Mah­ta­va hom­ma, hoh­ta­va mam­ma! 12 vuo­den asu­mi­sen jäl­keen opin lo­pul­ta oi­ke­an näp­päi­nyh­dis­tel­män, jol­la saa ali­pai­nei­neen ta­lon si­säl­le, jot­ta tu­li­pe­sä syt­tyy pa­rem­min. Ei­hän sii­nä tuu­le­tet­tu­kaan kuin viik­ko put­keen joka aa­mu.

Pää­tin syk­syn alus­sa aloit­ta säh­kön­sääs­tö­hen­ges­sä aa­mu­tee­ni keit­te­lyn puu­hel­lal­la. Van­hem­pa­ni ovat ai­na keit­tä­neet aa­mu­puu­ron puu­hel­lal­la. Ke­sät tal­vet. Sii­nä on sääs­ty­nyt ai­ka­moi­nen mää­rä säh­köä. Me seu­raa­vat su­ku­pol­vet olem­me to­sin ne säh­köt jo eh­ti­neet käyt­tä­mään mo­neen ker­taan.

Muis­tan näh­nee­ni lu­kui­sia säh­kön­sääs­tö­vink­ke­jä vuo­sien var­rel­la. Nyt tai­taa ol­la ai­ka kai­vaa kaik­ki vin­kit ja poi­mia siel­tä edes muu­ta­ma omaan elä­mään so­pi­va elä­män­ta­pa­muu­tos.

Si­tä­hän se on. Jos ha­lu­aa ope­tel­la uu­den asi­an, on en­sin ope­tel­ta­va pois sii­tä van­has­ta ta­vas­ta, et­tä tu­lee ti­laa uu­del­le ru­tii­nil­le. Yh­den asi­an muut­ta­mi­ses­sa mul­lis­tuu koko pa­ket­ti. Sik­si kai vii­saat neu­vo­vat­kin, et­tä kan­nat­taa ope­tel­la vain yk­si muu­tos ker­ral­la.

Al­kuin­nos­tus aut­taa aloit­ta­mi­ses­sa. Kun mo­ti­vaa­tio on löy­ty­nyt, niin aloit­ta­mi­nen on help­poa. Kun saa­vut­taa sen en­sim­mäi­sen haas­teen, niin pun­ni­taan jak­saa­ko pon­nis­tel­la sen yli. Tyh­jä puu­kop­pa aa­mul­la vaa­tii pien­tä pun­nin­taa, on­ko ok jät­tää yk­si päi­vä vä­lis­tä ja jat­kaa huo­men­na opet­te­lua vai malt­taa­ko odot­taa hie­man kau­em­min aa­mu­tee­tä.

Ar­mol­li­suus ja sin­nik­kyys ovat ko­e­tuk­sel­la, kun ker­ta tai pari jää­kin vä­lis­tä, oli kyse len­kil­lä käyn­nis­tä tai puu­hel­lan läm­mit­tä­mi­ses­tä. Ai­na voi kol­man­nel­la tai nel­jän­nel­lä ker­ral­la jäl­leen pa­la­ta uu­teen ru­tii­niin.

Joku on ar­vi­oi­nut, et­tä uu­si asia vaa­tii 21 päi­vää eli kol­me viik­koa, jot­ta sen op­pii. En muis­ta pääs­see­ni niin pit­käl­le iki­nä il­man suk­laa­ta.

Mi­ten tun­tuu­kin, et­tä sel­lai­set unel­mat, jois­sa on it­se pari tuu­maa ka­pe­am­pi ja hur­jas­ti sals­ke­am­pi, mei­naa­vat jää­dä puo­li­tie­hen. Moni sel­lai­nen tyl­sem­pi asia, ku­ten Wil­man tai uu­den pe­su­ko­neen käyt­tä­mi­nen sen si­jaan li­vah­ta­vat elä­mään ihan tuos­ta noin vain huo­maa­mat­ta. Tä­män yh­tä­lön rat­kai­se­va per­so­nal trai­ner mah­taa tul­la äve­ri­ääk­si.

Teen himo toi­mii mi­nul­la aju­ri­na täs­sä puu­hel­lan käy­tön opet­te­lus­sa. Mo­ne­na aa­mu­na on­nis­tuin jok­seen­kin on­net­to­ma­na pe­sän sy­tyt­tä­jä­nä keit­tä­mään aa­mu­tee­ni ihan kun­ni­al­la. Sit­ten is­ki ma­ta­la­pai­ne ja koko per­he tot­tui pa­lo­hä­lyt­ti­men rai­lak­kaa­seen lau­luun aa­mui­sin. Myös rei­pas, spar­ta­lai­nen lä­pi­ve­to­tuu­le­tus te­räs­ti ham­pai­den pe­sua.

Nyt uu­den näp­päi­nyh­dis­tel­män opit­tu­a­ni on­kin jän­nit­tä­vä näh­dä, kuin­ka aa­mu­tee­ni val­mis­tuu. Kis­so­ja mah­taa to­sin har­mit­taa, kun aa­mul­la ei pää­se­kään enää niin su­ju­vas­ti si­sään ja ulos.

An­na Häy­ry­nen

Ruo­ve­si-leh­den blo­gis­ti