Vii­me vii­kon tors­tai­na, Ruo­ve­den kirk­ko­val­tuus­ton ta­lou­sar­vi­o­ko­kouk­sen jäl­keen, läh­din Aa­tok­ses­ta koh­ti Kul­ku­rin kap­pe­lia. Ajoin Vi­su­ve­del­le pääs­ty­ä­ni te­ol­li­suu­sa­lu­een läpi ran­nan park­ki­pai­kal­le. Siel­lä oli niin hä­mä­rää, et­ten erot­ta­nut mui­den kas­vo­ja. Ajat­te­lin, et­tä pi­me­äs­sä­kin voi ter­veh­tiä. Sit­ten kään­sin kat­see­ni koh­ti kau­niis­ti va­lais­tua Kul­ku­rin kap­pe­lia. Ke­rä­sin ta­va­rat au­tos­ta ja läh­din koh­ti ran­taa.

Kun ava­sin kap­pe­lin oven, tun­sin jo­tain sel­lais­ta, mitä en ol­lut en­nen ko­ke­nut tai ym­mär­tä­nyt. Kynt­ti­löin va­lais­tu Kul­ku­rin kap­pe­li sai mi­nut tun­te­maan, et­tä elä­män kul­ku­ri löy­si nyt ko­tiin. Sa­mal­la tie­sin, mil­lä lau­lul­la aloi­tam­me yh­tei­sen het­kem­me. ”Sy­dä­mee­ni jou­lun teen” soi mie­les­sä­ni. Muu­ten­kin bii­si­lis­ta hah­mot­tui aja­tuk­sis­sa no­pe­as­ti. Al­ku­lau­lun jäl­keen tu­li­si ”Tai­vas sy­lis­sä­ni” ly­hyi­den kim­mel­tä­vien vä­li­soit­to­jen kans­sa, sit­ten lau­lu suu­rim­mas­ta rak­kau­des­ta eli ”Hei­nil­lä här­kien kau­ka­lon” ja lo­puk­si luon­nol­li­ses­ti ”Maa on kau­nis”.

Odot­te­lim­me vä­hän ai­kaa työ­to­ve­ri­ni Ans­si Ny­ma­nin kans­sa, kun­nes seu­ra­kun­ta­lai­sia al­koi saa­pua. Kynt­ti­löi­den valo lois­ti, mut­ta sa­mal­la oli yhä vai­kea erot­taa läs­nä­o­li­joi­den kas­vo­ja. Kaik­ki oli häm­men­tä­vän herk­kää ja kau­nis­ta, ei­kä etu­kä­teen poh­di­tuil­la sa­noil­la ol­lut mer­ki­tys­tä. Piti elää täs­sä ja nyt.

Kul­ku­ri kai­paa ja toi­voo vir­ren sa­noin: ”Tai­vaal­le nos­tan yh­te­nään kat­see­ni kai­paa­van. Va­loa, jos en nä­e­kään, sen tie­dän lois­ta­van.”Kes­kel­lä elä­mää ja sen kai­kes­sa ar­vaa­mat­to­muu­des­sa on mah­dol­li­suus ko­kea ti­lan­tei­ta, joil­le ei löy­dä sa­noa. Sik­si kan­nat­taa ai­na ol­la val­mis et­si­mään. Sil­lä kul­ku­rin si­säi­nen or­pous ja kai­paus tu­lee lo­pul­ta kuul­luk­si.

Ai­na voi tul­la yl­lä­te­tyk­si, vaik­ka oli­si jo pal­jon elä­män­ko­ke­mus­ta. Se het­ki, kun as­tuin vii­me vii­kol­la Kul­ku­rin kap­pe­liin, oli en­nen­ko­ke­ma­ton ja ai­nut­ker­tai­nen. Tai­sin ko­kea sy­dä­mes­sä­ni kul­ku­rin jou­lun. Kii­tos teil­le, joi­den kans­sa sain tä­män ja­kaa!