Tal­vi­set ter­vei­set tääl­tä “naa­pu­ris­ta”! Olen saa­nut kun­ni­an aloit­taa Ku­run kap­pe­li­seu­ra­kun­nan työn­te­ki­jöi­den har­taus­kir­joi­tuk­set Ruo­ve­den leh­teen.

Ruo­ve­del­lä ja Ku­rul­la on run­saas­ti yh­teis­tä his­to­ri­aa, vaik­ka ny­ky­ään yh­tey­det enem­män­kin suun­tau­tu­vat Ylö­jär­vel­le päin. Oli­han Kuru run­saat kak­si vuo­si­sa­taa Ruo­ve­den kap­pe­li­seu­ra­kun­ta­na en­nen it­se­näis­ty­mis­tään 1872 ja Ruo­ve­den kirk­ko­her­ra toi­mi Ku­run kirk­ko­her­ra­na vie­lä seu­raa­vat kak­si­kym­men­tä vuot­ta en­nen omaa kirk­ko­her­raa.

Kuru-lai­van up­po­a­mi­nen 1929 oli mo­lem­mil­le pi­tä­jil­le ras­kas is­ku. Tur­mas­sa kuo­li yh­teen­sä 136 hen­ki­löä, jois­ta suu­rin osa, 45 hen­ki­löä, oli ku­ru­lai­sia. Ruo­ve­si­läi­siä me­neh­tyi 9 hen­ki­löä.

Kuru ja Ruo­ve­si ovat kiis­tel­leet enem­män tai vä­hem­män va­ka­vis­saan Vän­rik­ki Stoo­lin ru­no­jen al­ku­pe­räs­tä. Sai­ko Ru­ne­berg tie­ton­sa ku­ru­lai­sel­ta Pol­vi­an­de­ril­ta vai ruo­ve­si­läi­sel­tä Pe­lan­de­ril­ta?

It­se­näi­nen Ku­run kun­ta ja sa­mal­la seu­ra­kun­ta lak­ka­si­vat vuo­den 2009 alus­sa Ku­run liit­ty­es­sä Ylö­jär­veen. Pit­kä­ai­kai­sen Ku­run Sa­no­mat -leh­den ti­lal­le pe­rus­tet­tu Ku­run Leh­ti il­mes­tyi vie­lä vii­me ke­vät­tal­veen as­ti Kuru-Seu­ran kus­tan­ta­ma­na, mut­ta ta­lou­del­li­ses­ti jul­kai­su ei enää ol­lut kan­nat­ta­vaa. Niin­pä olem­me Ku­rus­sa nyt et­si­mäs­sä uu­sia tie­do­tus­ka­na­via ja luo­mas­sa yh­teyk­siä Ruo­ve­del­le päin täs­sä mie­les­sä. Ja vas­ta­vuo­roi­suu­den ni­mis­sä osal­lis­tum­me seu­ra­kun­nas­ta mm. näi­den har­taus­kir­joi­tus­ten laa­din­taan.

Ku­rus­sa asuu Ruo­ve­del­lä syn­ty­nei­tä ja sen edel­leen lä­hei­sek­si tun­te­via ih­mi­siä. Eh­kä myös Ruo­ve­del­lä on en­ti­siä ku­ru­lai­sia? Ja ai­na­kin Ku­rus­ta päin käy­dään töis­sä Ruo­ve­del­lä.

Seu­ra­kun­tien, kun­tien ja yk­sit­täis­ten ih­mis­ten ih­mis­koh­ta­lot ovat vaih­del­leet vuo­sien myö­tä. Ja jopa val­ti­oi­den ra­jat ja Suo­men hal­lit­si­ja­val­lat ovat muut­tu­neet. “Vain muu­tos on py­sy­vää”, on joku vii­sas to­den­nut. Seu­ra­kun­nas­sa meil­lä on kui­ten­kin lupa us­koa Ju­ma­lan va­kau­teen ja hä­nen muut­tu­mat­to­maan ar­moon­sa ja rak­kau­teen­sa. Hen­gel­li­ses­sä lau­lu­kir­jas­sa “Vii­si­kie­li­nen” on ai­hee­seen so­pi­va lau­lu, jon­ka sa­nat ovat Pek­ka Si­mo­jo­en ja sä­vel bus­man­ni­sä­vel­mä Na­mi­bi­as­ta.

Vaih­tuu päi­vä sekä vaih­tuu yö, Luo­ja on muut­tu­ma­ton.

Ku­kat kuih­tu­vat ja ruos­te syö. Luo­nam­me ai­na hän on.

Päi­väs­tä päi­vään ja vuo­des­ta vuo­teen Luo­ja on muut­tu­ma­ton.

Päi­väs­tä päi­vään ja vuo­des­ta vuo­teen Luo­nam­me ai­na hän on.

Ai­ka muut­tuu lail­la ih­mi­sen. Huo­mis­päi­vä pian on ei­li­nen.

Tul­koon kesä taik­ka tul­koon syys. Tul­koon tal­ven synk­kä hä­mä­ryys.

Maa ja tai­vas vaik­ka ka­to­aa. Kaik­ki ker­ran hä­net näh­dä saa.

Luo­nam­me ai­na hän on.

Hy­vää tal­ven jat­koa kai­kil­le lu­ki­joil­le!

Kir­joit­ta­ja on Ku­run kap­pe­li­seu­ra­kun­nan kant­to­ri