Mar­kuk­sen evan­ke­liu­mis­sa lu­vus­sa 10 ker­ro­taan mie­hes­tä, jol­le oli epä­sel­vää, mi­ten hän pe­ri­si ikui­sen elä­män. Ky­sy­mys oli hä­nel­le polt­ta­va, kos­ka hän tuli sitä ky­sy­mään juok­su­jal­kaa Jee­suk­sel­ta. Hän tun­si juu­ta­lai­sen lain ja oli sitä tun­nol­li­ses­ti nou­dat­ta­nut. Si­sim­mäs­sään hän kui­ten­kin epäi­li, vaik­ka hän oli elä­nyt fa­ri­seus­ten ja lai­no­pet­ta­jien oh­jei­den mu­kaan. Puut­tui­ko vie­lä jo­tain?

Evan­ke­liu­mi ker­too myös, et­tä mies oli ri­kas. Sii­tä huo­li­mat­ta mie­hen sie­lus­sa ei ol­lut rau­haa, vaik­ka hä­nen ajal­li­set tar­peen­sa oli tyy­dy­tet­ty ja nuh­tee­ton elä­mä an­toi hä­nel­le so­si­aa­li­sen ar­vos­tuk­sen. Hä­nel­tä puut­tui jo­tain, jota hän it­se­kään ei osan­nut se­lit­tää. Oli­ko Ju­ma­lan käs­ky­jen pi­tä­mi­nen sit­ten­kään tae ikui­ses­ta elä­mäs­tä vai tar­vit­tiin­ko vie­lä muu­ta­kin?

Jee­sus näki mie­hen si­sim­pään saak­ka. Hän näki siel­lä es­teen, jota mies ei osan­nut aja­tel­la. Hä­nen elä­män­sä oli kes­kit­ty­nyt omaan hy­vin­voin­tiin. Oli­si­ko mie­hen elä­mä muut­tu­nut, jos hän oli­si myy­nyt omai­suu­ten­sa ja an­ta­nut ra­han­sa köy­hil­le, niin kuin Jee­sus ke­hot­ti? Oli­si­ko hän sit­ten­kään ol­lut sii­hen si­sim­mäs­sään val­mis vai oli­si­ko hän jää­nyt su­re­maan me­ne­tet­tyä omai­suut­taan? Jee­sus näki, et­tä edel­leen­kin hän oli­si ol­lut si­sim­mäs­sään si­dot­tu va­ral­li­suu­teen­sa. Vaik­ka mies sa­noi nou­dat­ta­van­sa käs­ky­jä, pi­ti­kö hän myös en­sim­mäi­sen käs­kyn? Rik­kau­des­ta oli tul­lut hä­nel­le elä­män kes­ki­pis­te, jo­hon hän ha­lu­si tur­vau­tua.

Kun ope­tus­lap­set ky­se­li­vät, kuka voi pe­las­tua, Jee­sus an­toi yl­lät­tä­vän vas­tauk­sen: ”Ih­mi­sel­le se on mah­do­ton­ta, mut­ta ei Ju­ma­lal­le. Ju­ma­lal­le kaik­ki on mah­dol­lis­ta.” Hän ei puut­tu­nut mie­hen omai­suu­teen.

Mie­hen rau­hat­to­muu­den syy ei ol­lut omai­suu­des­sa, vaan sii­nä, et­tä omai­suus ei ol­lut­kaan hä­nen elä­mäs­sään ren­ki vaan isän­tä, joka sai hal­li­ta. Hä­nen omat te­kon­sa, lain käs­ky­jen pi­tä­mi­nen ei an­ta­nut rau­haa. Jee­sus ha­lu­si osoit­taa, et­tä elä­män le­vol­li­suus tu­lee ih­mi­sen ul­ko­puo­lel­ta. Jo­han­nek­sen evan­ke­liu­mis­sa Jee­sus sa­noo: ” Oman rau­ha­ni minä an­nan teil­le, en sel­lais­ta, jon­ka maa­il­ma an­taa.” (Joh.14:27)

Heik­ki Vi­le­nius