Warmes Platzerl/Lämmin tupa
Maija Asunta-Johnston
Wienin evankelis-luterilainen kirkko kampanjoi tänä talvena tarjoamalla “lämpimän sunnuntai-iltapäivän“ niille, jotka joutuvat miettimään, syövätkö vatsansa täyteen vai käyttävätkö mieluummin vähät rahansa asunnon lämmittämiseen. Lämmittelemään ja seurustelemaan voivat tulla kaikki, jotka ovat yksinäisiä ja kaipaavat juttuseuraa; kutsu on avoin, kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita.
Paikallisseurakuntani Simmeringin kaupunginosassa liittyi kampanjaan, joka alkoi joulukuun alussa ja päättyy maaliskuun lopulla. Seurakuntasalia on sunnuntaisin joka tapauksessa lämmitettävä, samaan lämpöön voisi iltapäivällä kutsua vieraita, päätti kirkkoraati. Vapaaehtoisten avustajien nimiä kerättiin jo syksyn mittaan, ja koska olin kiinnostunut asiasta, ilmottauduin, mutta sillä ehdolla, että olen käytettävissä vasta tammikuusta lähtien, joulukuussa on suomalaisella seurakunnalla Wienissä sunnuntaisin aina ohjelmaa – on myyjäiset, adventtimessu, Kauneimmat joululaulut – niihin tilaisuuksiin halusin osallistua.
Lupasin keittää huushollini suurimman kattilantäyden gulassia.
Viime sunnuntaina sitten aloitin vapaaehtoisurani “lämpimässä tuvassa“ ja kokemus oli mielenkiintoinen, suorastaan sykähdyttävä. Lupasin keittää huushollini suurimman kattilantäyden gulassia ja tuoda sen mukanani, avustajat leipovat tai ostavat mahdollisuuksiensa mukaan jotain syötävää, ainakin teetä tai kahvia on tuvassa tarjolla, ohessa kakkua ja muita leivonnaisia.
Ensimmäisenä paikalle saapui Lisi-täti – sillä nimellä seurakunnassa puhutellaan yli yhdeksänkymppistä uskollista seurakuntalaista, joka käy joka sunnuntai kirkossa. Tällä kertaa hän oli saanut kuskikseen vähän nuoremman ystävättärensä, tavallisesti sitä virkaa hoitaa joku seurakunnan monista iranilaisita nuorista miehistä. Tarjoilupöytä oli valmis, kahvi ja tee odottivat termoskannuissa, istahdin juttelemaan Lisi-tädin kanssa, joka pahoitteli, ettei tiedä Suomesta muuta kuin sen, että Helsinki on maan pääkaupunki. Niinpä otin esiin puhelimeni ja näytin hänelle kuvia mökiltäni, järveltä, venevalkamasta, mitä kuvia nyt nopeasti puhelimestani löysin. Lisi-täti puolestaan kertoi elämästään: nuorena tyttönä hän on sodan jälkeen tullut pakolaisena Serbiasta, jonne suurin osa perheestä jäi, pakolaisleiri on ollut juuri Simmeringin kaupunginosassa, jossa hän on asunut koko elämänsa ajan.
Myöhemmin istahdin pöytään, jossa oli pari minulle vierasta nuorta miestä, ja yritin jututtaa heitä. Kävi ilmi, että toisen kielitaito ei varsinaiseen keskusteluun riittänyt, ja turhautuneena hän siirtyi pian toiseen pöytään, jossa hän ilmeisesti saattoi vaihtaa ajatuksia äidinkielellään. Toinen kavereista oli valmis kertomaan elämäntilanteestaan, vaikken tietenkään sitä varsinaisesti häneltä udellut. Hän oli opiskellut sähköalan insinööriksi kotimaassaan Syyriassa ja saanut työpaikan Arabiemiraateissa, mutta siellä oli se hankaluus, että työlupaa piti anoa joka toinen vuosi uudestaan. Kotiinpaluu ei tullut kysymykseen, hänen olisi siellä astuttava armeijaan ja liityttävä hallituksen joukkoihin, ja sitä hän halusi kaikin keinoin välttää. En halua joutua tilanteeseen, jossa minun olisi ammuttava omiani, hän selitti ja lisäsi, että hallituksen taktiikka on usuttaa maan eri muslimiryhmät – shiat ja sunit – toisiaan vastaan, ja sekavaan tilanteeseen ovat sitten naapurimaatkin puuttuneet; maassahan on jo yli kymmenen vuotta riehunut sisällissota.
Juuri tästä on kyse, ajattelin mielessäni. Suomessa hämmästellään ja paheksutaan sitä, että nuoret perheettömät miehet pakenevat Syyriasta eivätkät jää kotimaahan “puolustamaan omiaan“, kuten paheksujat asian ilmaisevat. Omiaan? Siis ampumaan toisia syyrialaisia! Kaikki eivät vapaaaehtoisesti ammu maanmiehiään, ja silloin on päästävä maasta pois.
