Puhelimeni kilahti aamupäivällä, sain tekstiviestin, jonka lähettäjäksi oli merkitty Wienin kaupunki. Avasin sen: „PCR-testinne tulos on tässä linkissä“, luki puhelimen ruudussa. Avasin linkin mutkikkaan koodin avulla ja luin testituloksen: negatiivinen. Vaikkei tulos yllättänyt – hämmästynyt olisin ollut, jos ruudussa olisi ollut sana positiivinen – jonkinlaisen pienen jännityksen tunsin silti viestiä avatessani.
Huvikseni en eilen testiä tehnyt, syy oli se, että aion mennä läheiseen hoivakotiin viemään tulppaanikimpun pitkäaikaiselle tuttavalleni, rouvalle, jolla on tänään syntymäpäivä. Hoivakotiin ei Wienissä pääse, vaikka on ottanut kaikki tarjolla olevat kolme rokotusta, vaan niitten lisäksi pitää näyttää negatiivinen PCR-testitulos, joka ei ole 48 tuntia vanhempi.
Testin tekeminen on Wienissä helppoa: varttitunnin kävelymatkan päässä asunnostani on ns. testikatu, jolla on parakkeja, jokaisessa kaksi testipistettä. (Vastaavia testipisteitä on joka puolella kaupunkia.) Ensin menen ilmoittautumisluukulle, näytän puhelimesta QR-koodini – jokaisella on ensimmäisen testin jälkeen oma koodinsa – ja henkilöllisyystodistukseni, ja muutaman sekunnin perästä saan puhelimeeni tekstiviestin, joka vahvistaa oikean yhteyden. Toiselta luukulta saan testitarvikkeet. Kaadan pienen ampullin sisällön suuhuni ja kurlaan sitä hetken ja sitten syljen sen pillin avulla lasiputkeen, jonka suljen ja annan takaisin. Siinä kaikki. Viimeistään 24 tunnin sisällä saan testituloksen puhelimeeni.
Olen ymmärtänyt, että Wienissä testataan eniten Euroopassa, ehkä eniten koko maailmassa. Täällä todella luotetaan siihen,että juuri testaamalla saadaan korona – myös sen omicron-variantti – pysymään aisoissa. Se, joka saa positiivisen testituloksen, joutuu eristäytymään viideksi päiväksi kotiin ja voi vasta tehtyään negatiivisen tarkistustestin palata työelämään tai osallistua sosiaalisiin tilanteisiin.
Itsestään selvää on myös se, että jos menen kahvilaan, ravintolaan tai leffaan, joudun näyttämään rokotustodistukseni. Vakuutussyistä minulla oli pitkään vain vanhanaikainen paperinen rokotustodistus, mutta se kyllä kelpasi aivan yhtä hyvin kuin se vihreä passi, jonka lopulta sain puhelimeeni. Se on kätevä, on vain oltava tarkkana, ettei puhelimen akku lopu juuri kun todistus on näytettävä.
Maskeista ei Wienissä enää edes keskustella, ne on hyväksytty osaksi arkielämää. Yleisissä kulkuneuvoissa on jokaisen käytettävä FFP2-maskia, siitä ei voi lipsua. Tietysti täälläkin on niitä, jotka asettuvat poikkiteloin yleisiä määräyksiä vastaan, mutta ratikassa se on tyhmä teko: jos joku ei kuljettajan kehotuksista huolimatta suostu nostamaan kahvifiltterimaskia naamalleen, ratikka pysähtyy eikä jatka matkaa, ennen kuin poliisi tulee paikalle. Turhaa pullikointia, joka tulee kalliiksi!
Ulkona lenkillä voi sentään hengittää ilman maskia, kunhan välttää jalkakäytävien ruuhkakohtia. Ulkoilijoille onkin tullut sinänsä huvittava tapa väistyä ajoradalle, kun joku tulee vastaan; ei se ole epäkohteliaisuutta, vaan toisen huomioon ottamista. Ja juuri toisten ihmisten huomioonottamisesta on koronarajoitusten hyväksymisessä ja niitten noudattamisessa kyse, se on hyvä pitää mielessä. Ehkä se vähän helpottaa, kun väsymys ja epätoivo joskus valtaa muielen: eikö tämä koskaan lopu!
