Teen ai­na­kin het­kel­li­ses­ti on­nis­tu­neen, aa­mu­pa­lan mit­tai­sen in­ter­ven­ti­on las­ten pe­li­suun­ni­tel­miin ja ka­tan aa­mu­pa­lan heil­le ja tar­joi­len sen Pelt­sin toi­nen luon­to -sar­jan kera. Kun aa­mu­pa­las­ta on enää mu­ru­sia, kak­si pork­ka­naa ja Pelt­si jäl­jel­lä, jään it­se oman tee­mu­ki­ni kans­sa töl­löt­tä­mään Hal­tin hui­pu­tus­ta.