Monenko savun kylä?
Kolumni
Keskiaikaisissa maakirjoissa kylän koko määriteltiin kertomalla montako savua siellä oli. Aikana, jolloin ainoa energian lähde oli puu, piipuista nousevien savujen määrä oli hyvinkin pätevä tapa kertoa kylän koko. Monissa kirjoissa kerrotaan talvisesta, tuulettomasta pakkaspäivästä, jolloin savut nousevat suoraan ylös ja jäävät kylän päälle leijumaan kattavana pilvenä.
Sitten tulivat muut konstit, sähkö, öljy, hake ja pelletit, ja lopulta erilaiset pumput, maalämpö-, vesi-ilmalämpö- ja lämpöpumput Savujuovat kapenivat huomaamattomiksi jos niitä oli lainkaan. Omakotiasujat ja maalaistalot hankkivat tietoa erilaisista lämmitysmuodoista, joku vaihtoi energiasta toiseen suhdanteita seuraten.
Nyt maailma on mennyt kovasti levottomaksi. Budjetit paukkuvat niin valtiolla, kunnilla kuin kansalaisillakin. Tykit jylisevät Euroopassa, vakaus ja turvallisuus ovat tipotiessään.
Monessa asiassa on palattava vanhoihin käytäntöihin. Juuri tänään näyttää siltä, että onnea on omistaa talo, jossa on varaava tulisija, uuni, takka tai muu. Onni on täydellistä jos vielä on polttopuita, joilla voi taloa lämmittää.
Energian hinta alkaa olla tavallisen kuluttajan kannalta katsoen sikamainen. Helen, Helsingin Sähkö myy vuoden sopimuksia kiinteään hintaan 56,54 senttiä kWh. Vielä kevättalvella saattoi saada kahden vuoden sopimuksen alle kymmenellä sentillä.
Ei ole vaikeata arvata, että klapit ovat kysyttyä tavaraa mitä pidemmälle ensimmäisiä lumia kohti etenemme.
Valtioiden pomotkaan eivät hallitse tätä päivää eivätkä inflaatiota nostavia hintoja. Ruotsissa on päätetty, että turve on uusiutuva polttoaine. Suomessa se on fossiilinen. Saksa päätti luopua ydinvoimasta. Nyt germaaneilla on hätä kädessä kun öljyhanat ovat kiinni; jäljellä olevia ydinvoimaloita on pakko käynnistellä.
Kukaan ei osaa sanoa mitä sähkön hinnalle tänä syksynä ja talvella tapahtuu. Tai öljyn tai kaasun. Ei ole vaikeata arvata, että klapit ovat kysyttyä tavaraa mitä pidemmälle ensimmäisiä lumia kohti etenemme.
Toisaalta voi olla meille hyväksi palata osittain 1950-1960 – luvuille. Kuvitelkaapa tammikuinen kipakka pakkasaamu. Lunta on kertynyt kylänraitille melkoisesti. Muutama aamuvirkku on liikkeellä karvalakki korvilla kauppakasseineen. Illalla oli juuri kahden tunnin säästötauko sähkönjakelussa. Ritoniemen peltojen yllä leijuu kylän savuista kertynyt oranssin ja harmaan sävyissä aamun kalpeassa auringossa leijuva pilvi. On energiapula.