On se ai­ka vuo­des­ta, kun puu­tar­ha­har­ras­ta­jat kyl­vä­vät sie­me­niä esi­kas­va­tuk­seen tu­le­van ke­sän sato mie­les­sään. It­se­kin olen muu­ta­ma­na vuon­na näin teh­nyt, vaih­te­le­val­la me­nes­tyk­sel­lä.

Raa­ma­tus­sa Jee­sus ver­taa maan­vil­je­li­jän kyl­vö­työ­tä Ju­ma­lan sa­nan kyl­vöön eli sen le­vit­tä­mi­seen ih­mi­sil­le. Huo­li­mat­ta sie­men­ten run­saas­ta mää­räs­tä vain osa juur­tuu ja kas­vaa kun­nol­la, al­kaa tuot­ta­maan sa­toa ja le­vi­ää edel­leen. Hy­vä­kään sie­men ei voi juur­tua kal­li­ol­le ja vah­vim­man­kin kas­vun voi toi­nen vie­lä voi­mak­kaam­pi tu­kah­dut­taa.

Tämä kaik­ki on hy­vin help­po ym­mär­tää, jos on iki­nä yrit­tä­nyt jo­ta­kin kas­vat­taa. On häm­mäs­tyt­tä­vää, kuin­ka suu­ri kuk­ka kas­vaa au­rin­gon­ku­kan sie­me­nes­tä tai kuin­ka pal­jon to­maat­te­ja voi saa­da yh­des­tä ai­no­as­ta pie­nes­tä sie­me­nes­tä kas­va­nees­ta tai­mes­ta. Ja vä­lil­lä sie­me­net ei­vät suos­tu itä­mään mil­lään!

Pie­nis­tä sie­me­nis­tä me ih­mi­set­kin olem­me kas­vum­me aloit­ta­neet. Osit­tain pe­rin­tö­te­ki­jät ja osit­tain kas­vu­ym­pä­ris­tö vai­kut­ta­vat sii­hen, mil­lai­sia meis­tä kas­vaa. Osa juur­tuu hel­pos­ti ja löy­tää paik­kan­sa, toi­set jää­vät syys­tä tai toi­ses­ta isom­pien var­joon tai tar­vit­se­vat tu­kea muil­ta. Oma lu­kun­sa ovat ne, jot­ka omaa hy­vään­sä ta­voi­tel­len tal­laa­vat toi­set al­leen kur­kot­ta­es­saan paik­kaa au­rin­gos­sa.

Toi­sin kuin ih­mi­set, kas­vit ei­vät pa­huut­taan tai ajat­te­le­mat­to­muut­taan tu­kah­du­ta vie­res­sään kas­va­vaa. Köyn­nös­tä­vä kas­vi ei toi­ses­ta tu­kea ot­ta­es­saan ym­mär­rä, et­tä vas­ten tah­to­aan tu­ek­si jou­tu­nut kär­sii ja saat­taa jopa kuol­la. Toi­saal­ta taas joku mui­ta näyt­tä­väm­pi ve­tää puo­leen­sa pö­lyt­tä­jiä ja aut­taa sii­nä sa­mal­la mi­tät­tö­mäm­män nä­köi­siä vie­res­sään kas­va­jia, jot­ka muu­ten saat­tai­si­vat jää­dä ko­ko­naan huo­maa­mat­ta.

Toi­vo­tan kai­kil­le kas­vat­ta­jil­le hy­vää sa­toa ja vank­ko­ja tai­mia. Tu­e­taan tu­kea tar­vit­se­via, ra­vi­taan näi­vet­ty­viä. Pi­de­tään sil­mät au­ki tu­ho­lais­ten va­ral­ta ja hil­li­tään muil­ta elin­ti­laa ot­ta­vien val­taa. An­ne­taan kai­ken hy­vän kas­vaa, ku­kois­taa ja tuot­taa he­del­mää.

Ee­va-Kai­sa Pa­lo­vii­ta

vt. kant­to­ri