En­si sun­nun­tai­na on kirk­ko­vuo­den ku­lus­sa us­kon­puh­dis­tuk­sen muis­to­päi­vä. Py­hä­päi­vän ai­heen ää­rel­lä mie­tin, mil­loin Ruo­ve­del­lä on mah­det­tu en­sim­mäis­tä ker­taa ju­lis­taa lu­te­ri­lais­ta us­koa. Ku­kaan ei voi sitä var­mak­si tie­tää, mut­ta seu­ra­kun­nan syn­ty­ai­koi­hin 1500-lu­vul­la se joka ta­pauk­ses­sa liit­tyy. Oli­han Ruo­ve­den en­sim­mäi­nen kirk­ko­her­ra Ola­vi Mar­tin­poi­ka Sark­ki vuon­na 1583 kir­joit­ta­nut ni­men­sä Up­sa­lan pää­tök­sen al­le. Tuos­sa asi­a­kir­jas­sa to­de­taan, et­tä Ruot­si-Suo­mi val­ti­o­na tun­nus­tau­tuu lu­te­ri­lai­seen kris­ti­nop­piin.

Vaik­ka ny­ky­päi­vä­nä eläm­me mo­ni­ar­voi­ses­sa ja su­vait­se­vas­sa Suo­mes­sa, niin lu­te­ri­lai­suus on jät­tä­nyt poik­keu­sel­li­sen sy­vät jäl­jet suo­ma­lai­seen kult­tuu­riin. Sen ha­vait­see par­hai­ten, kun tu­tus­tuu mui­hin kult­tuu­rei­hin eri puo­lil­la maa­il­maa. Suo­ma­lai­si­na ja lu­te­ri­lai­si­na olem­me to­del­la pie­ni vä­hem­mis­tö kan­so­jen me­res­sä. Muut poh­jois­maat ovat luon­nol­li­ses­ti mei­tä kult­tuu­ri­ses­ti lä­him­pä­nä, kun vie­täm­me us­kon­puh­dis­tuk­sen muis­to­päi­vää.

Van­han-Ruo­ve­den his­to­ri­as­sa on pie­ni yk­si­tyis­koh­ta, joka on jää­nyt mie­lee­ni vuo­sien ta­kaa. Sii­nä ker­ro­taan, kuin­ka kirk­ko­her­ra Ola­vi Sark­ki oli muis­ti­tie­don mu­kaan saar­nan­nut kan­sal­le erään suu­ren leh­muk­sen al­la en­nen seu­ra­kun­nan kir­kon val­mis­tu­mis­ta. Kuka ker­toi­si, mis­sä tuo puu on si­jain­nut?

Voi­sin­pa teh­dä ai­ka­mat­kan vuo­si­sa­to­jen taak­se. Ha­lu­ai­sin näh­dä tuon leh­muk­sen, saar­naa­van pa­pin ja puun ym­pä­ril­le ko­koon­tu­neen seu­ra­kun­nan. Kuu­li­sin sil­loin lu­te­ri­lai­sen pa­pin saar­nan, jos­sa ju­lis­te­taan, et­tä me pe­las­tum­me yk­sin ar­mos­ta. Tä­hän hen­gel­lis­ten isien ja äi­tien su­ku­pol­vien ket­juun ha­lu­an it­se­kin kuu­lua. En kai­paa uut­ta op­pia tai hen­gel­li­siä ko­ke­muk­sia. Lu­te­ri­lai­nen us­ko Ju­ma­lan rak­kau­teen mei­tä jo­kais­ta koh­taan on niin mo­nes­sa ti­lan­tees­sa ko­e­tel­tu, et­ten voi ku­vi­tel­la pa­rem­paa toi­von nä­kö­kul­maa elä­män­mat­kal­le. Tä­män ar­mon sa­no­man saam­me kuul­la jäl­leen ker­ran tu­le­va­na sun­nun­tai­na kau­niis­sa ko­ti­kir­kos­sam­me. ”Pe­rus­tus on jo las­ket­tu, ja se on Jee­sus Kris­tus. Muu­ta pe­rus­tus­ta ei ku­kaan voi las­kea” (1. Kor. 3:11).

kir­joit­ta­ja on Ruo­ve­den seu­ra­kun­nan vt. kirk­ko­her­ra