Jäin vuo­rot­te­lu­va­paal­le puo­li vuot­ta sit­ten vaa­ti­mat­to­min suun­ni­tel­min. Aja­tuk­se­na oli py­säh­tyä, nol­la­ta pää ja teh­dä kuo­lin­sii­vous.

Kun vuo­rot­te­lu­va­paa sit­ten lo­pul­ta al­koi, as­te­lin uu­teen elä­mään va­ro­vai­ses­ti tun­nus­tel­len. Tie­sin, et­tä työ ei mie­les­tä het­kes­sä ka­to­ai­si. Näin oli­kin. Tar­vit­tiin kol­me ja puo­li kuu­kaut­ta sii­hen, et­tä en aa­mui­sin he­rän­nyt ani­var­hain lu­ke­maan leh­den en­sim­mäis­tä net­tiu­u­tis­ta tai nä­köis­leh­tiä. Oli suo­ras­taan kum­mal­lis­ta, kun erää­nä kes­ki­viik­ko­na ha­vah­duin vas­ta il­ta­päi­väl­lä, et­tä leh­ti oli vie­lä lu­ke­mat­ta. Sil­loin tie­sin, et­tä tär­keä as­kel oli otet­tu.

Vuo­rot­te­lu­va­paan ta­voit­teet oli­vat mi­ni­maa­li­set. Ka­len­te­ris­sa oli joi­ta­kin mer­kin­tö­jä, mut­ta suu­rin osa väl­jää. Vä­lil­lä tun­sin syyl­li­syyt­tä te­ke­mät­tö­myy­des­tä. Sii­tä, kun saa­toin kes­ken päi­vän kel­lah­taa no­ko­sil­le, läh­teä ex tem­po­re kä­ve­ly­len­kil­le tai rat­sas­ta­maan. Nä­en­näi­ses­ti ta­pah­tu­ma­köy­hä päi­vä­ni saat­toi sil­ti ol­la täyn­nä on­nel­li­sia tuo­ki­oi­ta luon­non hel­mas­sa tai hy­vän ys­tä­vän luo­na kah­vi­ku­pin ää­res­sä.

Vuo­rot­te­lu­va­paa­ta­ni var­jos­ti ko­ro­na. Siis­pä ko­ti­lor­vai­lu oli osit­tain kuin pa­kon sa­ne­le­maa. Niin has­sul­ta kuin se kuu­los­taa­kin, vaik­ka in­hot­ta­va ko­ro­na piti mi­nut vi­sus­ti ko­to­na, se tun­tui hy­väl­tä.

Kuo­lin­sii­vous edis­tyi vas­ta va­paan lop­pu­met­reil­lä. Kaik­ki pa­pe­rit ei­vät vie­lä­kään ole sel­ke­äs­ti jär­jes­tyk­ses­sä, sen si­jaan vint­ti on tyh­jen­ty­nyt.

Van­ho­ja vaat­tei­ta vii­ka­tes­sa ja pa­pe­rei­ta polt­ta­es­sa muis­tot men­neis­tä ovat pa­lan­neet voi­mak­kai­na. Täl­lais­ta mi­nun elä­mä­ni on ol­lut. Tun­teet ovat nous­seet pin­taan, mut­ta hy­väs­sä mie­les­sä. On rau­hal­li­nen olo.

Yh­den uu­den har­ras­tuk­sen sil­ti löy­sin, neu­lo­mi­sen. Ihas­tuin iki­hy­vik­si Noi­ta­kä­rä­jil­lä lan­see­rat­tuun pi­tä­jän­pai­taan. Kun opis­tos­sa al­koi pi­tä­jä­pai­ta­kurs­si, oli sil­le men­tä­vä. Ja voi, mil­lais­ta te­ra­pi­aa se mie­lel­le oli! Haas­tet­ta riit­ti enem­män kuin tar­peek­si. Mel­kein hal­ke­an yl­pey­des­tä, kun saan su­jaut­taa it­se te­ke­mä­ni pai­dan pääl­le.

En­si vii­kol­la avaan taas toi­mi­tuk­sen oven. Toi­von, et­tä ren­tou­tu­nee­na ja le­vän­nee­nä. En ole vii­sas­tu­nut tai va­lais­tu­nut, mut­ta eh­kä olen oi­val­ta­nut jo­tain elä­män ra­jal­li­suu­des­ta ja lä­heis­ten tär­key­des­tä. Toi­met­to­muus on ol­lut voi­maan­nut­ta­vaa.

Maa­il­ma ym­pä­ril­lä ei ole py­säh­ty­nyt ir­ti­ot­to­ni ai­ka­na. Ko­ro­na­ra­joi­tuk­set ovat hel­lit­tä­neet, mut­ta vi­rus jyl­lää sil­ti. Maa­il­ma naa­pu­ris­sa on men­nyt hul­luk­si. Sy­dän pa­kah­tuu so­tau­u­ti­soin­tia seu­ra­tes­sa. Vää­jää­mät­tä ta­pah­tu­mil­la on hei­jas­tuk­sen­sa myös meil­le.

Myös työs­sä odot­ta­vat uu­det haas­teet. Leh­den il­mes­ty­mis­päi­vä on vaih­tu­nut, jul­kai­su­jär­jes­tel­miin on teh­ty muu­tok­sia ja kun­ta­ken­täl­lä­kin ta­pah­tu­nut so­ten ja hen­ki­lö­vaih­dos­ten myö­tä mer­kit­tä­viä liik­kei­tä.

Odo­tan en­si maa­nan­tai­ta. Sil­loin pää­sen taas pe­li­pai­kal­le, lai­tan pu­he­li­men pääl­le ja jä­tän oven au­ki.

Äl­kää ar­kail­ko soi­tel­la tai tul­la käy­mään!

Kir­joit­ta­ja on vuo­rot­te­lu­va­paal­ta pa­laa­va pää­toi­mit­ta­ja