Eläm­me rut­to­ai­kaa. Ra­vin­to­lan oves­sa sa­no­taan suu­rin kir­jai­min: OPEN TAKE-AWAY ON­LY. Mi­tä­hän Mik­ko Mah­la­mä­ki (75 v.) Pih­ti­pu­taal­ta luu­lee sii­nä sa­not­ta­van?

Ky­syn Mi­kon puo­les­ta, mik­si se sama il­moi­tus ei voi ol­la suo­men kie­lel­lä.

No, sik­si, et­tä se ei ole yh­tä hie­noa. Joi­den­kin mie­les­tä on pal­jon hie­nom­paa, coo­lim­paa, poi­ke­ta ku­pil­li­sel­le Café:hen kuin kah­vi­laan. Toki suo­ma­lai­set osaa­vat mel­ko hy­vin eng­lan­tia, mut­ta tut­ki­muk­sen mu­kaan meis­tä va­jaat pari mil­joo­naa ei­vät tuo­ta Eu­roop­paan tun­keu­tu­nut­ta pop-kiel­tä osaa.

En­tä mu­siik­ki, jota kuu­lem­me ny­kyi­sin ai­na­kin yli kym­me­nel­tä ra­di­o­ka­na­val­ta? Kak­si kol­ma­so­saa on eng­lan­nin­kie­lis­tä. Kat­so­kaa vaik­ka Voi­ce of Fin­lan­dia (jo oh­jel­man ni­mi­kin eng­lan­nik­si). Hel­sin­gin yli­o­pis­tos­ta ker­ro­taan, et­tä kaup­pa­tie­teen mais­te­ri­o­pis­ke­li­jat jou­tui­vat jos­sa­kin vai­hees­sa te­ke­mään ano­muk­sen, et­tä sai­si­vat oi­keu­den teh­dä pro gradu-työn­sä äi­din­kie­lel­lään, suo­mek­si.

Eh­kä täs­sä vai­hees­sa on hyvä oi­val­taa kak­si asi­aa: mei­dän kie­lem­me on poik­keuk­sel­li­sen hie­no ja ny­ans­si­ri­kas. Sen avul­la voi il­mais­ta asi­oi­ta mo­nin ver­roin tuo­reem­min ja tar­kem­min kuin useim­mil­la muil­la kie­lil­lä. Toi­sek­si, 85 pro­sent­tia maa­il­man ih­mi­sis­tä ei osaa eng­lan­tia. Mut­ta niin­hän se me­nee ku­ten Tuo­mas Kyrö sa­noo: "En­nen kaik­ki oli pa­rem­min".

Kun olet aa­mul­la juo­nut smoot­hien ja ajel­lut duu­ni­paik­kaa­si pu­hu­en mat­kal­la handsf­reen avul­la, saa­tat jou­tua mel­ko pian Te­ams-ko­kouk­seen.

Kau­an sit­ten ei ol­lut mai­nos­ten mu­kaan hyp­pi­mään sti­mu­loi­vaa Coca Co­laa, oli Pyy­ni­kin Hel­meä, tum­maa, po­rei­le­vaa, hy­vän­ma­kuis­ta lim­saa, jota juo­tiin hei­nä­töi­den vä­lis­sä kun pääs­tiin kar­kaa­maan ki­os­kil­le. Toi­nen vaih­to­eh­to oli tie­tys­ti Sit­ruu­na­soo­da. Oka-kah­vi­pa­ke­teis­ta ke­räil­tiin pah­vi­sia au­to­jen ku­via; ne oli­vat mo­nen muk­sun tär­kein omai­suus. Evääk­si os­tet­tiin Hamp­pa­ri­vää­rää, vai oli­ko sen nyt sit­ten Eri­kois­suo­mea. Sit­ten kun joku huo­ma­si lait­taa na­kin säm­py­län si­sään, sii­tä ei tul­lut­kaan nak­ki­säm­py­lää vaan Hot dog – kuu­ma koi­ra.

Kun olet aa­mul­la juo­nut smoot­hien ja ajel­lut duu­ni­paik­kaa­si pu­hu­en mat­kal­la handsf­reen avul­la, saa­tat jou­tua mel­ko pian Te­ams-ko­kouk­seen. Sit­ten on­kin ai­ka poi­ke­ta sa­les ma­na­ge­rin kans­sa Steak hou­ses­sa. Sit­ten taas mee­tin­giin ja il­lal­la Sport cen­te­riin, et­tä kun­to säi­lyy.

On us­ko­ma­ton­ta, et­tä meil­lä, jot­ka olim­me osa Ruot­sin val­ta­kun­taa kuu­ti­sen­sa­taa vuot­ta, nil­li­te­tään pak­ko­ruot­sis­ta, joka on toi­nen vi­ral­li­nen kie­lem­me, mut­ta ta­val­lis­ta­kaan ar­kea ei voi koh­ta elää edes Toh­ma­jär­vel­lä hal­lit­se­mat­ta eng­lan­nin kie­len al­kei­ta.

Oli­si­ko ai­ka al­kaa kun­ni­oit­taa omaa kiel­täm­me ja siir­tyä asi­as­sa nex­til­le le­ve­lil­le?