Koti on kuin hyl­lyk­kö, jos­sa on eri ajoil­ta ker­ty­nyt­tä ta­va­raa. Tar­peel­lis­ta toki, mut­ta näy­täm­me it­se­pin­tai­ses­ti ole­vam­me myös mui­nais­ta ke­räi­li­jä­kan­saa ja kel­po hamst­raa­jia, jot­ka ei­vät hen­no pan­na oi­kein mi­tään pois. Ta­va­roi­hin joko liit­tyy muis­to­ar­voa, tai ajat­te­lem­me, et­tä tuo­ta­kin na­run­pät­kää, van­haa pai­taa, ku­lu­nut­ta kau­haa, kauh­tu­nut­ta mat­toa tai muu­ta ver­ra­ton­ta esi­net­tä eh­kä voi­si vie­lä jos­kus tar­vi­ta.

Siis­pä mikä neu­vok­si, jot­ta ke­räi­lyin­tom­me edes hi­ve­nen talt­tui­si? Oi­ke­as­taan ai­noa te­ho­kas kei­no on niin sa­not­tu raa­ka peli. Pois, pois kaik­ki, mitä ei ole vii­mei­sen kah­den tai ai­na­kaan vii­den vuo­den ai­ka­na käyt­tä­nyt. Naar­mui­nen tef­lon­pan­nu ei säi­lyt­tä­mi­ses­tä uu­siu­du, ei­kä sin­ty­nyt muo­vi­va­ti lii­oin enää puh­taak­si puh­kea.

Kun ker­too kaap­pien sii­vo­a­mi­su­ra­kas­ta, moni kom­men­toi no­pe­as­ti, et­tä ”älä puhu, pi­täi­si, pi­täi­si”. Rai­vauk­sen aloit­ta­mi­nen ei to­si­aan käy tuos­ta vain.

Näy­täm­me
it­se­pin­tai­ses­ti
ole­vam­me
myös mui­nais­ta
ke­räi­li­jä­kan­saa.

Äs­ket­täin pää­tin tem­pais­ta ja kä­vin läpi lii­na­vaa­te­va­ras­ton. On­nek­si pois pan­ta­vaa oli vain jo­kin jou­ta­van­päi­väi­nen pöy­tä­lii­na, jos­ta kah­vi­tah­rat ei­vät pe­su­ai­neis­ta te­hok­kaim­mal­la­kaan suos­tu­neet ir­to­a­maan. Sen si­jaan muu jär­jes­tys oli pääs­syt ret­kah­ta­maan. Nyt ura­kan jäl­keen on­kin mu­ka­vaa ot­taa uu­det la­ka­nat tai lii­na, kun kaik­ki on jär­jes­tyk­ses­sä ja löy­det­tä­vis­sä en­si sil­mäyk­sel­lä. Sii­vo­a­mi­nen ja jär­jes­tä­mi­nen vaa­ti­vat ryn­nis­tyk­sen mut­ta tuo­vat ai­toa mie­li­hy­vää.

Ver­kos­ta voi se­lail­la ja va­li­ta muun mu­as­sa säi­ly­tys­laa­ti­koi­den vaih­to­eh­to­ja. Nii­tä to­sin on pil­vin pi­mein, jo­ten ha­kua on syy­tä tar­ken­taa: kan­nel­li­nen, kan­kai­nen, ve­to­ket­jul­li­nen, kor­keus, pi­tuus, le­veys. Ko­ko­jen ja ul­ko­nä­kö­jen run­sau­des­ta ei heti löy­dy ai­van juu­ri so­pi­vaa, mut­ta kun ai­kan­sa se­laa ja käy kaik­ki mah­dol­li­set ko­din­tar­vi­ke­liik­kei­den si­vut, jo­han al­kaa hah­mot­tua. Help­poa ja vai­ke­aa yh­tä ai­kaa, ja jäl­leen to­del­lis­tuu, mi­ten ke­la­mit­ta­kin on ko­din­hoi­dos­sa ai­van vält­tä­mä­tön.

Rai­vauk­sen
aloit­ta­mi­nen ei to­del­la­kaan käy tuos­ta vain.

Jär­jes­te­ly­o­pe­raa­ti­os­ta tie­tys­ti koi­tui jäl­leen ket­ju­re­ak­tio. Vuo­roon tuli vaa­te­kaap­pi: tar­pee­ton he­rä­te­os­tos, sit­ten­kin ou­to väri, muu­ten hyvä mut­ta lii­an pie­ni, kau­nis mut­ta puut­tuu käyt­tö­ti­lai­suuk­sia. Siis­pä sää­lit­tä pois tai pa­rem­paan käyt­töön. Vaat­tei­den ku­ten muu­kin kier­rät­tä­mi­nen eri­tyi­sien liik­kei­den kaut­ta on ai­kam­me asia ja to­del­la mai­nio idea. Siis­ti, käyt­tö­kel­poi­nen, jon­kun toi­sen ma­kuun ja ko­koon is­tu­va saa uu­den mah­dol­li­suu­den.

Kier­rä­tys­tä käy­te­tään va­li­tet­ta­vas­ti jos­kus myös jä­te­la­van ta­paan. Pois pa­ka­taan rik­ki­näi­siä ja li­kai­sia vaat­tei­ta tai ta­va­roi­ta. Jo­kin ai­ka sit­ten näin ku­via sii­tä, mi­ten joku näp­pä­rä oli vie­nyt kirp­pu­to­ril­le vaat­tei­ta ja ove­las­ti osu­nut kiin­nit­tä­mään hin­ta­la­put rei­än tai li­ka­pint­ty­män pääl­le. Niin­pä opis­ke­li­ja­bud­jet­tiin so­vel­tu­nut iloi­nen löy­tö tai muu­ten kier­rä­ty­si­de­o­lo­gi­as­ta in­nos­tu­neen os­tos oli saa­nut ikä­vän maun. Har­mi huk­kaan men­neis­tä eu­rois­ta voi ol­la suu­ri.

Hyl­lyil­le jää reip­paan­kin rai­vauk­sen jäl­keen vie­lä kel­po ker­to­mus ta­va­rois­ta. Nii­den lu­kui­sia ta­ri­noi­ta ha­lu­am­me kat­soa ja ker­ra­ta. Oli­si­kin suo­ras­taan hä­väis­tys­tä saat­taa täl­lai­sia aar­tei­ta ulos ko­ti­o­ves­ta, kos­ka niis­sä­hän elää it­se ko­din hen­ki. 

Tert­tu-Eli­na Ka­la­ja