Testatkaa, testatkaa,…
Puhelimeni kilahti aamupäivällä, sain tekstiviestin, jonka lähettäjäksi oli merkitty Wienin kaupunki. Avasin sen: „PCR-testinne tulos on tässä linkissä“, luki puhelimen ruudussa. Avasin linkin mutkikkaan koodin avulla ja luin testituloksen: negatiivinen. Vaikkei tulos yllättänyt – hämmästynyt olisin ollut, jos ruudussa olisi ollut sana positiivinen – jonkinlaisen pienen jännityksen tunsin silti viestiä avatessani.
Huvikseni en eilen testiä tehnyt, syy oli se, että aion mennä läheiseen hoivakotiin viemään tulppaanikimpun pitkäaikaiselle tuttavalleni, rouvalle, jolla on tänään syntymäpäivä. Hoivakotiin ei Wienissä pääse, vaikka on ottanut kaikki tarjolla olevat kolme rokotusta, vaan niitten lisäksi pitää näyttää negatiivinen PCR-testitulos, joka ei ole 48 tuntia vanhempi.
Testin tekeminen on Wienissä helppoa: varttitunnin kävelymatkan päässä asunnostani on ns. testikatu, jolla on parakkeja, jokaisessa kaksi testipistettä. (Vastaavia testipisteitä on joka puolella kaupunkia.) Ensin menen ilmoittautumisluukulle, näytän puhelimesta QR-koodini – jokaisella on ensimmäisen testin jälkeen oma koodinsa – ja henkilöllisyystodistukseni, ja muutaman sekunnin perästä saan puhelimeeni tekstiviestin, joka vahvistaa oikean yhteyden. Toiselta luukulta saan testitarvikkeet. Kaadan pienen ampullin sisällön suuhuni ja kurlaan sitä hetken ja sitten syljen sen pillin avulla lasiputkeen, jonka suljen ja annan takaisin. Siinä kaikki. Viimeistään 24 tunnin sisällä saan testituloksen puhelimeeni.
Olen ymmärtänyt, että Wienissä testataan eniten Euroopassa, ehkä eniten koko maailmassa. Täällä todella luotetaan siihen,että juuri testaamalla saadaan korona – myös sen omicron-variantti – pysymään aisoissa. Se, joka saa positiivisen testituloksen, joutuu eristäytymään viideksi päiväksi kotiin ja voi vasta tehtyään negatiivisen tarkistustestin palata työelämään tai osallistua sosiaalisiin tilanteisiin.
Itsestään selvää on myös se, että jos menen kahvilaan, ravintolaan tai leffaan, joudun näyttämään rokotustodistukseni. Vakuutussyistä minulla oli pitkään vain vanhanaikainen paperinen rokotustodistus, mutta se kyllä kelpasi aivan yhtä hyvin kuin se vihreä passi, jonka lopulta sain puhelimeeni. Se on kätevä, on vain oltava tarkkana, ettei puhelimen akku lopu juuri kun todistus on näytettävä.
Maskeista ei Wienissä enää edes keskustella, ne on hyväksytty osaksi arkielämää. Yleisissä kulkuneuvoissa on jokaisen käytettävä FFP2-maskia, siitä ei voi lipsua. Tietysti täälläkin on niitä, jotka asettuvat poikkiteloin yleisiä määräyksiä vastaan, mutta ratikassa se on tyhmä teko: jos joku ei kuljettajan kehotuksista huolimatta suostu nostamaan kahvifiltterimaskia naamalleen, ratikka pysähtyy eikä jatka matkaa, ennen kuin poliisi tulee paikalle. Turhaa pullikointia, joka tulee kalliiksi!
Ulkona lenkillä voi sentään hengittää ilman maskia, kunhan välttää jalkakäytävien ruuhkakohtia. Ulkoilijoille onkin tullut sinänsä huvittava tapa väistyä ajoradalle, kun joku tulee vastaan; ei se ole epäkohteliaisuutta, vaan toisen huomioon ottamista. Ja juuri toisten ihmisten huomioonottamisesta on koronarajoitusten hyväksymisessä ja niitten noudattamisessa kyse, se on hyvä pitää mielessä. Ehkä se vähän helpottaa, kun väsymys ja epätoivo joskus valtaa muielen: eikö tämä koskaan lopu!
Wien 22.2.2022