Kir­ja­mes­suil­le tun­gek­sii jäl­leen vä­keä; Hel­sin­gis­sä oli 98 000 kä­vi­jää. To­sin äs­ket­täin yk­si är­häk­kä kir­joit­ta­ja va­lit­ti, mil­lais­ta met­sän tuh­laa­mis­ta on kir­jo­jen pai­na­mi­nen. Hän kä­sit­ti, et­tä kir­jat pai­ne­taan pa­pe­ri­mas­sak­si sil­pu­tuis­ta tuk­ki­puis­ta. Vaik­ka kir­joit­ta­jal­la oli­kin ajan ta­paan vank­ka mie­li­pi­de met­sä­ta­lou­des­ta, met­sän­käy­tön pe­rus­tie­to oli­si ol­lut hä­nel­le tar­peen. Tar­ken­ta­va vas­ti­ne on­nek­si sel­ven­si, et­tä yh­des­tä tuk­ki­puus­ta tu­li­si kyl­lä 1 200 noin 250-si­vuis­ta kir­jaa mut­ta on­nek­si pa­pe­ria teh­dään kui­tu­puus­ta, jo­hon kel­paa tuk­kia hei­kom­pi puu­ai­nes.

Puo­les­taan kir­jai­li­jat ovat äläh­tä­neet sii­tä, mi­ten kir­jan siir­ty­mi­nen säh­köi­sek­si on ni­pis­tä­nyt hei­dän tu­lo­jaan. Puol­lan pai­net­tua kir­jaa, esi­net­tä. Kant­ta myö­ten sii­hen tu­lee fyy­si­nen kon­tak­ti, joka hah­mot­taa te­ok­sen ko­ko­nai­suut­ta. Pa­pe­ril­le pai­net­tu teks­ti on tut­ki­tus­ti myös rau­hoit­ta­vam­paa ja sil­mil­le­kin ys­tä­väl­li­sem­pää kuin di­gi­teks­ti.

Tut­ki­mus­tu­lok­set jat­ka­vat en­tis­tä suun­taan­sa: nuor­ten lu­ku­tai­to on hei­ken­ty­nyt. Se kos­kee en­sin ai­van me­kaa­nis­ta lu­ku­tai­toa ja sen jäl­keen ym­mär­tä­vää, ar­vi­oi­vaa lu­ku­tai­toa. Syys­tä voi­kin ky­syä, mikä kou­lu­jär­jes­tel­mäs­sä on men­nyt pie­leen, jos mo­nien 9-vuo­ti­sen pe­rus­kou­lun päät­tä­vien lu­ku­tai­to on mo­lem­mil­ta osin heik­ko, vaik­ka äi­din­kie­li oli­si suo­mi. Maa­han­muut­ta­jiin liit­ty­vät omat kie­li­on­gel­mat.

Vii­me ke­vää­nä il­mes­ty­nyt väi­tös­tut­ki­mus to­dis­ti, et­tä kou­lus­sa­kaan ei vält­tä­mät­tä vel­voi­te­ta lu­ke­maan. Jos teks­ti on pit­kä tai ei muu­ten nap­paa, saa lu­kea osan. Jos osa­kaan ei on­nis­tu, voi jät­tää lu­ke­mat­ta tai kat­sel­la liik­ku­vaa ku­vaa. No, sii­nä ei to­ti­ses­ti lu­ku­tai­to kar­tu.

En­tä mikä on not­kah­ta­nut niin, et­tä lap­sen lu­ku­tai­toa ei kyl­lin tu­e­ta myös ko­to­na? Kir­jas­to­kort­ti on il­mai­nen, mut­ta vaik­ka­pa lap­sel­le myös jo­ku­nen oma kir­ja on aar­re.

Sitä lap­si pe­räs­sä, mitä ai­kui­nen edel­lä.

Va­li­tet­ta­va to­tuus on, et­tä vuo­si vuo­del­ta ai­kuis­tu­vas­ta nuo­ri­sos­ta osan luku- ja kir­joi­tus­tai­to on ka­peu­tu­nut. Nyt, kun me­di­ois­sa tuu­tin täy­del­tä ker­ro­taan ka­tast­ro­feis­ta, on oleel­lis­ta näh­dä se­kin, mis­sä sä­vys­sä ja mis­tä nä­kö­kul­mas­ta ne ker­ro­taan. Jat­ku­va näp­syt­te­ly ja hyp­pi­mi­nen ot­si­kos­ta ja teks­tis­tä toi­seen jät­tää nii­den tär­key­sar­von ja kes­ki­näi­sen suh­teen hah­mot­tu­mat­ta. Jos teks­te­jä lu­e­taan vain vaik­ka pu­he­li­mes­ta, lu­et­ta­van poi­mi­vat­kin hel­pos­ti al­go­rit­mit, ja näin oma va­lin­ta su­pis­tuu. Jos lä­hi­ai­kui­set­kin an­ta­vat mal­lin täl­lai­seen le­vot­to­maan lu­ke­mi­seen, sitä lap­si pe­räs­sä, mitä ai­kui­nen edel­lä.

Lu­ke­mi­son­gel­maan ei ole yh­tä vas­taus­ta, mut­ta Lu­ku­boost-kam­pan­ja on yk­si yri­tys. Sii­nä haas­te­taan nuo­ret lu­ke­maan var­tin ver­ran päi­väs­sä. To­sin kir­jan ää­reen oli­si py­säh­dyt­tä­vä, an­net­ta­va sen ot­taa hal­tuun­sa, jol­loin jat­ku­van kii­reen kes­kel­lä rau­hoi­tut­tai­siin.

Kir­ja­mes­suil­la on pi­noit­tain pun­nit­tua teks­tiä, hie­no­ja kes­kus­te­lui­ta ja kir­joil­le myön­tei­nen il­ma­pii­ri. Suu­rim­mis­sa me­di­ois­sa kä­si­tel­lään kult­tuu­rin ala­sa­joa ja kir­jai­li­joi­den ah­din­koa, mut­ta vaik­ka­pa maan suu­rim­mis­ta kir­ja­ta­pah­tu­mis­ta niis­sä ker­ro­taan pe­rin pin­nal­li­ses­ti tai niil­le ei edes löy­dy ti­laa toi­sin kuin vaik­ka ame­rik­ka­lai­sil­le luu­ran­ko­juh­lil­le.

On­nek­si kiel­to ku­mot­tu. Kir­jat sal­lit­tu.