Keskustelukumppanini oli kielikoulussa ja käytti hyväkseen kaikkia tarjoutuvia tilaisuuksia saksantaitonsa kartuttamiseen, englantia hän kyllä puhui sujuvasti. Wienin byrokratia piti vielä saada hyväksymään ajokortti, sitten saattoi aloittaa työnhakuprosessin. Kun ohimennen mainitsin, että autokoulu oli nykyään kallis, hän huitaisi sen ongelman sivuun: raha ei ollut hänen ongelmansa, hän oli ilmeisesti ansainnut hyvin Emiraateissa.Tiukasti hän ja hänen toverinsa kyselivät, oliko keittämässäni gulassissa sianlihaa tai kakuissa ja tortuissa alkoholia. Ei ollut, ja niinpä gulassi muu tarjottava maittoivat.
Liikutuin vallan, kun moni mies illan päätteeksi tuli kädestä pitäen kiittämään ruoasta, joka kyllä omasta mielestänikin oli maukasta. Taidan keittää useamminkin gulassia seurakunnan tupailtapäivään.
Wien 12.1.2023
Sam
Suomalaisissa joulumyyjäisissä on perinteisesti aina myös arpajaiset ja pitkä lista arpajaisvoittoja, joita firmat lahjoittavat Suomalaiselle kouluyhdistykselle, myyjäisten pääjärjestäjälle. Päävoitto on Finnairin meno-paluulippu Helsinkiin. Arvonta suoritetaan myyjäisten loppupuolella.
Sam
Suomalaisissa joulumyyjäisissä on perinteisesti aina myös arpajaiset ja pitkä lista arpajaisvoittoja, joita firmat lahjoittavat Suomalaiselle kouluyhdistykselle, myyjäisten pääjärjestäjälle. Päävoitto on Finnairin meno-paluulippu Helsinkiin. Arvonta suoritetaan myyjäisten loppupuolella.
Tänä sunnuntaina...
Wienin paikallisseurakunnassani pidettiin tänään solidaarisuusjumalanpalvelus ja muistettiin Iranin kansan taistelua ihmisoikeuksien puolesta; naisten oikeudet ovat ihmisoikeuksia, ei niitä voi erottaa omaksi kategoriakseen, muistutti pastorimme seurakuntaa. Saarnan yhteydessä kolme seurakunnan iranilaista jäsentä kertoi oman näkemyksensä nykytilanteesta kotimaassaan ja alttarin viereen viritetyltä skreeniltä näimme lukemattomien mielenosoituksissa ammuttujen, etupäässä nuorten, kuvia.
Tänä sunnuntaina...
Wienin paikallisseurakunnassani pidettiin tänään solidaarisuusjumalanpalvelus ja muistettiin Iranin kansan taistelua ihmisoikeuksien puolesta; naisten oikeudet ovat ihmisoikeuksia, ei niitä voi erottaa omaksi kategoriakseen, muistutti pastorimme seurakuntaa. Saarnan yhteydessä kolme seurakunnan iranilaista jäsentä kertoi oman näkemyksensä nykytilanteesta kotimaassaan ja alttarin viereen viritetyltä skreeniltä näimme lukemattomien mielenosoituksissa ammuttujen, etupäässä nuorten, kuvia.
Kirsti-tädin jäämistön äärellä
Puolitoista vuotta sitten kuollut Kirsti-tätini oli 11-päisen sisaruskatraan nuorin, ja tänä kesänä, kun testamentti oli lopulta hyväksytty, tyhjensimme hänen asuntoaan. Ei tätini mikään tavaroitten keräilijä ollut, maalaistalossa hankalien matkojen takana lapsuutensa elänyt ihminen. Mutta pitkän elämän aikana ihmiselle kertyy tavaraa, ja vaikka täti kenties oli aikonut eläkevuosinaan niitä järjestellä ja karsia, niin siihen eivät hänen voimansa enää riittäneet. Omia lapsia hänellä ei ollut, ja niin jouduimme me sisarusten lapset remmiin. Helppo tehtävä se ei ollut, sen tietää jokainen vanhempiensa tai jonkun muun jäämistöä selvitellyt ihminen.
Kirsti-tädin jäämistön äärellä
Puolitoista vuotta sitten kuollut Kirsti-tätini oli 11-päisen sisaruskatraan nuorin, ja tänä kesänä, kun testamentti oli lopulta hyväksytty, tyhjensimme hänen asuntoaan. Ei tätini mikään tavaroitten keräilijä ollut, maalaistalossa hankalien matkojen takana lapsuutensa elänyt ihminen. Mutta pitkän elämän aikana ihmiselle kertyy tavaraa, ja vaikka täti kenties oli aikonut eläkevuosinaan niitä järjestellä ja karsia, niin siihen eivät hänen voimansa enää riittäneet. Omia lapsia hänellä ei ollut, ja niin jouduimme me sisarusten lapset remmiin. Helppo tehtävä se ei ollut, sen tietää jokainen vanhempiensa tai jonkun muun jäämistöä selvitellyt ihminen.
