Mutkia vaiko baanaa
Kolumni
”Ensin Ruovesi, sitten Visuvesi…Toriseva…siellä on kuoppia.”
Jussi Raittinen tempaisi valtatie 66: n kaikkien tuntemaksi vuonna 1975. Tien oikaisu ja kunnostus oli jo tosin käynnissä. Suunnitteluvaiheen jälkeen ryhdyttiin tositoimiin. Vuoden 1957 Suomen kaunein kirkonkylä poistettiin ohikulkijoiden näkyvistä uutta tielinjaa lähes viivoittimella vetäen. Kautun korkeuksia hipovasta sillasta käytiin kunnon vääntö, mutta siellä se nyt on.
Paljonko ohitustie vei Ruovedeltä tuloja? Poikkeaako enää kukaan katsomaan vanhan emäpitäjän keskustaa ja sen kauppoja?
Helpompaa on ajaa ohi satasta suu napissa kohti Pohjanmaata. Hyvä tietenkin on, että jättiläisrekat eivät survo kylänraitilla, jonka muistona entisestä ovat vielä Vinhan kirjakauppa, Ritoniemen väentupa ja kunnantalo.
Silmän ja mielen nautintoakin toki riittää, jos osaa kääntää ratista niin, että osuu Paarlammin museotielle. Tämä jonkinlaisena lehmäpolkuna jo 1600-luvulla ollut reitti palveli aikansa Näsijärven vesiliikennettä täydentävänä reittinä. Sitten valtio otti kunnossapidon huolekseen 1900-luvun alkupuolella, ja tie palveli Ruovesi – Kuru yhteyttä mutkitellen silmää hivelevin kurvein ja kallistuksin Näsijärven kuultaessa silloin tällöin puiden välistä.
Museotie sai statuksensa vuonna 1990. Jo vuonna 1967 oli esitetty silloiselle TVH:lle ”Vänrikin tien” suojelemista. Lauri Ruippo ehdotti muutamaa vuotta myöhemmin museotieksi nimeämistä, joka sitten toteutuikin. Tämän päivän kulkijoilla on tilaisuus ajella vajaat yhdeksän kilometriä vanhoja aikoja muistellen Jäminginselän rannan tuntumassa.
Kuluvan vuoden kevät on huolehdittu porukalla päällystettyjen teiden kuntoa; teräviä kuoppia on tämän tästä, jouset, renkaat ja vanteet pettävät. Tienpitäjällä ei silti ole varaa päällystää uudelleen kuin osa siitä mikä olisi tarpeen.
Rahaa kyllä on. Jostakin sitä aina tulee, tosin kansan mielestä vääriin kohteisiin. Esimerkiksi Hämeenkyröön juuri rakennettava ohitustie maksaa noin 65 miljoonaa euroa, hinnaksi tulee lähemmäs kymppitonni metriltä.
Olisiko parempi ajella hyväkuntoista tietä vähän mutkitellen ja maisemia ihaillen vai viivasuoraa baanaa, näkemättä juuri muuta kuin tien keskiviivan. Ikävää, että nykymaailmassa on kaksi kaiken ylittävää olotilaa: kiire ja kasvu. Citius, altius, fortius – nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin oli aikanaan tarkoitettu olympialiikkeeseen, ei yhteiskunnan tavoitteeksi.