Teen ai­na­kin het­kel­li­ses­ti on­nis­tu­neen, aa­mu­pa­lan mit­tai­sen in­ter­ven­ti­on las­ten pe­li­suun­ni­tel­miin ja ka­tan aa­mu­pa­lan heil­le ja tar­joi­len sen Pelt­sin toi­nen luon­to -sar­jan kera. Kun aa­mu­pa­las­ta on enää mu­ru­sia, kak­si pork­ka­naa ja Pelt­si jäl­jel­lä, jään it­se oman tee­mu­ki­ni kans­sa töl­löt­tä­mään Hal­tin hui­pu­tus­ta.

Up­pou­dun täy­sil­lä upei­siin mai­se­miin, jot­ka au­ke­a­vat ruu­dul­ta.

Suh­tau­dun erä­seik­kai­lui­hin hie­man pe­lon­se­kai­ses­ti. Olen täy­sin va­kuut­tu­nut, et­tä en La­pin erä­maas­ta löy­täi­si ta­kai­sin ih­mis­ten il­moil­le ja sa­mal­la olen ko­vas­ti kiin­nos­tu­nut jyl­his­tä mai­se­mis­ta. Up­pou­dun täy­sil­lä upei­siin mai­se­miin, jot­ka au­ke­a­vat ruu­dul­ta.

Ei kes­tä kui­ten­kaan kau­aa, kun hui­ke­al­la kes­kit­ty­mis­ky­vyl­lä­ni olen jo goog­laa­mas­sa täyt­tä pää­tä ja lu­es­ke­len sitä sun tätä eräi­lyyn liit­ty­vää. Lo­pul­ta hiih­to­va­el­luk­sen koh­dal­la luo­vu­tan ja pää­tän, et­tä pel­lon kier­tä­mi­nen suk­sil­la lie­nee tuh­din aa­mu­pa­lan jäl­keen mi­nul­le so­pi­vin eräi­mai­nen tal­vi­la­ji.

Sain kui­ten­kin vies­tin, et­tä la­tu­ko­ne­kin on juu­ri kiin­nos­tu­nut pel­lon kier­tä­mi­ses­tä, jo­ten tal­vi­la­jeis­ta aa­mu­pa­lan su­lat­te­luun va­li­koi­tuu pyö­räi­ly. Nas­ta­ren­kai­ta en ole vie­lä ähel­tä­nyt pyö­rään al­le mut­ta las­ken ren­gas­pai­nei­ta ja pi­dän peuk­ku­ja et­ten pyl­läh­täi­si.

Muu­ta­ma ki­lo­met­ri lu­mi­sia tei­tä muis­tut­taa taas mi­ten haus­kaa pyö­räi­ly on. Il­man äk­ki­näi­siä liik­kei­tä py­syn pys­tys­sä­kin koko mat­kan.

Pyö­räi­ly ei eh­kä ole kaik­kein tyy­pil­li­sim­piä tal­vi­la­je­ja mut­ta luon­nis­tuu kyl­lä ja mitä pul­le­am­mat pak­su­ren­kaat tai tiu­ha va­li­koi­ma nas­to­ja sitä var­mem­paa on mat­kan­te­ko. Otan nas­tat­to­man pyö­räi­lyn tek­ni­sen har­joi­tuk­sen kan­nal­ta. Vii­me tal­ven lu­mi­pyö­räi­lyis­tä am­men­sin ke­sän pyö­räi­lyi­hin us­kal­lus­ta.

Vil­la­suk­ka­juok­su pi­me­ä­nä tal­vi-il­ta­na met­sä­teil­lä ja po­luil­la on ai­ka mes­se­vää.

Oma tal­vi­la­ji­suo­sik­ki­ni sen si­jaan vaa­tii muh­ke­at vil­la­suk­ka­va­ras­tot. Olen hu­rah­ta­nut vil­la­suk­ka­juok­suun. Vil­la­suk­ka­juok­su pi­me­ä­nä tal­vi-il­ta­na met­sä­teil­lä ja po­luil­la on ai­ka mes­se­vää. Ken­gä­tön höm­pöt­te­ly osoit­tau­tui yl­lät­tä­en myös koko per­heen la­jik­si. Sii­nä mis­sä me van­hem­mat pys­tym­me kol­me ki­lo­met­riä puk­sut­te­le­maan, en­nen kuin poh­jeet uu­vah­ta­vat, jak­sa­vat ke­vy­et lap­set pin­koa sa­man mat­kan vä­lil­lä lu­mi­pöyk­kyi­hin su­kel­lel­len.

