Sara Westerholm näyttää kirjastaan Afrikan eläimiä Karla Nippalalle. Vuoroaan odottavat Alisa Hirvelä ja Emilia Olkinuora.
Terhi Kääriäinen
Lukemalla kohti kirjaseikkailuja – Pekkalan koulun kakkosluokkalaiset pitävät Vitsipitsoista ja Tähtiketju-kirjoista
Pekkalan koulun kakkosluokkalaisten keskiviikkoaamu alkaa kirjojen parissa. He esittelevät luokan edessä juuri kirjastosta lainaamiaan lastenkirjoja.
Sara Westerholmin valinta on Viisas virtahepo ja Alisa Hirvelän Hiljainen hirvi. Karla Nippalalla on jopa kolme kirjaa, joista paras on hänen mielestään Tähtiketjun suuri tehtävä.
Kaikki he osaavat jo lukea. Maanantaina 8. syyskuuta vietettävän YK:n kansainvälisen lukutaitopäivän kunniaksi onkin hyvä hetki kysyä, miten tytöt oppivat lukemaan.
Sara huomasi eskarissa, että yhtäkkiä hän osasikin lukea jonkun sanan taululta. Karla rupesi lukemaan ykkösluokalla ja Alisa eskarissa.
Ihan parhaita ovat Saran mielestä Vitsipitsa-kirjat. Pipsa Possut ovat tylsiä, mutta silti hän lukee niitäkin.
Alisan mielikirjoihin kuuluvat Tubettajat.
– Siinä on ihan sairaan paljon tekstiä, Alisa mainitsee.
Karla pitää Tähtiketju-kirjoista, vaikka niissä on paljon tekstiä.
– Äidille luin just eilen, Karla sanoo.
Näin kivoja kirjoja meillä on Pekkalan koulun lukunurkkauksessa, näyttävät Sara Westerholm (vas.), Karla Nippala, Jymy Pohja, Eini Syvälä, Alisa Hirvelä ja Emilia Olkinuora.
Terhi Kääriäinen
Lasten opettaja Hanna Juurakko oppi lukemaan 7-vuotiaana ekaluokalla.
– Sen muistan, että ensimmäinen kirja, jonka luin, oli Pieni punainen kana. Myös Mauri Kunnaksen Koiramäen talossa -kirjasta ensimmäinen aukeama oli kiinnostava ja tärkeä. Ne ovat tallessa vieläkin, Juurakko kertoo.
Opettajana hän on päässyt seuraamaan läheltä lukutaidon ihmettä yli 25 vuotta.
Koko tämän ajan lukemaan opettelussa ja oppimisessa on edetty pääsääntöisesti äänteistä tavujen kautta sanojen ja lauseiden lukemiseen. Juurakon mukaan se on suomen kieleen hyvin sopiva menetelmä, ja hitaamminkin edistyvät tuntevat oppivansa kaiken aikaa.
– Minua on opetettu aikoinaan tavaamaan kirjainten nimillä, mutta tuskinpa sitä tapaa enää opettajat käyttävät. Aapinen ei ole lukemaan opettamisen menetelmä, vaan lukemaan opetteleville kirjoitettu materiaali, Juurakko kuvailee.
Aapiset ovat monipuolistuneet vuosien myötä. Ne vastaavat ekaluokkalaisten vaihteleviin tarpeisiin ja tarjoavat materiaalia erilaisille lukijoille.
Kaikki lapset haluavat oppia lukemaan, ja oppivatkin useimmiten viimeistään ensimmäisellä luokalla.
Koulupolun alussa lapsilla on hyvin vaihtelevat lukutaidot. Osalla lapsista on peruslukutaitoja, kun osa tutustuu vasta kirjaimiin. Esikouluvuosi antaa paljon valmiuksia lukutaitoon.
Juurakon mukaan kaikki lapset haluavat oppia lukemaan, ja oppivatkin useimmiten viimeistään ensimmäisellä luokalla.
Lukutaidon kehittymistä voi tukea kotona kaikella sanoihin ja kieleen liittyvällä toiminnalla. Lasten vaihtelevat taidot heijastelevat kotien kielellisiä ympäristöjä ja lasten kokemuksia kirjoitetusta kielestä.
– Kotona koululaisen lukutaidon kehittymistä tuetaan lukuläksyjä kuuntelemalla, houkuttelemalla, kehumalla sekä olemalla kiinnostuneita lapsen lukemisesta.
Arjessa löytyy paljon oivallisia hetkiä lukemisen harjoitteluun.
Lasten on hyvä huomata, että aikuisetkin lukevat. Lukutaito ei tule tyhjästä, vaan se opitaan lukemalla paljon. Ihan kaikenlaiset kirjat ohjaavat sanojen pariin.
Juurakko vinkkaa, että yhteisissä lukuhetkissä kirjoja voi lukea vaikkapa vuorotellen. Ääneen lukemista kannattaa jatkaa senkin jälkeen, kun lapsi on saavuttanut peruslukutaidon.