Hyviä härkäviikkoja
Kolumni
Jälleen, jo aikoja sitten, ovat tietäjät kääntäneet kamelinsa takaisin itäisille maille, ja me saamme iloita härkäviikoista. Seuraava erityinen pyhäpäivä on vasta pitkäperjantai, huhtikuun toinen päivä. Siitä huolimatta jokainen meistä varttuneemmista voi olla varma, että aika kuluu vikkelästi; aina on perjantai. Siltä ainakin tuntuu.
Meitä rokotetaan – toivottavasti pian, vaikka vauhti näyttääkin kovin jähmeältä. Samalla kun Israel on jo melkein neljästi kansansa piikittänyt, meillä menee parhaalla tahdollakin vielä kauan.
Kaikki vaikuttaa kaikkeen: mitä hitaammin taudista ja sen uhasta selvitään, sitä huonommin meillä menee, ja valtionvelka sen kuin kasvaa. Reilut kymmenen vuotta sitten valtion velkasaldo oli 53 miljardia. Nyt se on pian 110 miljardia, ja kasvaa huimaa vauhtia. Jos se maksettaisiin omasta lompsasta, joutuisimme pulittamaan parikymmentätuhatta euroa per nenä. Vauvasta vaariin. Ja siihen Sote-lisä päälle.
Emme aina huomaakaan kuinka anteliaita valtion suuntaan todella olemme. Kun ostamme puolentoista litran limsapullon (makeutettu sokerilla), kilahtaa pullosta valtion kassaan 48 senttiä. Kun tankkaamme dieselautomme, maksamme valtiolle veroina ja huoltovarmuusmaksuina 60 senttiä litralta. Jos tankkiin mahtuu 60 litraa, varokarhu ottaa siitä 36 euroa. Ja näitä tankkeja täytetään Suomessa joka päivä melkoinen määrä. Bensiiniauton vastaava tankillinen tuo valtiolle 45 euroa ja 60 senttiä. Kun rekisterissä on tätä nykyä noin 2,7 miljoonaa henkilöautoa, rahaa tulee valtiolle kuin rännistä. Naftasyöppöjä kuorma-autoja on lähes satatuhatta…
No, tässä vain muutamia esimerkkejä, jotka osoittavat, että valtio osaa ottaa omansa. Ja pakko kai onkin tällä menolla; alkaneen vuoden budjettia on tasapainotettu 12 miljardin euron velalla. Kun kirjoitamme tuon summan, se on 12 000 000 000 euroa. Siis 12 tuhatta miljoonaa euroa.
Jotenkin alkaa päässä humista ja lattia keinua jalkojen alla. Siitä huolimatta, että se on vain tämän vuoden, ja vain tähän mennessä päätetty velka. Kun ajattelemme koko velkasummaa, pyörtyminen on lähellä.
Mutta mitäpä tässä. Piikkiä odotellessa yritämme muistaa kaiken sen, mitä hyvää Suomesta on sanottu. ”Asiat hoidetaan täsmällisesti, viranomaiset ovat luotettavia, kaikki ovat oikeuden edessä samanarvoisia, poliittisia nimityksiä ei tunneta, kavereille ei anneta ylimääräistä hyötyä jne.”
Kun piikki on saatu sekä olkavarteen, että valtionvelkaan, kaikki on taas hyvin. Hyviä härkäviikkoja.