Vapaudesta
Kirkonkellot
Opettaja kysyi uskontotunnilla pieniltä oppilailta: ”Mikä kolmikirjaiminen sana kuvaa parhaiten kristinuskoa?”
Hetken miettimisen jälkeen yksi oppilas vastasi: ”Älä.”
Vaikka kristinuskon ydinsanoman sisältö on ilo, se tulkitaan usein elämälle vieraaksi sääntöjen ja lakien kokoelmaksi, elämäntavaksi, jossa pitää kieltäytyä yhdestä jos toisesta asiasta. On ymmärrettävää, että ei kukaan pidä orjuudesta eikä halua elää kontrollin alaisena, vaan haluaa olla vapaa ja ajatella sekä valita omalla tavallaan ilman ulkoisia rajoituksia tai pakottamista.
Miten ymmärrämme vapauden?
Älypuhelimet ovat vapauttaneet yhteydenpidon ja tiedonhankinnan. Ne ovat tuoneet kaikkien ulottuville niin keskinäistä yhteyttä rakentavia kuin hajottavia ominaisuuksia. Rajoittamattomalla vapaudella on myös nurjat puolensa. Näistä voimme lukea ja kuulla päivittäin. Vapaus tuo eteemme myös kysymyksen, millä perusteella valitsemme.
Augustinus, varhaiskristillinen filosofi ja teologi, korosti, että todellinen vapaus ei ole vain kyky valita mitä tahansa, vaan se liittyy siihen, että me valitsemme hyvän ja Jumalan tahdon mukaisesti. Hänen mukaansa vapaus löytyy Jumalan armossa ja totuudessa, ja se on yhteydessä ihmisen kykyyn tehdä hyviä valintoja.
Jeesus puhuu vapaudesta monissa eri yhteyksissä. Johanneksen evankeliumissa Jeesus sanoo: ”Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita.” (Joh.8:32).
Tällä Jeesus viittaa siihen, että vapauden perusta on kaiken havaitsemamme todellisuuden takana oleva todellisuus.
Lähestymme joulua ja sen suurta sanomaa. Jouluevankeliumissa sanotaan meille: ”Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja.” (Luuk. 2:11).
Uskomalla Jeesukseen saamme aidon vapauden niin peloista kuin arjen orjuuttavista huolista antamalla ne hänen kannettavakseen, niin kuin hän lupaa: ”Jos Poika vapauttaa teidät, niin te olette todellisesti vapaita. (Joh. 8:36)