En­si sun­nun­tai­na kir­kos­sa pu­hu­taan elä­män lei­väs­tä. Kris­tus on vas­taus elä­män ja­noon ja kai­pauk­seen. Puhe jo­ka­päi­väi­ses­tä lei­väs­tä ku­vaa ih­mi­sen pe­rus­tar­pei­den tyy­dy­tys­tä. Tääl­lä Tai­wa­nil­la, jos­sa olem­me tä­kä­läi­sen lu­te­ri­lai­sen kir­kon kut­su­mi­na työn­te­ki­jöi­nä, ky­se­lem­me, mitä tai­wa­ni­lai­set tar­vit­se­vat. Mitä he kai­paa­vat elä­mään­sä kai­ken vau­rau­den, hy­vin­voin­nin ja kor­ke­an tek­no­lo­gi­an kes­kel­lä. Tai­wa­ni­lais­ten elä­män­muo­to näyt­täy­tyy meil­le on­nel­li­se­na ja hy­vin per­he- ja su­ku­kes­kei­se­nä. Lä­hes kai­kil­la on töi­tä ja tur­vat­tu toi­meen­tu­lo. Toki kor­kei­den tu­lo­e­ro­jen maas­sa lei­pä ja­kaan­tuu epä­ta­sai­ses­ti. Myös kii­na­lai­nen us­kon­nol­li­suus tuo elä­mään tur­vaa ja yh­teen­kuu­lu­vuut­ta.

Olem­me ver­ran­neet mie­les­säm­me tai­wa­ni­lais­ten ti­lan­net­ta suo­ma­lais­ten ko­ke­muk­seen ja löy­däm­me pal­jon sa­man­lais­ta toi­vet­ta: ”Kun vain täs­sä tur­vat­to­mas­sa maa­il­man­ti­lan­tees­sa säi­lyi­si rau­ha. ”Tai­wa­ni­lai­set ovat toi­saal­ta tot­tu­neet so­dan uh­kaan ja hen­ki­ses­ti va­rau­tu­neet sii­hen. Mut­ta ku­vit­te­lem­me, et­tä ”tai­wa­ni­lai­nen isä­mei­dän” si­säl­täi­si aja­tuk­sen ”An­na meil­le tänä päi­vä­nä mei­dän jo­ka­päi­väi­nen an­nok­sem­me tur­val­li­suut­ta”. Tätä mei­dän on syy­tä ru­koil­la myös Suo­mes­sa.

Toi­nen asia, mikä yh­dis­tää hy­vin­voi­vien tai­wa­ni­lais­ten ja on­nel­lis­ten suo­ma­lais­ten toi­vei­ta ”elä­män lei­väs­tä”, on huo­li nuor­ten pa­hoin­voin­nis­ta ja mie­len­ter­vey­son­gel­mis­ta. Nuor­ten ah­dis­tuk­sel­la näyt­tää ole­van pit­käl­ti sa­mat syyt­kin: il­mas­to­ah­dis­tus, tu­le­vai­suu­den nä­kö­a­lat­to­muus, kova kil­pai­lu ja suo­ri­tus­pai­neet. Tai­wa­nin lu­te­ri­lai­nen kirk­ko kamp­pai­lee sa­mo­jen haas­tei­den kans­sa kuin seu­ra­kun­nat Suo­mes­sa: mi­ten koh­da­ta nuo­ret ja vas­ta­ta hei­dän tar­pei­siin­sa. Ru­koi­lem­me yh­des­sä tai­wa­ni­lais­ten kris­tit­ty­jen kans­sa, et­tä nuo­ret löy­täi­si­vät ”elä­män lei­pää”, suun­nan elä­mäl­leen ja luot­ta­muk­sen tu­le­vai­suu­teen. Tämä tar­koit­taa myös sitä, et­tä nuor­ten vai­kut­ta­mi­sel­le ja osal­lis­tu­mi­sel­le pää­tök­sen­te­koon an­ne­taan ti­laa.

Kaik­ki kat­so­vat odot­ta­en si­nuun,

ja sinä an­nat heil­le ruo­an ajal­laan.

Sinä avaat kä­te­si

ja hy­vyy­des­sä­si ra­vit­set kai­ken mikä elää.

Ps. 145:15–16

Kir­joit­ta­jat ovat Ruo­ve­den ja Vir­tain seu­ra­kun­nan ni­mik­ko­lä­he­tit