Kesä on kau­neim­mil­laan ym­pä­ril­läm­me sa­de­päi­vis­tä huo­li­mat­ta. Kesä on tuo­nut mu­ka­nan­sa vä­rit har­mau­den ti­lal­le sekä kas­vun ja ku­kois­tuk­sen kes­kel­lem­me.

Tämä he­rät­tää mei­tä ym­mär­tä­mään elä­män hy­vät puo­let sekä eli­nym­pä­ris­tön hie­nou­den ja sen, mitä on hy­vin­voin­ti. Sa­nal­la sa­no­en kesä kut­suu naut­ti­maan elä­mäs­tä.

Val­ti­on­ta­lou­den heik­ko tila va­li­tet­ta­vas­ti vain vel­voit­taa kan­sa­lai­sia ku­lut­ta­mi­seen, jot­ta saa­tai­siin ai­kaa ta­lous­kas­vua. Muu­ten ei jul­kis­ta vel­kaa pys­ty­tä mak­sa­maan.

Tämä tar­koit­taa sitä, et­tä yhä enem­män ja uu­sia alu­ei­ta ih­mi­sen eli­nym­pä­ris­tös­tä tuot­teis­te­taan, toki myös lem­mik­kie­läin­ten maa­il­maa­kin tuot­teis­te­taan sa­mas­ta syys­tä.

Mo­net hy­vis­tä – ja par­hais­ta – asi­ois­ta ovat kui­ten­kin edel­leen il­mai­sia. Kesä aut­taa nä­ke­mään myös ne. Ol­koon­kin, et­tä kesä kau­neu­des­saan hou­kut­taa yh­tä lail­la tör­säi­le­mi­seen­kin.

Raha ja sen käyt­tö voi­vat ne­kin tuo­da on­nel­li­suut­ta, jos ih­mi­sel­lä on kyky ym­mär­tää, mitä on hyvä elä­mä ja mikä on hyvä tapa elää.

Ke­sän va­paus on tai­a­no­mais­ta, kun pu­lah­dam­me jär­vi­ve­teen tai sie­mai­lem­me il­ta­tee­tä te­ras­sil­la au­rin­gon­las­kuun. Sil­loin ei tar­vit­se miet­tiä mi­tään ei­kä eh­tiä mi­hin­kään.

Sil­ti kesä voi ol­la myös suo­rit­ta­mis­ta. Var­sin­kin jos asuu niin laa­duk­kaas­sa eli­nym­pä­ris­tös­sä kuin Ruo­ve­del­lä.

Ke­sän mit­taan pi­tää eh­tiä käy­dä Hel­ve­tin­ko­lul­l­la, kult­tuu­ri­ta­pah­tu­mis­sa, näyt­te­lyis­sä, jär­vel­lä, höy­ry­lai­val­la ja hyvä oli­si ky­lä­ta­pah­tu­mis­sa­kin käy­dä vir­kis­täy­ty­mäs­sä. Sil­loin voi syn­tyä ke­säst­res­siä, vaik­ka ke­sän pi­täi­si ol­la ni­me­no­maan kii­ree­tön­tä ai­kaa.

Ke­sän tar­koi­tus on muis­tut­taa, et­tä elä­mä on par­haim­mil­laan sil­loin, kun kaik­ki on yk­sin­ker­tais­ta, ei­kä mi­kään ole suun­ni­tel­tua ja ai­ka­tau­lu­tet­tua. Vaik­ka sii­hen si­säl­tyi­si tör­säi­lyä ja suo­rit­ta­mis­ta.

Raa­ma­tun luo­mis­ker­to­muk­ses­sa pai­no­te­taan sitä, et­tä Ju­ma­la loi maa­il­man hy­väk­si. Luo­mis­työn­sä päät­teek­si Her­ra Ju­ma­la kat­soi kät­ten­sä töi­tä ja to­te­si, et­tä kaik­ki oli hy­vää. Ke­sän teh­tä­vä­nä on tuo­da tämä hy­vyys mei­dän ih­mis­ten nau­tit­ta­vak­si ja niin ker­toa, mis­tä elä­män laa­tu koos­tuu.

Vil­le Vauh­ko­nen

pas­to­ri