Ei­no Lei­non päi­vä, ru­non ja su­ven päi­vä, oli vii­me sun­nun­tai­na 6. pv hei­nä­kuu­ta.

Ei­no Lei­no syn­tyi Pal­ta­mos­sa 6.7.1878 ja kuo­li v.1926. Hän kir­joit­ti 18-vuo­ti­aa­na v.1897 Oi muis­tat­ko vie­lä sen vir­ren en­sim­mäi­sen sä­keis­tön. Kol­me sä­keis­töä sa­noit­ti myö­hem­min Juho Rai­lio. Os­kar Me­ri­kan­to sä­vel­si tä­män hen­gel­li­sen lau­lun v.1905. Hän käyt­ti lau­lun sä­es­tyk­se­nä virt­tä 377 Sun hal­tuus ra­kas isä­ni.

Saat­taa ol­la, et­tä myös Ei­no Lei­no muis­te­li juu­ri tätä virt­tä ru­noa kir­joit­ta­es­saan.

Oi muis­tat­ko vie­lä sen vir­ren lau­le­taan ny­ky­ään­kin usein per­he­juh­lis­sa, toi­ve­lau­luis­sa ja kuul­laan ra­di­on oh­jel­mis­sa. Se löy­tyy Yo­u­Tu­bes­ta usei­na ää­nit­tei­nä ja sii­tä on teh­ty sa­to­ja le­vy­tyk­siä. Ylen hal­lus­sa on en­sim­mäi­nen levy bas­so El­to­re Gan­dol­fin lau­la­ma­na vuo­del­ta 1907.

Ei­no Lei­non ru­not ovat tun­teel­li­sia ru­kouk­sia. Hän on ru­nois­saan lä­hel­lä Ju­ma­laa, luon­toa ja kans­saih­mi­siä. Maa­il­ma on tä­nään yh­tä le­vo­ton kuin Ei­no Lei­non ai­kaan. Pyy­de­tään yh­des­sä, et­tä maa­pal­lon suu­ret joh­ta­jat lu­ki­si­vat Ei­no Lei­non ru­no­ja so­vun löy­tä­mi­sek­si.

Kuka tie­tä­vi, mis­tä me tu­lem­me

ja mis­sä on mat­kam­me mää­rä?

Hyvä et­tä me si­tä­kin tut­kim­me.

Ei tut­ki­mus ole vää­rä.

Mut yh­den me tie­däm­me var­maan vaan:

Me olem­me ker­ran nyt pääl­lä maan

ja tääl­lä mei­dän on elä­mi­nen,

mi­ten tai­dam­me par­hai­ten.

Ei­no Lei­no: Hy­myi­le­vä Apol­lo 19. sä­keis­tö

Ei­no Lei­non ru­not Noc­tur­ne ja Hy­myi­le­vä Apol­lo ovat mi­nul­le rak­kai­ta. Ne tuo­vat loh­tua ja iloa elä­mää­ni. Vuo­den vii­mei­se­nä päi­vä Ra­dio Ylen 1 oh­jel­mas­sa on osa ru­nos­ta Hy­myi­le­vä Apol­lo en­nen kel­lo 24 lyön­te­jä. Vesa-Mat­ti Loi­rin so­roi­nen ää­ni Pert­tu Hie­ta­sen ja Tais­to Wes­s­li­nin sä­vel­tä­mään Noc­tur­neen kuu­luu mi­nul­la hei­nä­kuun him­me­ne­viin il­toi­hin, toi­saal­ta joka vuo­de­nai­kaan.

Pi­de­tään Suo­men luon­nos­ta hy­vää huol­ta ja jä­te­tään se seu­raa­vil­le su­ku­pol­vil­le vä­hin­tään yh­tä hy­vä­nä kuin se nyt on! Vii­le­äh­kö kesä on pa­rem­pi kuin paah­ta­va hel­le.

Hy­vää ja siu­nat­tua ke­sän jat­koa!

He­le­na Korp­poo

Ruo­ve­den srk kirk­ko­val­tuus­ton pj