Ku­run kir­jas­ton leh­ti­lu­ku­sa­lis­sa on syys­kuun lop­puun as­ti esil­lä Ir­ma Ha­ka­lan, Rai­li Äi­jä­län ja Ter­hi Le­po­kor­ven töi­tä. Näyt­te­lyn nimi Kol­mis­taan ei si­nän­sä ker­ro vie­lä mi­tään näyt­te­lyn töi­den si­säl­lös­tä, mut­ta yh­dis­tyy ai­ka suo­raan tai­tei­li­joi­den mää­rään. Hei­tä on siis kol­me, ja jo­kai­nen on tuo­nut esil­le omat työn­sä, jot­ka ei­vät sen enem­pää lii­ty toi­siin­sa.

– Ihan omat työt on kai­kil­la. Va­hin­gos­sa voi­vat mät­sä­tä toi­siin­sa, Ha­ka­la ker­too.

Pien­tä vi­hiä voi saa­da näyt­te­lyn ju­lis­tees­ta, jos­sa on kuva jo­kai­sen yh­des­tä työs­tä. Äi­jä­län ke­ra­miik­ka­työ erot­tuu sel­ke­äs­ti Ha­ka­lan ja Le­po­kor­ven maa­lauk­sis­ta, mut­ta näyt­te­lys­sä saat­taa sil­ti odot­taa yl­lä­tys.

– Ko­ko­e­rot ei­vät näy ju­lis­tees­sa, an­taa Ha­ka­la vih­jeek­si.

Enää töitä ei tarvitse näyttelyä vartenkaan erikseen kehystää. Yhteensä Irma Hakalalta on esillä 13 öljyvärimaalausta, joista osassa on myös kehykset.

Karoliina Laikio

Ha­ka­lan öl­jy­maa­lauk­set ovat kuk­ka- ja luon­to­ai­hei­sia, ja ne ovat kä­vi­jää vas­tas­sa leh­ti­lu­ku­sa­liin kir­jas­ton puo­lel­ta tul­ta­es­sa va­sem­mal­la sei­näl­lä. Va­raus näyt­te­ly­ti­laan on ol­lut voi­mas­sa jo hy­vän ai­kaa, kaik­ki työt ei­vät niin­kään. Esi­mer­kik­si Ha­ka­la maa­la­si Us­va­met­sää vie­lä pys­ty­tys­tä edel­tä­vä­nä päi­vä­nä uh­ma­ten öl­jy­maa­lien kui­vu­mis­ta.

– Tuo­rei­ta töi­tä ovat, hän va­kuut­taa sa­mal­la ker­to­en, et­tei ha­lun­nut tuo­da näy­til­le sa­mo­ja töi­tä kuin vii­me ker­ral­la.

Ha­ka­lan mu­kaan Met­sän kät­köis­sä on hy­vin voi­ma­kas työ, Maa­lais­mai­se­ma puo­les­taan on hä­nen omas­ta pi­ha­pii­ris­tään.

Terhi Lepokorpi piti edellisen näyttelynsä kaksi vuotta sitten. Sattumalta-näyttelyssä oli mukana myös Irma Hakalan töitä. Työt ovat vaihtuneet, ja esillä on pääosin Lepokorven tämän kevään akryylimaalauksia.

Karoliina Laikio

Sa­man­kal­tai­nen tee­ma jat­kuu sei­niä pit­kin, mut­ta tai­tei­li­jak­si vaih­tuu Le­po­kor­pi. Hä­nen töi­tään on ri­pus­tet­tu­na kaik­ki­aan kol­mel­le sei­näl­le, ja Ha­ka­lan ta­voin hän on va­lin­nut mu­kaan uu­sim­pia, tä­män vuo­den puo­lel­la val­mis­tu­nei­ta ak­ryy­li­maa­lauk­sia.

Terhi Lepokorven akryylimaalaukset Kesäkukkia ja Auringonkukat ovat valmistuneet tänä vuonna, eivätkä ne ole olleet vielä missään esillä.

Karoliina Laikio

La­sin ta­kaa näyt­te­ly­kä­vi­jää kat­so­vat myös ora­va, pöl­lö ja met­sä­kau­ris.

– Ke­vääl­lä nii­tä tein, Läh­de­kor­pi ker­too vas­ta­ten sa­mal­la ky­sy­myk­seen ins­pi­raa­ti­on läh­tees­tä ker­to­en sen saa­neen al­kun­sa il­mei­ses­ti au­rin­gon­va­los­ta.

Raili Äijälän shakkilaudalla on tavallista vähemmän ruutuja. Nappulat ovat irrallaan, joten periaatteessa niillä voi myös pelata.

