Vaa­li­päi­vän aa­mu. Il­man sil­mä­la­se­ja­kin ero­tan et­tä tai­vaal­la möt­köt­tää ta­na­kat, har­maat pil­vi­mas­sat. Avoi­mes­ta ik­ku­nas­ta on koko yön kuu­lu­nut ve­si­sa­teen vuo­las­ta ro­pi­naa.

Har­mil­lis­ta, et­ten viit­si­nyt vie­lä ei­len kan­taa kaik­kia vi­her­kas­ve­ja suih­kuun ulos. Pak­sut pil­vet to­sin lu­paa­vat, et­tä kui­vil­le si­sä­kas­veil­le oli­si vir­kis­tys­tä lu­vas­sa vie­lä päi­vän mit­taan.

Sade on nyt laan­tu­nut ja mus­ta­ras­tas käyt­tää ti­lai­suu­den heti hy­väk­seen ja kuu­lut­taa re­vii­ri­ään, et­tei kel­le­kään sa­teen lo­mas­sa tule vää­riä kä­si­tyk­siä kuu­si­kon kau­nis ää­ni­sim­mäs­tä lin­nus­ta.

Ma­kaan kis­sa ma­han pääl­lä ja an­nan aja­tus­ten pouk­koil­la. Koi­tan jo ma­kus­tel­la aja­tuk­sel­la ää­nes­tä­mi­ses­tä. Näen jo kel­tai­sen ky­lä­kou­lun pi­ha­pii­rin, sit­ten läi­käh­tää huo­li sii­tä, et­tä olen hu­kan­nut ää­nes­tys­pa­pe­rit. En iki­nä muis­ta tar­vi­taan­ko nii­tä var­si­nai­se­na vaa­li­päi­vä­nä.

Kis­san rau­hoit­ta­va ruk­ki an­taa vin­kin et­tä pa­pe­rit ly­my­ä­vät ken­ties työ­pöy­dän lo­put­to­mis­sa pa­pe­ri­pi­nois­sa. Nyt pu­jah­taa pa­pe­ri­pi­nois­ta pie­ny­rit­tä­jän kir­jan­pi­to ilk­ku­maan te­ke­mät­tö­mä­nä sun­nun­tai­aa­mun rau­haa.

Pi­täi­si­kö mi­nun kir­joit­taa muis­ti­lis­tal­le­ni te­ke­mät­tö­mien töi­den li­säk­si myös ää­nes­tä­mi­nen.

Pää­tän tä­nään tie­to­ko­neen si­jaan käyn­nis­tää om­pe­lu­ko­neen. Kel­lo ei ole kah­dek­saa­kaan, ja al­ku­ke­sän valo on he­rä­tel­lyt jo tun­ti sit­ten, vaik­ka vä­sy­mys vie­lä pi­te­lee peit­toa pääl­lä.

Ver­ho­tan­ko­jen ri­pus­ta­mi­seen tar­vi­taan ruu­vi­vään­nin. Näin sen ei­len. Toi­vot­ta­vas­ti ka­don­nut pu­nai­nen lauk­ku­ni on myös sa­mas­sa jem­mas­sa.

Poh­din ver­ho­ja. Löy­dän­kö­hän va­ras­tos­ta so­pi­van kan­kaan. Ris­ki­nä on et­tä kek­sin taas jon­kin has­sun haus­kan vä­li­ai­kais­rat­kai­sun, jos­ta tu­lee py­sy­vä.

Nyt pe­se­mät­tö­mät pyy­kit ja imu­roi­mat­to­mat lat­ti­at hu­jah­ta­vat mie­leen. Pi­tää­kö jo nous­ta rai­vaa­maan kaa­os­ta? Kis­sa sin­nik­kääs­ti keh­rää ma­ha­ni pääl­lä ja es­tää ai­kee­ni. Mie­tin tun­nis­taa­ko kis­sa stres­saan­tu­neen ih­mi­sen ja saa­puu ruk­kei­neen lie­vit­tä­mään kier­tä­jä­her­mon sol­mu­ja vai olen­ko vain läm­min alus­ta no­ko­sil­le. An­nan pyyk­kien ol­la ja jat­kan aja­tus­ten vie­rit­tä­mis­tä.

On­ko­han vaa­li­pai­kal­la lupa tar­jo­ta Ma­ri­an­ne-kark­ke­ja? Pi­tää­kö nyt va­ra­ta ko­li­koi­ta tas­kun poh­jal­le vai on­ko uu­si nor­maa­li vie­nyt ää­nes­tys­pe­rin­teet men­nes­sään.

Mi­hin ai­kaan saa men­nä an­ta­maan ää­nen­sä? Ne pa­pe­rit ovat hu­kas­sa. Oli­si hie­nom­paa tar­kis­taa pa­pe­reis­ta kuin ne­tis­tä. Ruo­ve­si-leh­des­sä­hän se tie­tys­ti lu­kee. Men­nä­kö au­tol­la vai pyö­räl­lä?

Olen ää­nes­tä­nyt vuo­sien var­rel­la myös en­nak­koon mut­ta var­si­nai­se­na vaa­li­päi­vä­nä ää­nen­sä an­ta­mi­nen vaa­leis­sa on jo­ten­kin juh­la­vam­paa ja eri­tyi­sem­pää. To­sin sii­hen si­säl­tyy myös pie­ni ris­ki, et­tä ei pää­se­kään pai­kal­le tai unoh­taa, jot­ka kum­pi­kin ovat ihan var­tee­no­tet­ta­via uh­kia mi­nun koh­dal­la­ni.

Eh­kä sik­si har­maa­ta mai­se­maa tui­jo­tel­les­sa­ni mie­tin va­ka­vis­sa­ni, pi­täi­si­kö mi­nun kir­joit­taa muis­ti­lis­tal­le­ni te­ke­mät­tö­mien töi­den li­säk­si myös ää­nes­tä­mi­nen.

Tu­le­vai­suu­des­sa ää­nes­tä­mi­nen tu­lee epäi­le­mät­tä muut­tu­maan di­gi­taa­li­sek­si ja muis­tut­taa var­mas­ti it­se it­ses­tään. Se tun­tuu aja­tuk­se­na ar­ki­sem­mal­ta, mut­ta me ih­mi­set­hän saam­me it­se päät­tää teem­me­kö sii­tä eri­tyis­tä.

Pää­tän et­tä jos sade pi­tää tau­koa puen siis­tin pai­dan ja me­nen pyö­räl­lä Vi­su­ve­den kou­lul­le ja va­raan ra­haa sekä Ma­ri­an­ne-pus­siin et­tä vaa­li­ke­räyk­seen. Ihan var­muu­den vuok­si.