyt kokemusta, että on omakohtaisesti eletty läpi jo montakin muoti-ilmiötä ja osa varmaan jo toiseen kertaankin, kuten silmälaseissa. Aikoinaan ne piti olla niin suuret, että painoivat nenän lyttyyn ja makasivat koko ajan hiostavasti poskella. Laseja ei tarvinnut käsin nostaa, riitti kun hymyili, niin lasit nousivat ylös otsaa vasten. Sitten yhtäkkiä niiden piti ollakin mahdollisimman pienet ja nyt on vuorossa taas suuret. Minä voisin muodin nimissä laittaa ne 50 vuotta vanhat lasit taas päähäni, mutten laita, kun ei niska taitaisi enää kestää.
On omakohtaisesti eletty läpi jo montakin muoti-ilmiötä ja osa varmaan jo toiseen kertaankin.
Farkut olivat minun nuoruudessa niin tiukat, että ne pesun jälkeen piti vetää jalkaan vielä kosteina ollessaan. Lattialle makaamaan ja väkisin vaan kiskoen nappi kiinni. Se oli ainoa mahdollisuus päästä housuihin, jotka olivat kuivana ainakin yhtä numeroa liian pienet. Housut olivat polveen asti äärimmäisen tiukat ja siitä alaspäin kuin sadeviittaa. Mitä suurempi leuhu, sitä muodikkaampi, joka piti olla vielä niin pitkä, ettei kävellessä kengät näkyneet.
Ei mennyt montaa vuotta, kun farkun lahkeen piti jatkua aivan pillinä alas saakka.
Nuorten jalat olivat siinä muoti-ilmiössä niin riukuja, että Benny Hill jo sanoi, että ennen vanhaan noin laihan jalan nähdessään, oli siihen aina kiinnitetty viesti.
Viittasi tietysti kirjekyyhkyjen ruipelokinttuihin.
Kyöstin kanssa monesti on kerskailtu, kuinka oltiin aikoinaan muodikkaita ennen kuin se oli muotiakaan. Me kuljettiin rikkinäisissä housuissa, kun muilla oli ehjät.
Sitten kun meillä oli ehjät housut, niin olikin muodikasta kulkea rikkinäisissä.
Me kuljettiin rikkinäisissä housuissa, kun muilla oli ehjät.
Vanhoissa elokuvissa saa ihastellen katsoa, kuinka naiset käyttivät ennen hienoja hattuja. Sievät kasvot ja kaunis hattu on silmiä hivelevä yhdistelmä.
Nykyään hattuja ei juuri näe, ei edes talvella, vaan tilalle on tullut jättiläisboan kokoinen kaulaliina, jota kiedotaan käärmeen lailla hartioilta lähtien niin monta kierrosta kaulan ympäri kuin materiaalia ja kaulaa riittää ja viimeinen lenkki sitten ihan nenään asti. Onko semmoinen möykky sitten jonkun mielestä kaunista? Ei näy kasan päältä kuin silmät, otsa ja kulloisenkin kelin riepottelema entinen kampaus.
Ystäväni Kyösti osti aikoinaan disko buumin myötä postimyynnistä muodikkaan paidan, jossa oli ajan hengen mukaisesti hyvin avonainen kaula-aukko. Hän laittoi paidan päälleen ja kysyi minulta, että meneeköhän tuo kaula-aukko jo hieman liian alas? Minä sanoin, että ei tietenkään, jos kerran haluat noita rintakarvojasi näytellä.
– Mutta eihän minulla ole rintakarvoja, Kyösti vastasi kummastellen.
– Ai jaa? Sanoin yllättyneenä. – No, kyllä se sitten menee hieman liian alas.
Kasvihuoneilmiön uhka on havaittu alun perin jo 1880-luvulla, mutta maailma oli silloin vielä elämäntyyliltään niin perinteinen, että on helppo ymmärtää asian tuntuneen oudolta ja todellisen noteeraamisen siirtyneen pitkälle tulevaisuuteen.
Kasvihuoneilmiön uhka on havaittu alun perin jo 1880-luvulla, mutta maailma oli silloin vielä elämäntyyliltään niin perinteinen, että on helppo ymmärtää asian tuntuneen oudolta ja todellisen noteeraamisen siirtyneen pitkälle tulevaisuuteen.
