Kuu­kau­si jou­luun. Vii­me vuo­siin ver­rat­tu­na nyt näyt­tää sii­nä mie­les­sä edel­li­siä vuo­sia pa­rem­mal­ta, et­tä saa­nem­me viet­tää jou­lun ti­lai­suuk­sia il­man hen­ki­lö­ra­joi­tuk­sia ja ko­ro­na­pas­se­ja.

Pal­jon on vuo­teen mah­tu­nut. Seu­ra­kun­ta­vaa­lit ovat ta­ka­na ja uu­sien luot­ta­mus­hen­ki­löi­den ne­li­vuo­tis­kau­si al­kaa. Seu­ra­kun­nan työn­te­ki­jä­po­ru­kas­sa­kin on vuo­den ai­ka­na ol­lut muu­tok­sia, ja li­sää on tu­los­sa. Ka­len­te­ri­vuot­ta on vie­lä vä­hän jäl­jel­lä, mut­ta kirk­ko­vuo­si on jo päät­ty­nyt tuo­mi­o­sun­nun­tai­hin. Seu­ra­kun­nan uu­si vuo­si al­kaa­kin tu­le­va­na sun­nun­tai­na, jol­loin on taas ai­ka lau­laa Hoo­si­an­naa ja kään­tää kat­se koh­ti ad­ven­tin ai­kaa.

Elä­män muu­tos­ten ja epä­var­muu­den kes­kel­lä kir­kol­li­set juh­la­py­hät toi­mi­vat erään­lai­si­na ank­ku­rei­na. Ei nii­den­kään viet­tä­mi­nen jo­kai­sel­la vält­tä­mät­tä vuo­sit­tain täy­sin sa­man­lai­se­na tois­tu, mut­ta tiet­tyä tur­val­li­suu­den tun­net­ta ne tul­les­saan tuo­vat. Jou­lu­na kirk­koon saa­pu­va kun voi ol­la var­ma sii­tä, et­tei jou­lun tär­kein sa­no­ma ole vuo­des­sa muut­tu­nut mi­hin­kään. Jou­lu­e­van­ke­liu­mia kuun­nel­les­sa tai jou­lu­aa­mu­na kynt­ti­läk­ruu­nu­ja kat­sel­les­sa voi to­de­ta, et­tä näin tämä on ai­na oman muis­tin mu­kaan ol­lut ja näin on hyvä.

Muu­tok­sia ei kan­na­ta kos­kaan teh­dä vain muu­tok­sen vuok­si, mut­ta vä­lil­lä tu­lee eteen ti­lan­tei­ta, jol­loin van­hat kons­tit ei­vät enää toi­mi. Tämä on tot­ta myös seu­ra­kun­nas­sa. Toi­von­kin kai­kil­le uu­sil­le ja uu­des­taan va­li­tuil­le val­tuu­te­tuil­le vii­saut­ta teh­dä hy­viä pää­tök­siä.

”Yh­tä pyy­dän, Va­pah­ta­ja, tä­nään yh­tä pyy­dän vain: Näy­tä yh­den päi­vän mat­ka, as­kel, jon­ka tä­nään sain. Kei­den kans­sa, mi­hin suun­taan pol­ku tä­nään avau­tuu? Mil­lä ta­voin Isän tah­to meis­sä tä­nään ta­pah­tuu? An­na, Kris­tus, roh­keut­ta men­nä maas­toon tiet­tö­mään, jos­sa merk­ke­jä en tun­ne, vail­le vas­taus­ta jään. Juu­ri siel­lä si­nuun juur­run, vas­tuu­seen viet laa­jem­paan, taik­ka suos­tun vä­him­mäs­sä us­kol­li­nen ole­maan.” A-M Rait­ti­la, vir­si 525

Ee­va-Kai­sa Pa­lo­vii­ta

vt. kant­to­ri