Huip­pu­sä­vel­tä­jäm­me Jean Si­be­lius saa vie­lä­kin, liki 155 vuot­ta syn­ty­män­sä jäl­keen meis­sä kai­kis­sa ai­kaan voi­mak­kai­ta tun­tei­ta. Kun Fin­lan­dia, Ka­re­lia-sar­ja tai Val­se Tris­te soi­vat, jo­kin meis­sä lii­kah­taa.

Nyt, kun ti­lan­ne Eu­roo­pas­sa ja Suo­mes­sa on pie­nen vi­ruk­sen hal­lit­se­ma, ja mei­dän toi­vo­taan mat­kus­te­le­van vain ko­ti­maas­sa, jos siel­lä­kään, voim­me ot­taa esi­merk­kiä nuot­ti­tai­tu­ri Jan­nes­ta, jol­le Ruo­ve­si­kään ei ol­lut lain­kaan ou­to. Ja mik­si oli­si­kaan, van­ha emä­pi­tä­jä oli kau­neu­ten­sa ja erä­mait­ten­sa vuok­si pääs­syt niin sä­vel­tä­jien, tai­de­maa­la­reit­ten kuin kir­jai­li­joi­den­kin suo­sik­ki­pai­kak­si.

Kuka ta­han­sa kul­kee­kin tänä päi­vä­nä ky­län rai­til­la kir­kon­ky­län kes­kus­tas­sa, voi ol­la var­ma, et­tä juu­ri sa­mal­la väy­läl­lä kä­ve­les­ke­li jos­kus Os­kar Me­ri­kan­to vaa­le­as­sa ke­sä­pu­vus­saan. Mo­net nä­ki­vät it­sen­sä Ak­se­li Gal­len-Kal­le­lan rien­tä­vän tup­pi­ros­ka vyöl­lään Manu La­ho­sen kaup­paan, eh­kä mu­ka­naan Hugo Sim­berg. Myö­hem­min maa­li­ky­läs­sä asi­oi­vat mui­den mu­as­sa Lau­ri Vii­ta, Yr­jö Jyl­hä ja Mai­la Tal­vio, joka oli hää­mat­kal­la Vi­su­ve­den Mur­to­saa­res­sa.

Kul­jes­ke­li­pa sil­loi­sel­la hiek­ka­tiel­lä it­se Jan­ne­kin, suu­ri sä­vel­tä­jäm­me. Jos­kus vie­raa­na Ka­le­las­sa, vuon­na 1893 ke­sää viet­tä­mäs­sä toi­saal­la Ruo­ve­del­lä. Mes­ta­ri oli vas­ta 27-vuo­ti­as kun hän saa­pui lai­val­la Pek­ka­lan kar­ta­non lai­tu­riin, ja kyy­dit­tiin sii­tä uu­del­le Pek­ka­lan kou­lul­le ke­sä­töi­hin. Ke­sä­hom­mik­seen nuo­ri mies oli Ka­re­lia-sar­jan kim­pus­sa ja sii­nä si­vus­sa kir­joit­ti nuot­te­ja kuu­teen imp­romp­tuun pi­a­nol­le.

Ko­ti­maan mat­kai­lus­ta mei­dän pi­täi­si ot­taa op­pia Si­be­liuk­sel­ta. Hän tun­si var­sin hy­vin Itä-Suo­men ai­na Vii­pu­ris­ta Kai­nuu­seen, poik­ke­si hää­mat­kal­laan Ve­nä­jän puol­lel­le­kin kuun­te­le­maan ru­non­lau­la­jia, ja oli usein näh­ty vie­ras Han­gon saa­ris­tos­sa. Jär­ne­fel­teil­lä, Si­be­liuk­sen vai­mon Ai­non per­heel­lä oli ke­sä­paik­ko­ja Äh­tä­ris­sä ja Vaa­san lä­his­töl­lä. Tai­si­pa muu­ta­ma nuot­ti syn­tyä niil­lä­kin seu­duil­la. Nel­jät­tä sin­fo­ni­aan­sa Si­be­lius ra­ken­te­li Ko­lil­la, Atee­na­lais­ten lau­lu syn­tyi Vi­ro­lah­del­la.

Sit­keä pe­ri­mä­tie­to ker­too, et­tä Fin­lan­di­an tee­ma oli­si saat­ta­nut syn­tyä var­hain aa­mu­yöl­lä Ka­le­lan atel­jees­sa, kun aa­mu­au­rin­ko al­koi va­lais­ta suur­ten män­ty­jen lat­vo­ja. Mene ja tie­dä. Ajan­koh­ta kyl­lä so­pi­si; Fin­lan­dia syn­tyi vuon­na 1899. Juu­ri sil­loin Gal­len-Kal­le­lan per­he asui Ison­se­län ran­nal­la en­sim­mäis­tä kaut­taan.

Mat­kus­tel­kaam­me me­kin ko­ti­maas­sa, jos on pak­ko, mie­luum­min kui­ten­kin vas­ta sit­ten, kun tämä pirs­ka­tin rut­to on se­lä­tet­ty. Ul­ko­mais­ta voim­me tie­tys­ti haa­veil­la. Kävi se Jan­ne­kin myös vie­rail­la mail­la yh­des­sä jos toi­ses­sa­kin pai­kas­sa. Eh­kä me­kin vie­lä jo­na­kin päi­vä­nä…