He­vo­sia Vää­rin­ma­jas­ta, Pih­la­ja­lah­del­ta, Mus­ta­jär­vel­tä, Jä­min­ki­poh­jas­ta, Kek­ko­sel­ta… pe­räs­sään kak­si- ja ne­li­pyö­räi­siä rat­tai­ta ja kie­se­jä, mo­net Ruo­ve­den en­sim­mäi­siä, Noi­ta­kä­rä­jiä var­ten kun­nos­tet­tu­ja. Koko ky­län rai­tin mit­tai­sen ajo­pe­li­jo­non kär­jes­sä te­pas­te­li kak­si ko­me­a­ta rat­sua. En­sim­mäi­set Noi­ta­kä­rä­jät oli­vat al­ka­neet.

Pit­kin ke­vät­tä oli toi­mi­kun­ta ko­koon­tu­nut Osuus­pan­kin ker­ho­ti­lois­sa ja poh­ti­nut käy­tän­nön asi­oi­ta, jois­ta ei tah­to­nut tul­la lop­pua, ku­ten ei var­mas­ti ny­kyi­sin­kään. Ko­va­ää­ni­sim­män kes­kus­te­lun ai­heut­ti uu­den, syn­ny­tet­tä­vän ke­sä­ta­pah­tu­man nimi. Ruo­ve­den Noi­ta­kä­rä­jät ei miel­lyt­tä­nyt ai­van kaik­kia, mut­ta kun­non vään­tä­mi­sen jäl­keen se tuli kuin tu­li­kin ta­pah­tu­man ni­mek­si.

Pe­rus­teel­li­ses­ti ruo­ve­si­läis­ty­nyt toh­to­ris­mies Vil­le Vauh­ko­nen teki sen, mitä oli jo vuo­sia odo­tet­tu: Noi­ta­kä­rä­jien his­to­rii­kin ”50 en­sim­mäis­tä vuot­ta”. Kir­joit­ta­ja oli sa­maa miel­tä kuin kä­rä­jä­toi­mi­kun­nan enem­mis­tö noin vii­si­kym­men­tä vuot­ta sit­ten; nimi on ol­lut ve­tä­vä, poik­keuk­sel­li­nen ja hou­kut­te­le­va.

Noi­dat oli­vat vuo­si vuo­del­ta niin vai­kut­ta­via, et­tä ylei­sön sel­kä­piis­sä kä­vi­vät kyl­mät vä­reet.

Oli­han noi­tuus toki tie­tyl­lä ta­val­la ve­tä­vä ai­he. Yh­teis­kou­lun reh­to­rin, Oi­va Her­nes­nie­men kir­joit­ta­ma, ti­lai­suut­ta var­ten muo­kat­tu näy­tel­mä ”Ant­ti Lie­roi­nen, Ruo­ve­den noi­ta” oli ke­sä­ta­pah­tu­man yti­mes­sä. Lie­roi­nen lie­nee kuol­lut vuon­na 1643. Noi­dat oli­vat vuo­si vuo­del­ta niin vai­kut­ta­via, et­tä ylei­sön sel­kä­piis­sä kä­vi­vät kyl­mät vä­reet. Simo Ylä-Kaut­tu, Ei­no Paa­na­nen ja muut.

Vä­hi­tel­len al­koi kä­rä­jien yh­tey­teen syn­tyä yhä enem­män oheis­ta­pah­tu­mia – mark­ki­na­to­ri tie­ten­kin, mut­ta myös muu­ta ai­na Noi­ta­roc­kis­ta al­ka­en. En­sim­mäi­nen ker­ta oli jo var­sin vai­kut­ta­va, vuo­si vuo­del­ta jär­jes­tä­jät ovat ke­hit­tä­neet ta­pah­tu­maa niin, et­tä jo­kai­sel­le on jo­ta­kin.

En­sim­mäis­ten Noi­ta­kä­rä­jien bud­jet­ti oli vii­den ja seit­se­män­tu­han­nen mar­kan vä­lil­lä. Kun vie­lä pil­vet ka­to­si­vat Ruo­ve­den yl­tä juu­ri kä­rä­jien al­ka­es­sa, kaik­ki oli kun­nos­sa. Toi­mi­kun­ta päät­ti kä­rä­jien jäl­keen, et­tä ta­pah­tu­man jär­jes­tä­mis­tä jat­ke­taan. Tu­lo­puo­les­ta jä­tet­tiin tu­le­vien kä­rä­jien poh­ja­kas­sak­si 1 000 mark­kaa, lop­pu­sum­ma lah­joi­tet­tiin pro­fes­so­ri Erk­ki Ala-Kön­nin tut­ki­mus­ryh­mäl­le.

Jo en­sim­mäis­ten kä­rä­jien jäl­keen kii­tel­tiin vuo­laas­ti tal­koo­vä­keä. Il­man hei­tä ta­pah­tu­man jär­jes­tä­mi­nen oli­si ol­lut mah­do­ton­ta – ja oli­si edel­leen. He­vos- ja ajo­pe­li­kul­kue al­kaa ol­la men­nyt­tä ai­kaa, mut­ta vir­ke­äs­ti toi­mi­va yh­dis­tys ei ole me­net­tä­nyt te­rä­vyyt­tään. En­sim­mäis­ten Noi­ta­kä­rä­jien maus­tee­na oli myös Tam­pe­reen Il­ma­tor­jun­ta­pat­te­ris­ton vala ja ka­lus­to­e­si­tys ur­hei­lu­ken­tän maas­tos­sa.

Dis­ko­teek­ki oli lau­an­tai-il­ta­na ra­vin­to­la Tuo­hi­mu­kis­sa. Kuka muis­taa, mis­sä se oli?

Ju­ha­ni Vah­to­ka­ri