Mo­nen ih­mi­sen jou­lun viet­toon kuu­luu erot­ta­mat­to­mas­ti suu­ren, hie­non tai­tei­li­jan Vesa-Mat­ti Loi­rin läh­te­mät­tö­mäs­ti tul­kit­se­ma jou­lu­lau­lu Sy­dä­mee­ni jou­lun teen. Se ei ole ih­me, on­han lau­lun teks­ti sa­noit­ta­ja­mes­ta­ri Vexi Sal­men ky­näs­tä. Mo­lem­mil­le heil­le rau­ha tai­vaan kirk­kau­des­sa, jos­sa lau­lut va­paa­na soi.

Kap­pa­lees­sa on erit­täin mie­len­kiin­toi­nen aja­tus:

On jou­lu­yö ja lu­mi­hun­tuun pu­keu­tu­nut maa,

kuin yh­tä puh­das it­se ol­la voi­si.

Täs­sä on jou­lun hen­gel­li­nen pää­mää­rä täy­del­li­ses­ti ki­tey­tet­ty­nä. Halu ol­la yh­tä puh­das kuin juu­ri sa­ta­nut en­si­lu­mi. Sik­si niin moni niin mie­lel­lään val­ke­aa jou­lua toi­voo, vaik­ka se vä­hän lu­mi­töi­tä teet­täi­si­kin.

Tar­ve ol­la vail­la tah­ro­ja ja vi­a­ton täy­del­lis­tyy juu­ri jou­lu­na, kos­ka Bet­le­he­min sei­mes­sä nuk­ku­va lap­sen valo voi sen teh­dä to­dek­si. Se sy­li­vau­va osoit­tau­tui kaik­kia maan mah­ta­via suu­rem­mak­si, kan­toi ih­mis­kun­nan syn­nin ja on mil­jar­deil­le ih­mi­sil­le toi­von läh­de yhä edel­leen.

Ih­mi­sel­lä on tar­ve va­pau­tua syyl­li­syy­des­tä, tar­ve an­teek­si­an­toon ja myös unoh­duk­seen. Jou­lun lap­si voi sen tuo­da.

To­del­li­suus avau­tuu yleen­sä vain va­hin­gos­sa ja jou­lun py­hät ovat meil­le ai­ka ker­ra­ta, mitä tuli vuo­den mit­taan teh­tyä, mi­hin ol­tua osal­li­se­na, mut­ta myös jät­tää nuo taa­kat taak­sem­me. Kun ikui­suut­ta kai­paa avoin mie­li.

Sitä kaut­ta jou­lu ei ole ta­run­hoh­toi­nen ta­pah­tu­ma kau­ka­na men­nei­syy­des­sä vaan lu­paus puh­dis­tau­tu­mi­ses­ta. Lu­paus sii­tä, et­tä saam­me ol­la osa suur­ta kaik­keut­ta. Si­ten jou­lu on meil­le puh­taan, ikui­sen rak­kau­den kät­kö.

Täs­sä on jou­lun ilo. Kun kaik­ki val­mis­te­lut ja as­ka­reet on teh­ty, voim­me het­ken ol­la puh­das kuin en­si­lu­mi ja ikui­suus. Ai­na­kin sy­dä­mes­säm­me. Rau­han ym­pä­röi­mä­nä.

Saam­me jät­tää kaik­ki vuo­den ai­ka­na tul­leet tah­rat ja saas­tan taak­sem­me, ka­ris­taa ne it­ses­täm­me ja pyr­kiä ole­maan seu­raa­va­na vuon­na pa­rem­pia. ja vaik­ka em­me sii­nä on­nis­tui­si, vi­a­ton on sil­ti val­mis pyyh­ki­mään pois vi­kam­me. Ja me saam­me ol­la yh­tä puh­tai­ta kuin ian­kaik­ki­nen Se on jou­lun ih­me.

Vil­le Vauh­ko­nen

pas­to­ri