Noitakäräjät kansien välissä
Kolumni
Hevosia Väärinmajasta, Pihlajalahdelta, Mustajärveltä, Jäminkipohjasta, Kekkoselta… perässään kaksi- ja nelipyöräisiä rattaita ja kiesejä, monet Ruoveden ensimmäisiä, Noitakäräjiä varten kunnostettuja. Koko kylän raitin mittaisen ajopelijonon kärjessä tepasteli kaksi komeata ratsua. Ensimmäiset Noitakäräjät olivat alkaneet.
Pitkin kevättä oli toimikunta kokoontunut Osuuspankin kerhotiloissa ja pohtinut käytännön asioita, joista ei tahtonut tulla loppua, kuten ei varmasti nykyisinkään. Kovaäänisimmän keskustelun aiheutti uuden, synnytettävän kesätapahtuman nimi. Ruoveden Noitakäräjät ei miellyttänyt aivan kaikkia, mutta kunnon vääntämisen jälkeen se tuli kuin tulikin tapahtuman nimeksi.
Perusteellisesti ruovesiläistynyt tohtorismies Ville Vauhkonen teki sen, mitä oli jo vuosia odotettu: Noitakäräjien historiikin ”50 ensimmäistä vuotta”. Kirjoittaja oli samaa mieltä kuin käräjätoimikunnan enemmistö noin viisikymmentä vuotta sitten; nimi on ollut vetävä, poikkeuksellinen ja houkutteleva.
Noidat olivat vuosi vuodelta niin vaikuttavia, että yleisön selkäpiissä kävivät kylmät väreet.
Olihan noituus toki tietyllä tavalla vetävä aihe. Yhteiskoulun rehtorin, Oiva Hernesniemen kirjoittama, tilaisuutta varten muokattu näytelmä ”Antti Lieroinen, Ruoveden noita” oli kesätapahtuman ytimessä. Lieroinen lienee kuollut vuonna 1643. Noidat olivat vuosi vuodelta niin vaikuttavia, että yleisön selkäpiissä kävivät kylmät väreet. Simo Ylä-Kauttu, Eino Paananen ja muut.
Vähitellen alkoi käräjien yhteyteen syntyä yhä enemmän oheistapahtumia – markkinatori tietenkin, mutta myös muuta aina Noitarockista alkaen. Ensimmäinen kerta oli jo varsin vaikuttava, vuosi vuodelta järjestäjät ovat kehittäneet tapahtumaa niin, että jokaiselle on jotakin.
Ensimmäisten Noitakäräjien budjetti oli viiden ja seitsemäntuhannen markan välillä. Kun vielä pilvet katosivat Ruoveden yltä juuri käräjien alkaessa, kaikki oli kunnossa. Toimikunta päätti käräjien jälkeen, että tapahtuman järjestämistä jatketaan. Tulopuolesta jätettiin tulevien käräjien pohjakassaksi 1 000 markkaa, loppusumma lahjoitettiin professori Erkki Ala-Könnin tutkimusryhmälle.
Jo ensimmäisten käräjien jälkeen kiiteltiin vuolaasti talkooväkeä. Ilman heitä tapahtuman järjestäminen olisi ollut mahdotonta – ja olisi edelleen. Hevos- ja ajopelikulkue alkaa olla mennyttä aikaa, mutta virkeästi toimiva yhdistys ei ole menettänyt terävyyttään. Ensimmäisten Noitakäräjien mausteena oli myös Tampereen Ilmatorjuntapatteriston vala ja kalustoesitys urheilukentän maastossa.
Diskoteekki oli lauantai-iltana ravintola Tuohimukissa. Kuka muistaa, missä se oli?
Juhani Vahtokari