Wien 22.2.2022
Wienin evankelis-luterilainen kirkko kampanjoi tänä talvena tarjoamalla “lämpimän sunnuntai-iltapäivän“ niille, jotka joutuvat miettimään, syövätkö vatsansa täyteen vai käyttävätkö mieluummin vähät rahansa asunnon lämmittämiseen. Lämmittelemään ja seurustelemaan voivat tulla kaikki, jotka ovat yksinäisiä ja kaipaavat juttuseuraa; kutsu on avoin, kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita.
Wienin evankelis-luterilainen kirkko kampanjoi tänä talvena tarjoamalla “lämpimän sunnuntai-iltapäivän“ niille, jotka joutuvat miettimään, syövätkö vatsansa täyteen vai käyttävätkö mieluummin vähät rahansa asunnon lämmittämiseen. Lämmittelemään ja seurustelemaan voivat tulla kaikki, jotka ovat yksinäisiä ja kaipaavat juttuseuraa; kutsu on avoin, kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita.
Suomalaisissa joulumyyjäisissä on perinteisesti aina myös arpajaiset ja pitkä lista arpajaisvoittoja, joita firmat lahjoittavat Suomalaiselle kouluyhdistykselle, myyjäisten pääjärjestäjälle. Päävoitto on Finnairin meno-paluulippu Helsinkiin. Arvonta suoritetaan myyjäisten loppupuolella.
Suomalaisissa joulumyyjäisissä on perinteisesti aina myös arpajaiset ja pitkä lista arpajaisvoittoja, joita firmat lahjoittavat Suomalaiselle kouluyhdistykselle, myyjäisten pääjärjestäjälle. Päävoitto on Finnairin meno-paluulippu Helsinkiin. Arvonta suoritetaan myyjäisten loppupuolella.
Wienin paikallisseurakunnassani pidettiin tänään solidaarisuusjumalanpalvelus ja muistettiin Iranin kansan taistelua ihmisoikeuksien puolesta; naisten oikeudet ovat ihmisoikeuksia, ei niitä voi erottaa omaksi kategoriakseen, muistutti pastorimme seurakuntaa. Saarnan yhteydessä kolme seurakunnan iranilaista jäsentä kertoi oman näkemyksensä nykytilanteesta kotimaassaan ja alttarin viereen viritetyltä skreeniltä näimme lukemattomien mielenosoituksissa ammuttujen, etupäässä nuorten, kuvia.
Wienin paikallisseurakunnassani pidettiin tänään solidaarisuusjumalanpalvelus ja muistettiin Iranin kansan taistelua ihmisoikeuksien puolesta; naisten oikeudet ovat ihmisoikeuksia, ei niitä voi erottaa omaksi kategoriakseen, muistutti pastorimme seurakuntaa. Saarnan yhteydessä kolme seurakunnan iranilaista jäsentä kertoi oman näkemyksensä nykytilanteesta kotimaassaan ja alttarin viereen viritetyltä skreeniltä näimme lukemattomien mielenosoituksissa ammuttujen, etupäässä nuorten, kuvia.
Puolitoista vuotta sitten kuollut Kirsti-tätini oli 11-päisen sisaruskatraan nuorin, ja tänä kesänä, kun testamentti oli lopulta hyväksytty, tyhjensimme hänen asuntoaan. Ei tätini mikään tavaroitten keräilijä ollut, maalaistalossa hankalien matkojen takana lapsuutensa elänyt ihminen. Mutta pitkän elämän aikana ihmiselle kertyy tavaraa, ja vaikka täti kenties oli aikonut eläkevuosinaan niitä järjestellä ja karsia, niin siihen eivät hänen voimansa enää riittäneet. Omia lapsia hänellä ei ollut, ja niin jouduimme me sisarusten lapset remmiin. Helppo tehtävä se ei ollut, sen tietää jokainen vanhempiensa tai jonkun muun jäämistöä selvitellyt ihminen.