Keskieurooppalainen kalenteri ja kuolema eivät juhannusta tunne
En käy säännöllisesti kampaajalla, en nauti siitä, että joku hypistelee tukkani, päinvastoin: minusta kampaajalla käynti muistuttaa hammaslääkärillä käyntiä. Mutta yhtä lailla kuin hammaslääkäriin on kampaajallekin joskus pakko mennä. Keväällä siirsin aikavarauksen tekoa niin pitkään kuin mahdollista, ensin koronaan sairastumisen takia, sitten silkkaa laiskuuttani, ja kun lopulta tartuin puhelimeen ja tilasin ajan, sain sen lauantaiksi, 25. kesäkuuta.
Keskieurooppalainen kalenteri ja kuolema eivät juhannusta tunne
En käy säännöllisesti kampaajalla, en nauti siitä, että joku hypistelee tukkani, päinvastoin: minusta kampaajalla käynti muistuttaa hammaslääkärillä käyntiä. Mutta yhtä lailla kuin hammaslääkäriin on kampaajallekin joskus pakko mennä. Keväällä siirsin aikavarauksen tekoa niin pitkään kuin mahdollista, ensin koronaan sairastumisen takia, sitten silkkaa laiskuuttani, ja kun lopulta tartuin puhelimeen ja tilasin ajan, sain sen lauantaiksi, 25. kesäkuuta.
Aivosumua
Aivosumua, mitä se on, ihmettelin ennen. Koronan jälkiseurauksena sellaista saattaa esiintyä, luin silloin tällöin, mutta tarkempaan selostukseen siitä, mistä on kyse, en koskaan törmännyt. Mutta nyt tiedän, mitä se on: minulla on aivosumua.
Aivosumua
Aivosumua, mitä se on, ihmettelin ennen. Koronan jälkiseurauksena sellaista saattaa esiintyä, luin silloin tällöin, mutta tarkempaan selostukseen siitä, mistä on kyse, en koskaan törmännyt. Mutta nyt tiedän, mitä se on: minulla on aivosumua.
Testatkaa, testatkaa,…
Puhelimeni kilahti aamupäivällä, sain tekstiviestin, jonka lähettäjäksi oli merkitty Wienin kaupunki. Avasin sen: „PCR-testinne tulos on tässä linkissä“, luki puhelimen ruudussa. Avasin linkin mutkikkaan koodin avulla ja luin testituloksen: negatiivinen. Vaikkei tulos yllättänyt – hämmästynyt olisin ollut, jos ruudussa olisi ollut sana positiivinen – jonkinlaisen pienen jännityksen tunsin silti viestiä avatessani.
Testatkaa, testatkaa,…
Puhelimeni kilahti aamupäivällä, sain tekstiviestin, jonka lähettäjäksi oli merkitty Wienin kaupunki. Avasin sen: „PCR-testinne tulos on tässä linkissä“, luki puhelimen ruudussa. Avasin linkin mutkikkaan koodin avulla ja luin testituloksen: negatiivinen. Vaikkei tulos yllättänyt – hämmästynyt olisin ollut, jos ruudussa olisi ollut sana positiivinen – jonkinlaisen pienen jännityksen tunsin silti viestiä avatessani.
Luetuimmat
Tuoreimmat
Vanhainkoti Kotirannassa juodaan nyt punaista maitoa ja nautitaan leivällä täysrasvaisesta juustosta – Voimia otti toiveet huomioon ja pyytää paljon palautetta ikäihmisten ruuista
Ennakkoäänestys käynnistyi keskiviikkona – mukavasti väkeä, ei ruuhkia
Sähkön hinta hirvittää – gallupvastaajat ovat ottaneet avuksi puulämmitystä ja pörssisähköä: "Oli hirveä shokki, kun Vattenfallilta tuli tieto, että uusi sopimus alkaa helmikuussa ja hinta on 48 senttiä kilowattitunnilta"
Father’s Hope valloitti Vermon toistamiseen: tällä viikolla lisää jännitettävää
Ampumahiihtäjä Hetastiina Hurstin SM-mitalitili karttui viestihopealla
Puoli tusinaa: Rippikoulussa ulkoläksyn harjoittelu jäi mieleen
Father’s Hope valloitti Vermon toistamiseen: tällä viikolla lisää jännitettävää
Neuvolasiiven purkutöistä saatiin viisi tarjousta – vielä odotetaan Museoviraston ja ely-keskuksen lausuntoa
Lukijakuvat
Raimo Västilä
Videot
Kunnanvaltuusto kokoontuu valtuustosalissa. Kuva helmikuun valtuuston kokouksesta.
Sirkku Somero
