Kos­mo­naut­ti Ga­ga­rin ei löy­tä­nyt Ju­ma­laa ava­ruu­des­ta, kun hän vuon­na 1961 kier­si ava­ruu­sa­luk­sel­la maa­pal­lon. Hän ei ym­mär­tä­nyt muu­ta to­del­li­suut­ta, kuin tämä nä­ky­vä maa­il­ma. Aja­ton ikui­suus oli hä­nel­le tun­te­ma­ton kä­si­te ja sik­si hän et­si Ju­ma­laa vää­räs­tä pai­kas­ta.

Ikui­suu­den luon­ne al­koi sel­vi­tä tie­teel­le kui­ten­kin jo vuon­na 1915, kun Eins­tein jul­kai­si suh­teel­li­suus­te­o­ri­an. Sen mer­ki­tys­tä tie­de­mie­het poh­ti­vat Täh­det ja ava­ruus -leh­des­sä 6/2013 ot­si­kol­la ”Ajas­ta ei saa otet­ta”. Leh­den ar­tik­ke­lin mu­kaan on ole­mas­sa aja­ton ai­ka-ava­ruus, jos­sa kaik­ki ajan­het­ket ovat ole­mas­sa ikui­ses­ti. Tätä aja­tus­ta voi pi­tää jon­kin­lai­se­na ei-us­kon­nol­li­se­na kuo­le­mat­to­muu­te­na. Tämä on siis usei­den tie­de­mies­ten kä­si­tys ikui­suu­des­ta. Siis si­nun syn­ty­mä­si ja kaik­ki elä­mä­si het­ket kuo­le­maan as­ti ovat ole­mas­sa ikui­ses­ti ajan tuol­la puo­lel­la. Tuo kaik­ki on ih­mi­sen sil­mil­le nä­ky­mät­tö­mis­sä.

Yl­lät­tä­vää kyl­lä, Raa­ma­tus­sa on täs­mäl­leen sama kä­si­tys ikui­suu­des­ta. Psal­mis­ta voi lu­kea: ”Si­nun sil­mä­si nä­ki­vät mi­nut jo idul­la­ni, si­nun kir­jaa­si on kaik­ki kir­joi­tet­tu. En­nen kuin olin elä­nyt päi­vää­kään, oli­vat kaik­ki päi­vä­ni jo luo­dut.” (Ps. 139:16).

Muu­al­la­kin Raa­ma­tus­sa vii­ta­taan ikui­suu­den kir­ja­kää­röön, jos­sa kaik­ki men­neet ja tu­le­vat ta­pah­tu­mat ovat nä­ky­vis­sä. Raa­mat­tu ker­too Ju­ma­lan ole­van siel­lä ikui­suu­des­sa eli tai­vaas­sa. Ker­ran ai­ka lop­puu ja ikui­suus al­kaa: ”Tä­män ka­to­a­van on näet pu­keu­dut­ta­va ka­to­a­mat­to­muu­teen ja kuo­le­vai­sen kuo­le­mat­to­muu­teen.” (1. Kor. 15:53).

Myös ih­mi­sil­le on va­rat­tu pää­sy ikui­suu­teen. Jee­suk­seen us­ko­vil­le lu­va­taan: ”… He hal­lit­se­vat ai­na ja ian­kaik­ki­ses­ti.” (Ilm. 22:5).

Odo­tan mie­len­kiin­nol­la, mitä tie­teel­li­siä to­tuuk­sia Raa­ma­tus­ta vie­lä löy­tyy­kään.

Heik­ki Pa­lo­mä­ki

va­paa­seu­ra­kun­ta