Jäl­leen, jo ai­ko­ja sit­ten, ovat tie­tä­jät kään­tä­neet ka­me­lin­sa ta­kai­sin itäi­sil­le mail­le, ja me saam­me iloi­ta här­kä­vii­kois­ta. Seu­raa­va eri­tyi­nen py­hä­päi­vä on vas­ta pit­kä­per­jan­tai, huh­ti­kuun toi­nen päi­vä. Sii­tä huo­li­mat­ta jo­kai­nen meis­tä vart­tu­neem­mis­ta voi ol­la var­ma, et­tä ai­ka ku­luu vik­ke­läs­ti; ai­na on per­jan­tai. Sil­tä ai­na­kin tun­tuu.

Mei­tä ro­ko­te­taan – toi­vot­ta­vas­ti pian, vaik­ka vauh­ti näyt­tää­kin ko­vin jäh­me­äl­tä. Sa­mal­la kun Is­ra­el on jo mel­kein nel­jäs­ti kan­san­sa pii­kit­tä­nyt, meil­lä me­nee par­haal­la tah­dol­la­kin vie­lä kau­an.

Kaik­ki vai­kut­taa kaik­keen: mitä hi­taam­min tau­dis­ta ja sen uhas­ta sel­vi­tään, sitä huo­nom­min meil­lä me­nee, ja val­ti­on­vel­ka sen kuin kas­vaa. Rei­lut kym­me­nen vuot­ta sit­ten val­ti­on vel­ka­sal­do oli 53 mil­jar­dia. Nyt se on pian 110 mil­jar­dia, ja kas­vaa hui­maa vauh­tia. Jos se mak­set­tai­siin omas­ta lomp­sas­ta, jou­tui­sim­me pu­lit­ta­maan pa­ri­kym­men­tä­tu­hat­ta eu­roa per nenä. Vau­vas­ta vaa­riin. Ja sii­hen Sote-lisä pääl­le.

Em­me ai­na huo­maa­kaan kuin­ka an­te­li­ai­ta val­ti­on suun­taan to­del­la olem­me. Kun os­tam­me puo­len­tois­ta lit­ran lim­sa­pul­lon (ma­keu­tet­tu so­ke­ril­la), ki­lah­taa pul­los­ta val­ti­on kas­saan 48 sent­tiä. Kun tank­kaam­me die­se­lau­tom­me, mak­sam­me val­ti­ol­le ve­roi­na ja huol­to­var­muus­mak­sui­na 60 sent­tiä lit­ral­ta. Jos tank­kiin mah­tuu 60 lit­raa, va­ro­kar­hu ot­taa sii­tä 36 eu­roa. Ja näi­tä tank­ke­ja täy­te­tään Suo­mes­sa joka päi­vä mel­koi­nen mää­rä. Ben­sii­ni­au­ton vas­taa­va tan­kil­li­nen tuo val­ti­ol­le 45 eu­roa ja 60 sent­tiä. Kun re­kis­te­ris­sä on tätä ny­kyä noin 2,7 mil­joo­naa hen­ki­lö­au­toa, ra­haa tu­lee val­ti­ol­le kuin rän­nis­tä. Naf­ta­syöp­pö­jä kuor­ma-au­to­ja on lä­hes sa­ta­tu­hat­ta…

No, täs­sä vain muu­ta­mia esi­merk­ke­jä, jot­ka osoit­ta­vat, et­tä val­tio osaa ot­taa oman­sa. Ja pak­ko kai on­kin täl­lä me­nol­la; al­ka­neen vuo­den bud­jet­tia on ta­sa­pai­no­tet­tu 12 mil­jar­din eu­ron ve­lal­la. Kun kir­joi­tam­me tuon sum­man, se on 12 000 000 000 eu­roa. Siis 12 tu­hat­ta mil­joo­naa eu­roa.

Jo­ten­kin al­kaa pääs­sä hu­mis­ta ja lat­tia kei­nua jal­ko­jen al­la. Sii­tä huo­li­mat­ta, et­tä se on vain tä­män vuo­den, ja vain tä­hän men­nes­sä pää­tet­ty vel­ka. Kun ajat­te­lem­me koko vel­ka­sum­maa, pyör­ty­mi­nen on lä­hel­lä.

Mut­ta mi­tä­pä täs­sä. Piik­kiä odo­tel­les­sa yri­täm­me muis­taa kai­ken sen, mitä hy­vää Suo­mes­ta on sa­not­tu. ”Asi­at hoi­de­taan täs­mäl­li­ses­ti, vi­ra­no­mai­set ovat luo­tet­ta­via, kaik­ki ovat oi­keu­den edes­sä sa­ma­nar­voi­sia, po­liit­ti­sia ni­mi­tyk­siä ei tun­ne­ta, ka­ve­reil­le ei an­ne­ta yli­mää­räis­tä hyö­tyä jne.”

Kun piik­ki on saa­tu sekä ol­ka­var­teen, et­tä val­ti­on­vel­kaan, kaik­ki on taas hy­vin. Hy­viä här­kä­viik­ko­ja.