Kevätseuranta
Mistä alkaa kesä? Siitäkö että hiirenkorvat puissa eivät ole enää hiirenkorvia vaan isoja läpysköitä täynnä lehtivihreää, niin että silmiä häikäisee ja väri tuntuu korvien takana kohinana, kun veri lähtee virtaamaan. Vai ehkä siitä, kun hyttyset purjehtivat auttamaan kasvimaan perustamisessa?
Kevään alku on yhtä hiiviskelevää ja kuitenkin yhtä aikaa voimakasta ja hurjaa. Talvella pitkän pimeän jälkeen arastelen valoisia iltoja. Kehtaanko lähteä enää hiihtämään koulun viereistä peltoa? Samaa latua, kierros toisensa perään. Valoisassa joku voi vielä nähdä. Pimeässä on ollut jotenkin turvallista.
Sitten tulee ensimmäiset lämpimät päivät. Hetkeksi voi ottaa jo pipon pois päästä. Aurinkolasitkin on aivan naarmuilla pyörittyään laatikon pohjalla. Mutta annas olla, talvi ja kevät kietoutuvat toisiinsa. Talven häntä piiskaa turhat luulot pois kevyemmän takin valinnasta ja auttaa valitsemaan vuorelliset kumisaappaat jalkineiksi.
Miksei kevät voisi tulla kaamealla kohahduksella.
Kuitenkin hitaasti, hyvin hitaasti lumikerros alkaa vajota. Tuskallisen hitaasti, jos minulta kysytään. Miksei kevät voisi tulla kaamealla kohahduksella. Yhtenä aamuna maa lainehtisi ja lumet ja jää olisivat poissa.
Onneksi kevät tulee omaan tahtiinsa. Me suoratoistopalveluiden äärelle jumiutuneet kultakalaakin kärsimättömämmät nykyihmiset, puhun itsestäni, joudumme väkisin kokemaan kevään sen äärimmäisessä härkäpäisyydessään juuri niin oikukkaana ja hitaana kuin se itse tahtoo.
Odotin kauan mustarastasta tänä keväänä. Ensimmäisen kerran kuulin sen kun pellolla oli hankikanto. Pajunkissat olivat silloin vielä vaatimattomia. Joutsenet tulivat tänä keväänä kärkijoukoissa, ainakin minun tutkaani. Kurkien huuto pelloilta tuo keväällä jotenkin erilaisen tunnelman kuin syksyisin. Siinä ei ole syksyistä mystisyyttä ja haikeutta, siinä on terhakkuutta ja päättäväisyyttä.
Vaikka kevään tulo osaakin madella, ovat sulanut piha, tennarikeli ja vapaana lainehtiva lahti ovat aina yhtä pysäyttäviä. Yhtenä aamuna vedenkeitintä täyttäessä havahdun siihen, että piha onkin sula. Iltapäivän aurinko saa laineiden heijastukset väreilemään katossa ruokapöydän päällä. Jäät ovat sulaneet myös järvestä.
Uimaan ei tarvitse enää mennä tummanpuhuvien, majesteettisten jäälauttojen tai pienestä töytäisystä kiliseviksi jääpuikoiksi hajoavien jäiden sekaan vaan vesi lainehtii jo vapaana. Hyytävän kylmää vesi on edelleen. Metsästä vielä valuvista sulamisvesistä kertoo vedenpinnan nousu kalliolla.
Hyytävän kylmää vesi on edelleen.
Maaliskuussa kylvetyt hontelot tomaatin taimet pääset totuttelemaan ulos, kun kevät lopulta malttaa antaa auringon lämmittää. Leijonankitojen taimia on ihan liikaa ja loput siemenet ovat unohtuneet pussiin hyllylle. Kylvöinnostukseni lopahtaa viimeistään toukokuuhun mennessä.
Kevät on jatkuvaa muutosta ja myllerrystä. Kun tahti hidastuu ja lehdet puissa pulskistuvat alkaa kesä jo kolkutella. Terminen kesä alkaa Ilmatieteen laitoksen mukaan, kun vuorokauden keskilämpötila malttaa pysyä kymmenen lämpöasteen paremmalla puolella.
Näin kevätseurannan harrastelijana taidan tyytyä omiin tulkintoihini. Kuten koivun lehtien tiirailuun ja oman kasvimaa-aktiivisuuteni mittarointiin sekä tomeran kirjosiepon odotteluun. Peipothan ovat jo täällä. Oivallinen mittari kesän alkamisesta on myös uintipyrähdysten venyminen. Kesä on alkanut aivan varmasti, kun lapset porhaltavat pyyhkeet lepattaen uimaan eivätkä suostu varttituntiin lopettamaan molskimista.