Pie­ni vau­va tar­vit­see jat­ku­vaa huo­len­pi­toa. Tur­val­li­suu­den­tun­ne kas­vaa ja voi­mis­tuu, kun elin­tär­kei­siin tar­pei­siin vas­ta­taan lä­hes heti, kun nii­tä il­me­nee. Riit­tä­vä ra­vin­to, puh­taus, so­pi­va läm­pö­ti­la ja syli an­ta­vat vau­val­le tar­peel­lis­ta hoi­vaa ja tur­vaa. Vau­van avut­to­muus on sy­dän­tä raas­ta­vaa, on­nek­si ih­mi­sel­le on an­net­tu hoi­va­viet­ti ja tai­toa aut­taa.

Pi­te­lin viik­ko sit­ten sy­lis­sä­ni muu­ta­man päi­vän ikäis­tä pie­no­kais­ta. Poi­ka nuk­kui le­vol­li­ses­ti ja vä­lil­lä vä­hän hy­myi­li­kin nuk­ku­es­saan. Sii­nä ei voi­nut kuin kat­sel­la tuo­ta ih­met­tä ja ihas­tel­la Ju­ma­lan suur­ta lah­jaa. Ihan kuin oli­sin pi­tä­nyt kä­si­var­sil­la­ni jo­tain lä­hes py­hää olen­toa, joka sa­mal­la oli kä­sit­tä­mät­tö­män riip­pu­vai­nen huo­leh­ti­jas­taan.

Psal­min­te­ki­jä (Ps. 86) huo­kaa Ju­ma­lal­le: ”Her­ra, kuu­le ru­kouk­se­ni, vas­taa mi­nul­le, minä olen köy­hä ja avu­ton.” Ju­ma­lan edes­sä olem­me ai­na hä­nen ra­kas­ta­mi­aan ja hä­nen huo­len­pi­ton­sa tur­vas­sa. Mitä pie­nem­mäk­si ja avut­to­mam­mak­si it­sem­me tun­nem­me, sitä suu­rem­pi on Ju­ma­lan apu ja kä­si­var­sien vah­vuus. Hän kan­nat­te­lee mei­tä, hoi­vaa ja hoi­taa, vaik­ka em­me sii­tä mi­tään tie­täi­si.

Tal­le­ta, Isä tai­vaan, hal­tuu­si päi­vä­ni.

Lau­peu­te­si syli on tur­va tiel­lä­ni. VK 395:6.

Au­li Vie­no­la

di­a­ko­nis­sa, Ruo­ve­den seu­ra­kun­ta