Puolitoista vuotta sitten kuollut Kirsti-tätini oli 11-päisen sisaruskatraan nuorin, ja tänä kesänä, kun testamentti oli lopulta hyväksytty, tyhjensimme hänen asuntoaan. Ei tätini mikään tavaroitten keräilijä ollut, maalaistalossa hankalien matkojen takana lapsuutensa elänyt ihminen. Mutta pitkän elämän aikana ihmiselle kertyy tavaraa, ja vaikka täti kenties oli aikonut eläkevuosinaan niitä järjestellä ja karsia, niin siihen eivät hänen voimansa enää riittäneet. Omia lapsia hänellä ei ollut, ja niin jouduimme me sisarusten lapset remmiin. Helppo tehtävä se ei ollut, sen tietää jokainen vanhempiensa tai jonkun muun jäämistöä selvitellyt ihminen.
En käy säännöllisesti kampaajalla, en nauti siitä, että joku hypistelee tukkani, päinvastoin: minusta kampaajalla käynti muistuttaa hammaslääkärillä käyntiä. Mutta yhtä lailla kuin hammaslääkäriin on kampaajallekin joskus pakko mennä. Keväällä siirsin aikavarauksen tekoa niin pitkään kuin mahdollista, ensin koronaan sairastumisen takia, sitten silkkaa laiskuuttani, ja kun lopulta tartuin puhelimeen ja tilasin ajan, sain sen lauantaiksi, 25. kesäkuuta.
En käy säännöllisesti kampaajalla, en nauti siitä, että joku hypistelee tukkani, päinvastoin: minusta kampaajalla käynti muistuttaa hammaslääkärillä käyntiä. Mutta yhtä lailla kuin hammaslääkäriin on kampaajallekin joskus pakko mennä. Keväällä siirsin aikavarauksen tekoa niin pitkään kuin mahdollista, ensin koronaan sairastumisen takia, sitten silkkaa laiskuuttani, ja kun lopulta tartuin puhelimeen ja tilasin ajan, sain sen lauantaiksi, 25. kesäkuuta.
Aivosumua, mitä se on, ihmettelin ennen. Koronan jälkiseurauksena sellaista saattaa esiintyä, luin silloin tällöin, mutta tarkempaan selostukseen siitä, mistä on kyse, en koskaan törmännyt. Mutta nyt tiedän, mitä se on: minulla on aivosumua.
Aivosumua, mitä se on, ihmettelin ennen. Koronan jälkiseurauksena sellaista saattaa esiintyä, luin silloin tällöin, mutta tarkempaan selostukseen siitä, mistä on kyse, en koskaan törmännyt. Mutta nyt tiedän, mitä se on: minulla on aivosumua.
Luetuimmat
Tuoreimmat
Metsäjänis oli vapun alla vielä lähes valkoinen. Jänöjussi kuvattiin 28. huhtikuuta Ruoveden Pilkotulla.
Esko Lahtinen
Kunnanvaltuusto kokoontuu valtuustosalissa. Kuva helmikuun valtuuston kokouksesta.
Sirkku Somero
Uutiset
Elämänmeno
Kulttuuri
Pääkirjoitus
Kolumnit
Blogit
Kirkonkellot
Yleisöltä
Lukijan kuva
Jätä ilmoitus Ruovesi-lehteen
Ruovesi-lehden mediakortti
Jätä ilmoitus Teisko-Aitolahti-lehteen
Teisko-Aitolahti-lehden mediakorttii
Pohjoisviitta-lehden mediakorttii
Rekisteriseloste
Tilaa Ruovesi-lehti
Osoitteenmuutos Ruovesi-lehti
Tilaa Teisko-Aitolahti
Osoitteenmuutos Teisko-Aitolahti
Ruoveden Sanomalehti Oy • Honkalantie 2 • 34600 Ruovesi •
Puh. 03 476 1400 • Rekisteriseloste