”Te olet­te Kris­tuk­sen ruu­mis, ja jo­kai­nen teis­tä on tä­män ruu­miin jä­sen. Ju­ma­la on seu­ra­kun­nas­saan aset­ta­nut en­sin­nä­kin jot­kut apos­to­leik­si, toi­sek­si jot­kut pro­fee­toik­si ja vie­lä jot­kut opet­ta­jik­si…” ja lis­ta jat­kuu.

Mei­tä jo­kais­ta tar­vi­taan Jee­suk­sen kä­si­nä ja jal­koi­na lä­him­mäi­si­äm­me eri ta­voin pal­ve­le­maan. Näin muis­tut­taa tä­män päi­vän raa­ma­tun­teks­ti 1. Ko­rint­ti­lais­kir­jees­tä.

Ko­rint­ton kau­pun­kiin on muu­ten tääl­tä ko­to­am­me Atee­nas­ta vain noin tun­nin ajo­mat­ka, ja kun olen siel­lä kat­sel­lut mui­noin ju­ma­lil­le kii­tok­sek­si pa­ran­tu­mi­ses­ta teh­ty­jä eri ruu­miin­jä­sen­ten pat­sai­ta. On help­po ku­vi­tel­la, mi­ten hel­pos­ti Paa­va­lil­le tuli mie­leen juu­ri tämä ver­taus­ku­va!

Kaik­kien ei siis to­del­la­kaan tar­vit­se teh­dä kaik­kea, sil­ti kaik­kia tar­vi­taan. Jos yk­si kär­sii, kaik­ki kär­sii. Täs­sä kuus­sa olen kär­si­nyt mo­neen ot­tee­seen tois­tai­sek­si se­lit­tä­mät­tö­mäs­tä ham­mas­sä­rys­tä ja to­del­la­kin tul­lut täs­tä muis­tu­te­tuk­si.

Vaik­ka kir­kol­le an­net­tu lä­he­tys­teh­tä­vä on­kin kris­ti­nus­kon kes­ki­ös­sä ja vie­lä kes­ken, ei jo­kai­sen teh­tä­vä ole ta­val­lam­me läh­teä maa­il­man ää­riin koh­taa­maan ta­voit­ta­mat­to­mia kan­so­ja. It­se asi­as­sa lä­het­tä­jiä tar­vi­taan mo­nin ver­roin enem­män, et­tä yk­si­kin voi­si läh­teä. Ja ny­kyi­sin lä­he­tys­työ­kin suun­tau­tuu kaik­ki­al­ta kaik­ki­al­le, Suo­mes­sa­kin yhä har­vem­pi us­koo sii­hen, et­tä meil­lä on Va­pah­ta­ja.

On yh­tä ar­vo­kas­ta, et­tä joku lei­poo lä­he­tys­myy­jäi­siin, toi­nen kut­suu ka­ve­rin jou­lu­kirk­koon, kol­mas käy kat­so­mas­sa sai­ras­ta naa­pu­ria, nel­jäs lait­taa ra­haa ko­leh­tiin, vii­des kus­kaa kum­mi­lap­sen gos­pel­kon­sert­tiin ja kuu­des ru­koi­lee us­kol­li­ses­ti kiik­ku­tuo­lis­saan.

Kii­tos omas­ta ar­vok­kaas­ta pa­nok­ses­ta­si Kris­tuk­sen ruu­miin jä­se­ne­nä!

Kir­joit­ta­ja on Ruo­ve­den seu­ra­kun­nan ni­mik­ko­lä­het­ti