Pa­hoit­te­len toi­si­na­jat­te­lu­a­ni. Ju­han­nuk­sen kak­kos­mies Jo­han­nes Kas­ta­ja kui­ten­kin roh­kai­see. On jos­kus sa­not­ta­va jo­tain ylei­sen kes­kus­te­luil­ma­pii­rin vas­tais­ta.

Po­lii­tik­ko­jen ta­pa­na on nos­taa esil­le ajan her­mol­la ole­via asi­oi­ta. He ei­vät kui­ten­kaan lau­su näis­tä asi­ois­ta juu­ri­kaan mi­tään. Tu­lee tun­ne, et­tä sa­nai­li­ja pu­huu ohi suun­sa, ha­kee vain ir­to­pis­tei­tä, ää­niä ja hy­väk­syn­tää omaan laa­riin­sa. Il­mas­ton­muu­tok­ses­ta, sek­su­aa­li­ses­ta suun­tau­tu­mi­ses­ta, maa­han­muu­tos­ta ja tasa-ar­vos­ta voi tur­val­li­ses­ti pu­hua ai­na. Vaa­li­kes­kus­te­lus­sa voi ään­tään ko­rot­taa tois­ten ään­ten ylä­puo­lel­le. 

Jo­han­nes Kas­ta­ja ja Jee­sus pu­hui­vat asi­aa myös ih­mi­sen suh­tees­ta luo­ma­kun­taan. He sei­soi­vat sa­no­jen­sa ta­ka­na. Vuo­ri­saar­nas­sa Jee­sus ke­hot­taa kat­so­maan tai­vaan lin­tu­ja ja ke­don kuk­kia. Ga­li­le­an vuo­ril­la ja ve­sil­lä kul­ke­neen Jee­suk­sen mat­ka oli py­hiin­va­el­lus koh­ti Ju­ma­laa. Mi­ten sinä koet päi­vit­täi­set pol­ku­si, mi­hin olet me­nos­sa?

Kesä ot­ti tänä vuon­na volt­ti­läh­dön. Moni luon­no­nil­miö en­nät­ti edel­le to­tu­tus­ta ryt­mis­tä. Tou­ko­kuun hel­teet oli­vat en­nen ko­ke­mat­to­mia. Jär­vien ve­det ovat yhä kor­ke­al­la. Tut­tu väs­tä­räk­ki­pa­ris­kun­ta ei saa­pu­nut kuis­tin har­jal­le pyrs­tö­jään hei­lut­ta­maan, elä­mää jat­ka­maan. Mi­tä­hän on sat­tu­nut? On­ko näi­den ke­sä­a­suk­kai­den ka­to­a­mi­nen merk­ki luon­to­ka­dos­ta, joka tun­tuu ete­ne­vän väis­tä­mät­tö­mäs­ti.

Jo Paa­va­li kir­joit­ti luo­ma­kun­nan huo­kauk­ses­ta ja kär­si­myk­ses­tä ka­to­a­vai­suu­den ja kuo­le­man al­la. Lo­jui­ko Ko­rint­tin sa­ta­ma-al­taas­sa jo hä­nen ai­ka­naan kuol­lei­ta ka­lo­ja ja ih­mis­ten tuot­ta­maa saas­taa? Ku­vat vap­pu­juh­lien viet­tä­jien ros­kaa­mi­ses­ta Tam­pe­reen Kos­ki­puis­tos­sa kum­mas­tut­ta­vat. Vä­lin­pi­tä­mät­tö­myys val­lit­see. Va­lis­tus ei pure.  Vä­lit­tä­vät­kö juh­li­jat to­del­la il­mas­ton­muu­tok­ses­ta ja ym­pä­ris­tös­tä, jos­sa elä­vät?

Paa­va­li lu­pa­si, Jee­suk­sen ylös­nou­se­muk­seen luot­ta­va­na, et­tä ker­ran luo­ma­kun­ta­kun­ta­kin tu­lee va­pau­tu­maan tur­me­luk­sen or­juu­des­ta Ju­ma­lan las­ten kirk­kau­teen ja va­pau­teen. Uu­si luo­mi­nen on Kris­tuk­sen pe­las­tus­te­on kaut­ta tot­ta. Sik­si mei­dän­kin on teh­tä­vä töi­tä hy­vän elä­män puo­les­ta. Luo­ma­kun­nan kär­si­mys­tä ei saa edis­tää.  Koi­vun­leh­ti on suu­rem­pi ih­me kuin te­ko­ä­ly. Ju­ma­lan kun­nia luon­nos­sa joh­taa mei­tä kiit­tä­mään saa­mis­tam­me Ju­ma­lan luo­mis­lah­jois­ta. Hen­gel­lis­tä vii­saut­ta on sa­mal­la kiit­tää lu­nas­tus­lah­jas­ta, Jee­suk­ses­ta. Hä­nen ylös­nou­se­muk­sen­sa en­na­koi ai­ko­jen lo­pul­la ta­pah­tu­vaa yleis­tä ylös­nou­se­mus­ta ja sa­mal­la myös tu­le­vaa luo­ma­kun­nan va­pau­tu­mis­ta kuo­le­man ja kär­si­myk­sen al­ta. Sii­nä on ih­mis­kun­nan ja maa­il­man toi­vo.