On hie­noa osa­ta vie­rai­ta kie­liä ja pys­tyä näin kes­kus­te­le­maan mui­den­kin kuin suo­mea pu­hu­vien kans­sa. Hie­noa on myös kau­ka­na vie­rail­la mail­la mat­kail­les­sa tun­nis­taa jon­kun pu­hu­van suo­mea. Sitä tu­lee sil­loin hel­pos­ti men­tyä ju­tul­le up­po-ou­to­jen­kin kans­sa.

Tu­le­va­na sun­nun­tai­na vie­te­tään hel­lun­tai­ta. Sen Raa­ma­tun teks­teis­sä ker­ro­taan, kuin­ka Py­hän Hen­gen vai­ku­tuk­ses­ta ih­mi­set yh­täk­kiä ja opet­te­le­mat­ta ym­mär­si­vät ja pu­hui­vat kie­liä, joi­ta he ei­vät en­nen ol­leet osan­neet. Voi hel­pos­ti ku­vi­tel­la sen häm­men­nyk­sen ja eh­kä pe­lon­kin, min­kä odot­ta­ma­ton ti­lan­ne on ai­heut­ta­nut. Ei ih­me, et­tä ih­mis­ten epäil­tiin ole­van hu­ma­las­sa.

Eläm­me ko­vin eri­lais­ta ai­kaa kuin en­sim­mäi­sen hel­lun­tain näh­neet ih­mi­set. Kuu­lem­me mui­ta­kin kie­liä kuin suo­mea lä­hes päi­vit­täin ja jos jo­tain em­me ym­mär­rä, voim­me ny­ky­tek­nii­kan avul­la kään­tää teks­tiä tai pu­hut­tua pu­het­ta lä­hes min­kä maa­il­man kie­lien vä­lil­lä ta­han­sa. Ke­sä­lo­ma­reis­sul­la vaik­ka­pa ruo­ka­lis­tat kään­ty­vät kän­ny­kän näy­töl­lä suh­teel­li­sen sel­väk­si suo­mek­si muu­ta­mas­sa se­kun­nis­sa.

Ny­kyih­mi­nen osaa kie­liä, tun­tee mui­ta kult­tuu­rei­ta ja osaa käyt­tää tek­niik­kaa hy­väk­seen, kun opit­tu tie­to lop­puu. Pys­tym­me pe­ri­aat­tees­sa jut­te­le­maan tek­nii­kan avus­tuk­sel­la sel­lais­ten­kin ih­mis­ten kans­sa, joi­den kans­sa meil­lä ei ole yh­tään yh­teis­tä pu­hut­tua sa­naa.

On­ko sit­ten­kin kaik­kein vai­kein­ta vä­lil­lä ym­mär­tää nii­tä, joi­den kans­sa päi­vit­täin kes­kus­te­lem­me, suo­mek­si? Kuu­lem­me­ko ha­lu­tes­sam­me asi­oi­ta, joi­ta meil­le ei edes sa­no­ta? Tul­kit­sem­me­ko toi­si­am­me ta­hal­lam­me vää­rin? Mik­si ha­lu­am­me sa­tut­taa toi­si­am­me käyt­tä­mäl­lä sa­no­ja asei­na, jot­ka te­ke­vät haa­vo­ja ja jät­tä­vät ikui­set ar­vet? Pii­lou­dum­me­ko lii­an hel­pos­ti sen taak­se, et­tä em­me muka ym­mär­rä louk­kaa­vam­me ja sa­no­vam­me pa­has­ti? Em­me­kö oi­ke­as­ti osaa käyt­tää lap­ses­ta saak­ka pu­hu­maam­me kiel­tä oi­kein?

Kou­lu­maa­il­mas­sa vie­rai­den kiel­ten osaa­mis­ta mi­ta­taan kuul­lun ja lu­e­tun ym­mär­tä­mi­sen har­joi­tuk­sil­la ja ko­keil­la. Oli­si­ko meis­tä jo­kai­sen syy­tä har­joi­tel­la sa­mo­ja asi­oi­ta myös omal­la äi­din­kie­lel­lään? Vai pi­täi­si­kö ru­koil­la Py­häl­tä Hen­gel­tä vii­sai­den ja hy­vien sa­no­jen pu­hu­mi­sen tai­toa? Se puut­tuu va­li­tet­ta­van mo­nil­ta.