Karoliina Laikio

Ku­ru­lai­sil­ta Ha­ka­lal­ta ja Läh­de­kor­vel­ta on mo­lem­mil­ta 13 maa­laus­ta. Äi­jä­läl­tä, Ha­ka­lan si­sa­rel­ta on esil­lä ke­ra­miik­kaa. Sii­tä kiin­nos­tu­nei­den kan­nat­taa suun­na­ta kat­seen­sa ik­ku­na­lau­doil­le, jois­ta löy­tyy muun mu­as­sa au­rin­koa pal­vo­va nai­nen, ma­jak­ka ja pur­je­ve­ne pa­ju­pur­jeel­la. Mut­ta ei­vät työt sii­hen jää: nii­tä löy­tyy li­sää erik­seen näyt­te­lyä var­ten ti­laan tuo­dul­ta li­sä­pöy­däl­tä, pöy­dän al­ta sekä vit­rii­nis­tä ja sen pääl­tä. Ja yk­si Vii­mei­nen il­ta­huu­to vie­lä kir­jas­ton tuu­li­kaa­pis­ta­kin.

Yksi näyttelyn töistä on esillä kirjaston tuulikaapissa. Se on Raili Äijälän Viimeinen iltahuuto.

Karoliina Laikio

Sii­nä on mu­ka­na Äi­jä­län te­ke­miä ruu­su­ja, mut­ta myös hä­nen met­säs­tä löy­tä­mää rau­ta­lan­kaa ja mou­hi­jär­ve­läi­sen se­pän ta­ko­mia nau­lo­ja. Rau­ta­lan­gas­ta vään­ne­tyn hah­mon on teh­nyt kas­va­tus­tie­teen­mais­te­ri.

– Se on sel­lai­nen yh­teis­työ, mut­ta minä tein sii­tä tuol­lai­sen, ker­too Äi­jä­lä nau­rah­ta­en.

Äi­jä­län töi­tä ei ole juu­ri­kaan ol­lut esil­lä Mou­hi­jär­ven ul­ko­puo­lel­la. Tä­hän näyt­te­lyyn nii­tä oli­si ol­lut tar­jol­la vie­lä pal­jon enem­män­kin, mut­ta kaik­kea ei mil­lään so­pi­nut lait­ta­maan esil­le tai ne ei­vät Äi­jä­län mu­kaan muu­ten so­pi­neet ti­laan. Ke­ra­miik­kaa Äi­jä­lä ker­too har­ras­ta­neen­sa jo vuo­des­ta 2010.

– Täy­tyy kä­sil­lä­ni saa­da teh­dä. Se on te­ra­pi­aa.

Useis­sa töis­sään hän tut­kis­ke­lee ku­vis­ta esi­his­to­ri­al­li­sia ja myö­hem­pi­ä­kin kult­tuu­rei­ta. Ei siis pidä hät­käh­tää, mi­kä­li tun­nis­taa näh­neen­sä esi­mer­kik­si Roo­man kot­kan jos­sain ai­kai­sem­min­kin.

Raili Äijälän keramiikkaa on esillä ympäri lehtilukusalia. Kaikista rakkaimmat työnsä hän on sijoittanut vitriiniin.

Karoliina Laikio

– Olen teh­nyt pal­jon va­lo­ku­vis­ta. Pal­jon olen myös mat­kus­tel­lut, eli ei kaik­ki ole vain his­to­ri­a­kir­jois­ta.

Vit­rii­niin Äi­jä­lä ker­too lait­ta­neen­sa esil­le kai­kis­ta rak­kaim­mat työn­sä. Ylä­hyl­lyä hän ku­vai­lee mu­se­ok­si. Ym­mär­ret­tä­väs­ti, on­han siel­lä esil­lä muun mu­as­sa Nai­nen rat­sas­tus­tuo­lis­sa 3000–1000 eKr ja He­vos­ta ja rat­sas­ta­jaa esit­tä­vä heet­ti­läi­nen veis­tos 2000 eKr. Mo­lem­mat töis­tä Äi­jä­lä on kui­ten­kin teh­nyt vii­den vuo­den si­säl­lä.

Tai­de­näyt­te­ly Kol­mis­taan Ku­run kir­jas­ton leh­ti­lu­ku­sa­lis­sa 28.9 saak­ka. Esil­lä Ir­ma Ha­ka­lan ja Ter­hi Le­po­kor­ven maa­lauk­sia ja Rai­li Äi­jä­län ke­ra­miik­kaa. Kir­jas­ton au­ki­o­lo­ai­ko­jen li­säk­si töi­hin voi tu­tus­tua myös oma­toi­mi­au­ki­o­lo­ai­ka­na.