Olet­ko kos­kaan toi­vo­nut, et­tä Ju­ma­la tu­li­si pu­hu­maan si­nul­le? Tah­toi­sit­ko kuul­la, mitä hä­nel­lä on sa­not­ta­va­na?

Tu­le­van py­hän evan­ke­liu­mis­sa ker­ro­taan täl­lai­ses­ta us­ko­mat­to­mas­ta ta­pah­tu­mas­ta. Sii­nä ker­ro­taan, kuin­ka maa­il­man­kaik­keu­den Luo­ja tu­lee pi­tä­mään saar­naa ta­val­li­seen ju­ma­lan­pal­ve­luk­seen.

Mitä ih­mi­sek­si syn­ty­nyt Ju­ma­la pu­huu saar­nas­saan? Jee­sus ei ryh­ty­nyt pu­hu­maan ikään kuin omas­ta pääs­tään, mitä syl­ki suu­hun tuo. Sen si­jaan hä­nen pu­heen­sa poh­jau­tui Raa­ma­tun sa­naan.

Jee­sus ei edel­lyt­tä­nyt, et­tä hä­nen kuu­li­joi­den­sa oli­si us­kot­ta­va hän­tä vain sik­si, et­tä hän sa­noo jo­ta­kin. Jee­sus il­mai­si ju­ma­lal­li­sen kirk­kau­ten­sa ot­ta­mal­la esil­le kir­joi­te­tun Raa­ma­tun sa­nan ja pal­jas­ta­mal­la sen saa­neen täyt­ty­myk­sen­sä hä­nes­sä.

Tämä oli ja on edel­leen Ju­ma­lan vies­ti ju­ma­lan­pal­ve­luk­seen ko­koon­tu­neel­le kan­sal­le. Se on ke­ho­tus­ta ot­taa esil­le Raa­ma­tun sana ja pe­rus­taa elä­mä sen va­raan. Saar­na oli sen va­kuut­ta­mis­ta, et­tä Van­has­sa Tes­ta­men­tis­sa an­ne­tut lu­pauk­set ovat saa­vut­ta­neet täyt­ty­myk­sen­sä Jee­suk­ses­sa.

Jee­suk­sen saar­na vie mei­dät suo­raan ikui­suu­den ää­rel­le. Se aut­taa mei­tä pel­kis­tä­mään elä­määm­me ja nä­ke­mään, mikä elä­mäs­sä on lo­pul­ta kaik­kein tär­kein­tä. Van­ha kris­ti­nop­pi muo­toi­li asi­an sel­väs­ti: elä­mäm­me kal­lein asia on Ju­ma­lan ja Va­pah­ta­jam­me Jee­suk­sen Kris­tuk­sen tun­te­mi­nen ja Ju­ma­lan lap­sek­si pää­se­mi­nen.

Jee­suk­sen puhe Na­sa­re­tin sy­na­go­gas­sa ja ih­mis­ten re­ak­tio sii­hen pi­tää ly­hy­käi­syy­des­sään si­säl­lään ne ele­men­tit, jot­ka nou­se­vat esiin Jee­suk­ses­ta muu­al­la­kin evan­ke­liu­mi­kir­jo­jen si­vuil­la. Sama Jee­sus ai­heut­ti sekä vi­has­tus­ta et­tä ihas­tus­ta. Toi­sil­le hän oli rie­mun ja ilon, toi­sil­le vi­han ai­he. Toi­sil­le hän oli van­keu­des­ta va­paut­ta­ja, toi­set pi­ti­vät it­se­ään va­pai­na muu­ten­kin. Ky­sy­mys kuu­luu: kum­mal­la ta­val­la it­se suh­tau­dun hä­neen?

Hyvä lu­ki­ja: Si­nun­kin syn­ti­si Jee­sus ot­ti kan­taak­seen. Nii­den­kin vuok­si hän kuo­li. Sitä var­ten Ju­ma­la tuli ih­mi­sek­si ja val­mis­ti meil­le pää­syn ikui­seen elä­mään. Sitä vies­tiä kel­paa vie­dä kaik­keen maa­il­maan, kaik­kien ih­mis­ten kuul­ta­vik­si, sil­lä luon­nos­tam­me me kaik­ki olem­me Ju­ma­lan kirk­kaut­ta vail­la, ja tar­vit­sem­me Va­pah­ta­jaa, joka mur­taa lu­jim­man­kin kah­leen.

Kir­joit­ta­ja on Ruo­ve­den seu­ra­kun­nan ni­mik­ko­lä­het­ti