Tämä säh­kön ja sen hin­nan täy­tei­nen maa­il­mam­me me­nee ai­na vain mut­kik­kaam­mak­si. Ny­kyi­sin on ai­van lii­an ta­vis­ta kuun­nel­la vuon­na 1926 pe­rus­tet­tua Yleis­ra­di­o­ta – nyt ai­kaan­sa seu­raa­va inf­lu­ens­se­ri kuun­te­lee pod­cas­te­ja.

Hän tie­tää, et­tä eri­no­mai­sia pod­cas­te­ja löy­tyy muun mu­as­sa Soundc­loud – ni­mi­sel­tä alus­tal­ta, joka tar­jo­aa so­vel­luk­set sekä iOS- et­tä And­roid - pu­he­li­mil­le. Jos jak­saa val­voa yöl­lä, pod­cas­te­ja tu­lee pit­kin puo­len yön jäl­kei­siä tun­te­ja.

Mikä tämä Suu­ri Uu­tuus sit­ten on? It­se asi­as­sa se ei ole muu­ta kuin ra­dio-oh­jel­ma. Hie­no nimi tu­lee sa­nois­ta iPod, joka on Ap­p­len MP3 – soi­tin ja bro­ad­cas­ting, joka voi­tai­siin suo­men­taa sa­nak­si ra­dio- tai TV-lä­he­tys.

Tot­ta kai pod­cas­tit voi­si­vat ol­la ihan ”ta­val­li­sia” ra­dio-oh­jel­mia, joi­ta kuun­te­li­ja kuun­te­lee ka­na­via mie­len­sä mu­kaan vaih­ta­en, mut­ta kun ”minä kuun­te­lin kuul­kaa sit­ten hy­vän pod­cas­tin”, se on sen­tään jo­ta­kin.

Pod­cas­te­ja voi kuun­nel­la mo­nis­ta läh­teis­tä. Spo­ti­fy, Sup­la, Podp­lay ja mai­nit­tu Soundc­loud ovat esi­merk­ke­jä. Jos ha­lu­at kul­kea muo­dik­kaas­ti kuu­lok­keet kor­vil­la ja pu­he­lin rin­ta­tas­kus­sa pod­cas­tia kuun­nel­len, se ei tie­ten­kään ole il­mais­ta. Pait­si Yle-aree­nas­sa. Yle ei ole sen­tään keh­dan­nut ot­taa käyt­töön vie­lä tätä ra­has­tus­kei­noa.

Mei­dän elä­mäm­me al­kaa ol­la lii­an täyn­nä inf­lu­ens­se­rei­ta, jota tai­taa suo­mek­si tar­koit­taa vai­kut­ta­jaa.

Yle-aree­nas­sa pod­cas­te­ja on kym­me­nit­täin. On sar­jo­ja, ri­kos­sar­jo­ja, viih­det­tä, uu­ti­sia, mel­kein mitä vain niil­le, joil­le ei ta­val­li­nen ää­ni­ra­dio rii­tä. Useim­mat mark­ki­noil­la liik­ku­vis­ta pod­cas­teis­ta ovat oh­jel­mia, jot­ka ei­vät ole mah­tu­neet Yle: n oh­jel­ma­kart­taan, mut­ta jois­sa on jo­ta­kin niin pal­jon, et­tä joku voi­si ole­tet­ta­vas­ti mak­saa nii­den kuun­te­le­mi­ses­ta.

Mei­dän ai­kam­me ke­hit­tyy sa­maan suun­taan kuin Hel­la Wuo­li­jo­en kä­si­kir­joit­ta­mien Nis­ka­vuo­ri- elo­ku­vien ai­kaan. Kun ky­lään tul­lut Aar­nen is­ke­nyt – vai me­ni­kö se toi­sin päin – opet­ta­ja­tar Ilo­na ja Nis­ka­vuo­ren van­ha emän­tä kes­kus­te­li­vat, emän­tä lau­sui to­tuu­den, joka pi­tää ko­vin usein paik­kan­sa vie­lä­kin. Hän sa­noi va­kaal­la ää­nel­lä:

– Kyl­lä minä si­nus­ta tyk­kään, mut­ta en ajas­ta­si.

Tämä ai­ka so­ti­neen, inf­laa­ti­oi­neen, ener­gia- ja mui­ne krii­sei­neen me­nee lii­an usein yli ym­mär­ryk­sen. Ta­val­li­nen ih­mi­nen ei pysy mu­ka­na. Mei­dän elä­mäm­me al­kaa ol­la lii­an täyn­nä inf­lu­ens­se­rei­ta, jota tai­taa suo­mek­si tar­koit­taa vai­kut­ta­jaa. Oli­si tie­ten­kin rah­vaa­no­mais­ta käyt­tää sa­naa vai­kut­ta­ja. Ei­hän se tun­nu mil­tään. Mut­ta inf­lu­ens­se­ri. Se tun­tuu riit­tä­vän tau­ti­sel­ta.

Kyl­lä Nis­ka­vuo­ren van­ha emän­tä oli oi­ke­as­sa.