Ih­mis­ten ja­ka­mi­nen tyt­töi­hin ja poi­kiin, nai­siin ja mie­hiin on van­ha­nai­kais­ta. Ih­mi­siä on joka ta­pauk­ses­sa ai­na­kin kah­den­lai­sia, jo­ten uu­si jako on tar­peen. Yh­det lait­ta­vat lei­vän paah­ti­meen ja ryh­ty­vät te­ke­mään jo­tain sil­lä ai­kaa, kun paah­to­lei­pä val­mis­tuu nau­tit­ta­vak­si. Toi­set sen si­jaan lait­ta­vat lei­vän paah­ti­meen ja odot­ta­vat vie­res­sä, kun lei­pä pomp­paa val­mii­na ylös paah­ti­men ki­das­ta. It­se kuu­lun jäl­kim­mäi­siin.

Mui­ta­kin ja­ko­lin­jo­ja löy­tyy. Ylel­lä on me­neil­lään Mil­joo­na ros­ka­pus­sia -kam­pan­ja ke­sä­kuun al­kuun saak­ka. Kam­pan­jas­sa ke­ho­te­taan ot­ta­maan hans­kat ja ros­ka­pus­si mu­kaan ja poi­mi­maan ros­kia maas­tos­ta. Aja­tus on kan­na­tet­ta­va ja hie­no. Vii­me vuon­na kam­pan­jas­sa ros­kia ke­rät­tiin 200 000 pus­sil­lis­ta. Täs­sä pii­lee yk­si su­den­kuop­pa. Ni­mit­täin se, et­tä ros­kaa­jat jat­ka­vat ros­kaa­mis­taan ta­pah­tui mitä ta­han­sa. Mil­joo­nan ros­ka­pus­sin ke­rää­mi­nen tus­kin lii­kut­taa ym­pä­ris­töön­sä vä­lin­pi­tä­mät­tö­mäs­ti suh­tau­tu­via la­ji­to­ve­rei­tam­me vai pi­täi­si­kö sa­noa lä­jä­to­ve­rei­tam­me.  

Jos kurk­kaam­me toi­mi­vaan kris­tal­li­pal­loon, nä­em­me uh­ka­ku­van tui­jot­ta­van pal­los­ta ta­kai­sin. Jos tänä vuon­na mil­joo­na ros­ka­pus­sia saa­daan täy­teen, en­si vuon­na pus­sien mää­rää pi­tää jäl­leen nos­taa. Vä­li­huo­mi­o­na ker­rot­ta­koon, et­tä Sin­ga­po­res­sa on laki, jon­ka mu­kaan ros­kaa­mi­ses­ta voi saa­da 200 eu­ron sa­kon tai yh­dys­kun­ta­pal­ve­lua, jos­sa jou­tuu sii­vo­a­maan ros­kia. Jul­ki­sen hä­pe­än uh­ka lie­nee te­ho­kas kei­no vä­hen­tää ros­kaa­mis­ta. Jal­ka­puut ja hä­pe­ä­paa­lut ta­kai­sin käyt­töön!

Kuu­lui­sa sa­non­ta Tar­tu het­keen on siis saa­nut kil­pai­li­jan Tar­tu ros­kaan. Ja seu­raa­vak­si näyt­tä­möl­le as­tuu se kuu­lui­sa Toi­saal­ta ja toi­saal­ta -mies. Toi­saal­ta, nääs, kun suu­ri osa ros­kis­ta on ke­sän alus­sa jäl­leen ke­rät­ty, voi tart­tua täy­sil­lä ke­sän viet­toon. Jot­kut tart­tu­vat puu­tar­ha­töi­hin, joi­den­kin teh­tä­vä on tart­tua här­kää sar­vis­ta. Tois­ten in­to­hi­mo on tart­tua kär­päs­lät­kään. Osa käyt­tää kär­päs­pa­pe­ria, jo­hon len­tä­vät ys­tä­väm­me kä­te­väs­ti it­ses­tään tart­tu­vat. Is­kel­mä­mu­sii­kin ys­tä­vät voi­vat muis­taa Ki­kan tart­tu­van ral­lin ja hoi­la­ta Tar­tu tiu­kas­ti ha­nu­riin ja näp­päi­le mua. Sel­vää on, et­tä au­rin­ko­ras­va­pul­loon kan­nat­taa ajois­sa tart­tua, mut­ta olut­pul­los­ta on hyvä ir­rot­taa ote en­nen kuin tuk­ka me­nee ko­ko­naan se­kai­sin.

Vuo­det ei­vät ole si­sa­ruk­sia kes­ke­nään ja men­nei­den ke­sien muis­tot ovat saat­ta­neet tart­tua vain löy­häs­ti mie­lem­me so­pu­koi­hin. Kos­ka nyt näyt­tää sil­tä, et­tä kris­tal­li­pal­lo lak­ka­si toi­mi­mas­ta, em­me osaa en­nus­taa muu­ta kuin sen, et­tä kesä on edes­sä. Sik­si täy­tyy tur­vau­tua pre­si­dent­ti Mau­no Koi­vis­ton lau­sah­duk­seen ja hie­man mu­kail­la sitä: ”El­lem­me var­muu­del­la tie­dä, mil­lai­nen kesä on tu­los­sa, olet­ta­kaam­me, et­tä tu­lee mai­nio ja läm­min kesä.”