Vil­la­suk­ka­juok­su on eh­do­ton var­pai­den ve­ren­kier­ron käyn­nis­tä­jä. Joka len­kin jäl­keen koko jal­ka­te­rä heh­kuu läm­pöä. Eri­no­mai­nen laji is­tu­ma­työ­läi­sel­le. Al­ku pi­tää vain ot­taa va­ro­vas­ti, et­tä ja­lat tot­tu­vat sii­hen, et­tä niil­tä on vie­ty ken­gän suo­ma tuki ym­pä­ril­tä. Jou­tu­vat nak­ki­var­paat it­se hom­miin!

It­se pi­dän eni­ten pi­me­äs­sä hiih­tä­mi­ses­tä. Sii­hen liit­tyy jo­kin tur­val­li­sen mö­röt­tä­mi­sen tun­ne.

Van­ha kun­non murt­sik­ka eli mur­to­maa­hiih­to­kaan ei petä työ­päi­vän jäl­keen. Tyl­sä, jat­ku­va, väi­tän jopa me­di­ta­tii­vi­nen koko ke­hon lii­ke an­taa aja­tuk­sil­le mah­dol­li­suu­den va­el­taa ja ris­teil­lä, eh­kä joku oi­val­lus­kin saat­taa siel­lä la­dul­la syn­tyä. It­se pi­dän eni­ten pi­me­äs­sä hiih­tä­mi­ses­tä. Sii­hen liit­tyy jo­kin tur­val­li­sen mö­röt­tä­mi­sen tun­ne. Se on hy­vin rau­hoit­ta­vaa. Ke­vä­tau­rin­ko tuo taas mai­se­man nä­ky­väk­si ja tä­räyt­tää pi­sa­mat pi­pon al­ta pil­kis­tä­vään ne­nään ja he­rät­te­lee mö­röt­te­li­jän­kin.

Las­ten kans­sa hiih­tä­mi­nen ei ole yh­tä simp­pe­liä kuin vil­la­suk­ka­juok­su. Tar­vi­taan muu­ta­kin kuin läjä vil­la­suk­kia. Va­rus­tei­den pi­tää ol­la kun­nos­sa tai is­kee la­tu­rai­vo. Toki se is­kee ai­kui­seen­kin, jos ka­lus­to ei mei­naa pe­la­ta.

Tänä tal­ve­na en vie­lä ole ko­keil­lut mat­ka­luis­te­lun me­di­ta­tii­vi­suut­ta. Se su­juu myös kau­no­luis­ti­mil­la, sii­tä mi­nul­la on ko­ke­mus­ta. Ko­kei­le­mat­ta tänä tal­ve­na ovat myös lu­mi­ken­käi­ly ja mo­nen ke­hu­ma liu­ku­lu­mi­ken­käi­ly. Mut­ka­mä­ki­kin on täl­tä tal­vel­ta vie­lä jää­nyt. Pulk­ka­mä­keen sen si­jaan pää­see ihan omas­sa pi­has­sa­kin.

Huo­maan et­tä lu­mi­nen tal­vi tar­jo­aa var­si­nai­sen ul­ko­na­liik­ku­jan run­sau­den pu­lan. Tämä tal­vi on hem­mo­tel­lut ul­koi­li­jaa eri­tyi­sen pit­kän ajan. Mah­dol­li­suuk­sia oli­si jopa nii­hin hui­kei­siin erä­seik­kai­lui­hin­kin as­ti mut­ta pie­ni­muo­toi­sem­pi­a­kin ar­keen pa­rem­min mah­tu­via mi­ni­seik­kai­lu­ja lu­mi­nen tal­vi tar­jo­aa yl­lin kyl­lin. Seu­raa­vak­si olen päät­tä­nyt ko­keil­la avan­tou­in­tia!