Herään aamulla puhelimen herätykseen. Sammutan sen ja näen ilmoituksen ponnahtavan puhelimen yläreunasta. Se herättää kiinnostukseni ja klikkaan sovellukseen. Sovelluksessa on muutaman sekunnin pituisia lyhytvideoita peräjälkeen loputtomasti. Alan selaamaan alaspäin, sillä ensimmäinen video sai dopamiinin kiertämään aivoissani.
Herään aamulla puhelimen herätykseen. Sammutan sen ja näen ilmoituksen ponnahtavan puhelimen yläreunasta. Se herättää kiinnostukseni ja klikkaan sovellukseen. Sovelluksessa on muutaman sekunnin pituisia lyhytvideoita peräjälkeen loputtomasti. Alan selaamaan alaspäin, sillä ensimmäinen video sai dopamiinin kiertämään aivoissani.
Vuosi sitten kuullessani valinnastani, olin aidosti yllättynyt. Kuulunko muka samaan luetteloon lapsuuteni ja nuoruuteni ruoveteläisten nimihenkilöiden, Paanas-Eikan, Vinhan Tupun, Sarvanan Margaretan, Takalan Maunon ja kumppaneiden kanssa?
Vuosi sitten kuullessani valinnastani, olin aidosti yllättynyt. Kuulunko muka samaan luetteloon lapsuuteni ja nuoruuteni ruoveteläisten nimihenkilöiden, Paanas-Eikan, Vinhan Tupun, Sarvanan Margaretan, Takalan Maunon ja kumppaneiden kanssa?
Sähköpostiini on tupsahtanut viesti: laskuni on maksamatta. Hätäännyn välittömästi, sillä tapaan hoitaa maksuni ajoissa.
Sähköpostiini on tupsahtanut viesti: laskuni on maksamatta. Hätäännyn välittömästi, sillä tapaan hoitaa maksuni ajoissa.
Ihmisille kovasti mieluisia ovat aina olleet kaikki mukaansa tempaavat tarinat. Sadut, saagat, pitkät runomittaiset laulut ja niiden esittäjät olivat aikoinaan supersuosittuja. Trubaduurit ja muut hyväpuheiset esiintyjät kiersivät ammattilaisina toreilla ja ylhäisten hoveissa ja heitä oikeasti arvostettiin.
Ihmisille kovasti mieluisia ovat aina olleet kaikki mukaansa tempaavat tarinat. Sadut, saagat, pitkät runomittaiset laulut ja niiden esittäjät olivat aikoinaan supersuosittuja. Trubaduurit ja muut hyväpuheiset esiintyjät kiersivät ammattilaisina toreilla ja ylhäisten hoveissa ja heitä oikeasti arvostettiin.
Pelikortit on aina liitetty taikuuteen, joten ne sopinevat hyvin myös noidan kolumnin aiheeksi. Viime talven aikana radiossa soi usein Viivin ja JVG:n kappale, jossa sanotaan, että et saanut vaikuttaa millaiset kortit sait. Tämä on hyvin usein käytetty fraasi, kun puhutaan ihmisten erilaisista lähtökohdista elämään.
Pelikortit on aina liitetty taikuuteen, joten ne sopinevat hyvin myös noidan kolumnin aiheeksi. Viime talven aikana radiossa soi usein Viivin ja JVG:n kappale, jossa sanotaan, että et saanut vaikuttaa millaiset kortit sait. Tämä on hyvin usein käytetty fraasi, kun puhutaan ihmisten erilaisista lähtökohdista elämään.
Luetuimmat
Tuoreimmat
Arto Petäjä kuvasi Pouruntien varrella kauniin kukan, joka googletettuna vaikuttaa olevan kielikämmekkä.
Arto Petäjä
Valtuusto kokokouksessa on käsiteltävänä vain kaksi asiaa. Kuva maaliskuulta 2023.
Sirkku Somero
Uutiset
Elämänmeno
Kulttuuri
Pääkirjoitus
Kolumnit
Blogit
Kirkonkellot
Yleisöltä
Lukijan kuva
Jätä ilmoitus Ruovesi-lehteen
Ruovesi-lehden mediakortti
Jätä ilmoitus Teisko-Aitolahti-lehteen
Teisko-Aitolahti-lehden mediakorttii
Pohjoisviitta-lehden mediakorttii
Rekisteriseloste
Tilaa Ruovesi-lehti
Osoitteenmuutos Ruovesi-lehti
Tilaa Teisko-Aitolahti
Osoitteenmuutos Teisko-Aitolahti
Ruoveden Sanomalehti Oy • Honkalantie 2 • 34600 Ruovesi •
Puh. 03 476 1400 • Rekisteriseloste